Vierailija

varsinkin te, joilla ero tuli äkkiä.

" Tiesittekö" jo mennessänne että tämä ei kyllä varmaan kestä lopun ikää. Sitouduitteko itse täysillä, vaikka arvelitteko että mies ei kestä sinua kuitenkaan ikuisesti?



Mieheni on pettänyt minua n. 5 vuotta sitten. Nyt menee tosi hyvin ja mies haluaisi naimisiin. Pelottaa kamalsati, uskallanko, sillä minusta ero on todella nolo ja ikävä asia, varsinkin jos ero tulee vuoden, kahden sisällä.



Itse kyllä uskoisin tappavan tylsään liittoomme, mutta silti...

Kommentit (13)

Mies petti kerran. Tiesin, että voisin jonain päivänä antaa anteeksi, mutta unohtanut en koskaan. En jäänyt sitten odottelemaan sitäkään päivää, jolloin olisin antanut anteeksi.

Kaikkiaan suhteemme kesti 10 vuotta. Menimme naimisiin sen jälkeen kun mies oli ollut uskoton ja olimme eronneet avoliitosta sen takia. Miehen toinen suhde päättyi ja otin hänet takaisin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oltiin naimisissa reilut 9 vuotta. Kun menin naimisiin, niin menin koko loppuelämäkseni ja olin ihan varma, että suhde kestää. Sitouduin itse täysillä ja uskoisin, että niin mieskin minuun, ainakin ensimmäiset 8 vuotta. Kohtalo toi meidän eteen vaikeita tilanteita ja luulin, että niistä selvittiin, mutta ilmeisesti vaikeat tilanteet ajoivatkin miehen ihan eri polulle kuin minut ja pojan. Mitään en kadu ja ymmärrän exää täysin (vaikken hänen kaikkia valintojaan hyväksy). Hänen oli varmasti kuljettava se tie, minne lähti.



Onhan tässä ehditty nyt jo toiseenkin kertaan naimisiin ja ihan yhtä vakavin aatoksin, eihän tässä muuten mitään järkeä olisikaan.



Itse en kyllä naimisiin menisi, jos yhtään epäilyttäisi. Sen verran puun takaa nuo ongelmat ovat minulle tulleet minusta täysin hyvässä suhteessa ja pitkän suhteen jälkeen, että jos ongelmia olisi ollut alkuunsa, niin olisin varmaan jättäytynyt kelkasta pois.

Olimme nuoria kun tapasimme ja yhteiselo oli oikein sujuvaa. Sitten opiskelujen jälkeen menimme kihloihin ja parin vuoden jälkeen naimisiin.



Minä olin autuaan onnellinen kunnes yhtäkkiä mieheni lähti. Katosi. Siis vain meni pois. Oli kuukauden poissa kunnes otti yhteyttä ja ilmoitti että haluaa avioeron. Se oli melkoinen helvetti.



Sitten puoli vuotta myöhemmin sain kuulla x-anopilta että poikansa oli rakastunut assariinsa ja aikoo mennä naimisiin.



Sellainen tarina.



Nyt olen uudelleen naimisissa, ollut jo vuoden, eli ennätys on rikkomatta ;)

Olkin naimisissa 3,5 vuotta. Jo ennen avioliittoa mietin, teenköhän oikein. Olin kuitenkin tajuttoman rakastunut ja uskoin, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Silloin ongelmana oli miehen sairaalloinen mustasukkaisuus, jonka uskoin parantuvan kunhan hän näkee, että olen sitoutunut täysillä häneen. Jep jep, toisin kävi. Mustasukkaisuus kyllä väheni ajan kanssa, mutta tilalle tuli sitten kaksin verroin pahempaa: täydellistä epäluotettavuutta, YHTÄÄN mihinkään miehen sanaan tai tekoon ei voinut luottaa. Tähän päälle vielä holtiton rahankäyttö ja mun alistaminen ja haukkuminen etc, niin totesin, ettei se ero ole häpeä vaan tuollaisen sietäminen.



Heti naimisiin menon jälkeen mietin, että pikainen ero olisi kyllä nolo. Päätin, että kaksi vuotta kestän, kävi miten kävi ja sitten mietin asian uudelleen. Noiden kahden vuoden aikana sain useamman kerran turpiini mieheltäni, hän tuhosi ison määrän omaisuuttani (valokuvia, vaatteita, kirjeitä, vanhat kalenterit ja päiväkirjat), mutta päätin kestää sen kaksi vuotta. Väkivalta loppui juuri ennen kaksivuotishääpäiväämme, ironista kyllä. Jatkoin siis liittoa, kunnes tuli toinen syy eroon. Eropäätöksen jälkeen mies kyllä uhkaili minua pari kertaa veitsellä ja löi muutaman kerran.



Jälkikäteen ajatellen olisin ollut fiksumpi, jos olisin eronnut heti kun tiesin, etten tule miehen kanssa viettämään loppuelämääni. Yritin kyllä kaikkeni, en luovuttanut helpolla. Ajattelin kuitenkin liikaa " mitä ihmisetkin sanovat" . Eron jälkeen vain kaksi ihmistä on suoraan ja päin naamaa tuominnut ratkaisuni. Kaikki muut ovat kannustaneet ja olleet tukena.

Välillä ottaa päähän muiden mielipiteet, joiden mies ei ole (vielä) pettänyt. Sitä ennen ollaan niin ehdottomia, että erota pitää kun mies pettää, mutta kun se tulee omalle kohdalle niin sittenpä mieli muuttuukin!

Naimisiinmenon jälkeen ongelmat kärjistyvät vähintään kaksinkertaisiksi kun tiedätte, että olette kiinni toisissanne oikeasti.



Moni tyhmyyksissään (joo, minäkin) luulee, että muka papin aamen tuo autuuden suhteeseen. Ei se niin mene. Meillä oli omat ongelmamme ja ne vaan paheni häiden jälkeen. Olisi kannattanut erota avoliitosta kun pitää ensin häät ja sitten.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat