Seuraa 

Tilaisuuus alkaisi n. 1,5 vuoden kuluttua ja kestäisi todennäköisesti vuoden. Lapset olisivat tuolloin 7. ja 8. luokalla ylä-asteella (ovat nyt 11- ja 12-vuotiaita). Nyt miehen olisi aika ilmoittaa mahdollinen halukkuutensa komennukselle. On töissä suomalaisessa firmassa. Mietitään kannattaisiko? Kovin innostuneita asiasta ollaan. Itse voisin varmasti (?) saada virkavapaata omasta työstäni, mutta mietitään, että kannattaako koko perheen muuttaa vai olla siellä vain lomat. Lapsilla Suomessa rakkaat harrastukset ja ystävät. Ovat tyttöjä ja oikein hyviä koulussa. Englannin arvosanat kiitettäviä. Onko vuoden poissaolo yläasteelta kovinkin hankala, koska pahin murrosikä varmasti tuolloin? Lähinnä paluuta pelkään. Miten käy ystävyyssuhteiden. Monta hyvää kaveria kummallakin täällä. Samaan kotiin palattaisiin. Miten käy heidän opiskelujen? Jäävätkö ikäisistään jälkeen vai kuinka? Toki paljon reissu antaisi, mutta myös ottaisi. Itse olisin kotona. Monta asiaa mietityttää.



Kiitollisene kuulisin kokemuksia ja mielipiteitä kuinka toimia?

Kommentit (3)

Itselläni on tosin nuorempia lapsia, joten en voi kouluasiaan sanoa juuta enkä jaata. Teksasissa on kesäisin todella kuuma, mutta jos auringosta tykkää, niin mikäs siinä. Talvella sitten on unelmakelit, kun aurinkoa piisaa ja ehkä pari kertaa oli talvitakki päällä...



Tornadovaroituksia ja hurrikaaneja seurailin tiiviisti ja olin välillä vähän peloissani niistä, mutta siihenkin tottuu. :)



Suosittelen siis vuotta ulkomailla. Itse vietimme kaksi ja kolmas oli harkinnassa. Vuosi menee tosiaan nopeasti, mutta lähtisin kyllä. Amerikkalainen tuttuvaperheemme on nyt puolestaan puoli vuotta Suomessa. Joku lähtee siis niinkin lyhyeksi aikaa. Coloradossakin olen asunut hamassa nuoruudessa. Myös siitä tykkäsin. Kesä oli pidempi ja lämpimämpi kuin Suomessa. Ihmiset sekä Teksasissa että Coloradossa avoimia ja ystävällisiä (myös sitä kaipaan).



Mutta kuten joku jo mainitsikin, niin lasten mielipiteellä on varmasti myös merkitystä. Tsemppiä päätöksentekoon!

Ilman muuta kannattaa lahtea! Mutta toisaalta, mika sopii yhdelle, ei sovi toiselle, joten koskaan ei voi sanoa kuin omasta puolesta; ihmiset ja perheet ovat niin kovin erilaisia.



Toisaalta vuosi on niin valtavan lyhyt aika. Itse en lahtisi komennukselle vuodeksi, mutta toisaalta esim. Texas on niin VALTAVA ja VALTAVAN erilainen paikka kuin SUomi, etta lahtisin vuodeksi "lomalle". Muuta ei vuodessa oikein ehdi.



Lapsille kokemus olisi varmasi vaikein tai paras, sita on mahdoton tietaa etukateen. Mita mielta lapsenne itse ovat mahdollisest lahdosta? Kannttaisi varmaan lahtea silla periaatteella, etta palaisivat SUomeen yhta luokkaa alemmaksi, vahan niinkuin aikaistettu vaihto-oppilasvuosi, ja ottaisivat opiskelun taalla lahinna kielen opiskelun kannalta.



Mutta lahtekaa ihmeessa, jos mieli tekee. Kuten itsekin sanoit, kun tanne lahtee, niin PALJON saa ja PALJON menettaa. Itse olen kuitenkin sita mielta, etta kaikki kokemukset (huonotkin) rikastuttavat elamaan ja avartavat katsetta ;-)



MOni taalla viihtyy, toiset eivat, jotkut palaavat SUomeen innoissaan, jotkut jaavat tanne pysyvasti. Mikali teilla on positiivinen elamanasenne ja osaatte suhtautua vastoinkaymisiin rakentavassa hengessa, parjaatte varmasti.



Texas on upe, osavaltio, saa on mahtava, ihmiset ovat oikeasti ystavallisia, talot ovat kauniita ja kaupoista saa vaikka mita edulliseen hintaan (kun dollari heikko). Olisi varmaan tytoille kiva vuosi, jos tykkaavat shoppailla. Ja paljon muutakin nakemista ja kokemista varmsti loytyy. Hyvaa ja huonoa. On myos tornadot kevaalla ja hurrikaanit syksylla.



Itse lahtisin, varsinkin nyt, kun tiedan, millaista taalla on asua, en tosin vuodeksi, vaan ehdottomasti pidemmaksi aikaa!



Ja viela, vanhempi lapseni on nyt 11 v.



iida Texasista



Ps. Taalla kouluun mennaan 6-vuotiaana (Grade 1), joten 11 v. on Grade 6 ja siis teidan 7. ja 8. -luokkalaiset olisivat taalla 8. ja 9. -luokkalaisia. Koulujen (public) taso vaihtelee hurjasti, jos ja kun paatatte lahtea, valitaa ensin alueeltanne "hyva" koulupiiri ja sitten asunto taman koulupiirin alueelta, niin saatte lapsenne hyvaan, julkiseen kouluun (kannattaa) (netista loytyy kouluvertailuja).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän lapset olivat 12, 15 ja 16 kun lähdimme. Miehen komennus on 2 kalenterivuotta, mutta ajoitimme menon siten, että hän meni edeltä, me tulimme perästä kun kouluvuosi oli loppu ja lähdimme taas takaisin seuraavaksi syksyksi ennen koulujen alkua, jolloin lapsille tuli yksi ehjä kouluvuosi paikan päällä. Lapset olivat Middle Schoolissa ja High Schoolissa samoilla luokilla ikäistensä kanssa eli luokilla 7, 10 ja 11.



Vanhimmaisella oli ennen lähtöä lukiopaikka saatuna Suomessa ja hän sai vuoden High School-pakerruksesta hyväksyttyä 26 kurssia, siis reilun kolmanneksen lukion minimikurssimäärästä. Hän ei siis käytännössä juurikaan jäänyt ikäisiään jälkeen, vaikka kävikin vuoden muualla koulua.



Keskimmäinen oli lopettanut Suomessa 8. luokan ja jäi siis ilman Suomen peruskoulun päättötodistusta, mutta pääsi ns. joustavan haun piirissä juuri siihen lukioon, mihin halusikin. Myös hän saanee kuitattua lukiokursseja viime vuoden opinnoistaan. Näin hän olisi jopa hieman ikäisiään edellä.



Kuopukselta jäi Suomessa väliin 6. luokka ja hän jatkoi normaalisti omanikäistensä mukana 7. luokalla Suomessa.



Tytöillä oli mukana muutama strateginen koulukirja Suomesta, joita he lueskelivat silloin tällöin,eikä vuoden poissaolo esimerkiksi saksan kielessä näytä juurikaan haitanneen. He tekivät kaikki jenkkivuoden ajan kovasti töitä koulussa, jossa oli erinomaiset opettajat ja jossa lapsilta vaadittiin työpanosta, ja kaikki sanoivat, että paluu omanikäisten tasolle Suomeen on ollut jopa helppo. Esimerkiksi luonnontieteissä ja matematiikassa New Yorkin kouluissa ollaan reilusti Suomea edellä, esimerkiksi tuon peruskoulun 9. luokan väliin jättänyt keskimmäisemme osaa nyt reilusti yli puolet Suomen pitkän matematiikan lukion oppimäärästä.



Parasta vuoden ulkomailla olossa on tietenkin englannin kielen vankistuminen sujuvaksi käyttökieleksi, uusien ystävien saaminen ja sen huomaaminen, että elämää on muuallakin ja vaikka se erilaista onkin, se ei mitään haittaa. Kaverisuhteet pysyivät yllä skypen ja sähköpostin avuilla, meillä myös kävi lasten kavereita lomien aikaan tiuhaan tahtiin.Yksi vuosi menee todella nopeasti, teini-ikäiselläkin. Uudet kansainväliset ystävät tulivat siihen vielä lisäksi. Paikalliset olivat ystävällisiä ja varsinkin yhteistyö koulun kanssa oli antoisaa. Myös minä nautin vuoden toimivapaastani ihan hävyttömän paljon.



Omien kokemusten perusteella sanoisin siis, että rohkeasti ja avoimin mielin matkaan!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat