Vierailija

Kommentit (13)

Vierailija:

Lainaus:


Joutui sitten myöntämään, että pettänyt joitakin kertoja saman henkilön kanssa on. Ei selitttänyt, ei pahoitellut. Emme eronneet, mutta mieheni joutuu nyt elämään naisen kanssa joka ei enää halua häntä. Tapaus nimittäin vei seksihaluni, eivätkä ole palanneet vaikka asia ei muutoin minua enää kaiva, Asia jo viitisen vuotta vanha.




Minä alkaisin pettää sinua viimeistään tässä vaiheessa uudelleen.

Ja miettisin, " joudunko" elämään naisen kanssa, joka ei minua enää halua. En usko, että joutuisin.





Joutui sitten myöntämään, että pettänyt joitakin kertoja saman henkilön kanssa on. Ei selitttänyt, ei pahoitellut. Emme eronneet, mutta mieheni joutuu nyt elämään naisen kanssa joka ei enää halua häntä. Tapaus nimittäin vei seksihaluni, eivätkä ole palanneet vaikka asia ei muutoin minua enää kaiva, Asia jo viitisen vuotta vanha.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on ollu n. vuoden verran semmonen " sopimus" et molemmat voi mennä jos haluaa mut kuhan kertoo asiasta.



En tiiä voiko tätä sit ihan pettämiseks sanoa :)

firman reissulla. Olivat pienellä purjelaivalla viikonlopun vietossa.

Ja ilmainen viina teki tehtävänsä.



V*tuttaahan se. Mutta ihmisiä me ollaan kaikki?

Ei se estä suhteen jatkamista.



Jos vaimo olisi jatkuvasti " ihastunut" johonkin toiseen ja " suhde" jatkuisi kuukausia/vuosia tilanne olisi toinen.



teininä asuin silloisen poikaystäväni kanssa vain arkipäivät, ja viikonloput olimme erillämme.

Kerran sitten lahjoin häntä kertomaan oliko sekoillut viikonloppuna ja väitin, ettei minua oikeasti haittaa jne jne, jolloin uskalsi kertoa. Heh, saipahan vähän satikutia. No se olikin melko " vapaa suhde" .

Näen vieläkin painajaisia siitä koko elämänvaiheesta, mikä siitä alkoi.



Hän soitti minulle keskellä yötä (hänen piti olla kavereidensa kanssa ulkona), kertoi seisovanha junaradalla ja että juna lähestyy häntä, ja hän aikoo nyt jäädä sen alle. Kuulin taustalla junan äänen ja aloin huutaa ja kysyä miksi. Ilm. hän siinä vaiheessa siirtyi sivuun, kuului pillien kovaa vihellystä ja juna jylisi kovaa ja taas hiljeni. Huusi puhelimenn, ja lopulta hän puhui minulle. Kertoi, että on tehnyt jotakin sellaista, mitä ei voi koskaan korjata, enkä antaisi hänelle koskaan anteeksi jne. Lopulta hän kertoi, että oli maannut toisen naisen kanssa.

Muistan vieläkin elävästi sen kuristava tunteen kaulassani, ja kuinka vain happi loppui. :(

Mutta vastoin haluani huusi puhelimeen, ettei se haittaa, ja asia saadaan selvitettyä jne. ja pyysin häntä tulemaan kotiin, hän vain itki ettei tule, vaan tappaa itsensä. Suljin puhelimen, soitin poliisille ja kerroin missä mieheni on ja mitä aikoo tehdä. (Jossakin vaiheessa puhelua ex oli siis kertonut, missä kohti jo talsii raiteella.) Poliisit olivat soittaneet VR:lle, ja he pysäyttäneet junaliikenteen siten, että sillä alueella kaikki junat kulkivat todella hitaasti valot päällä. Poliisit löysivät hänet istumassa raiteilta ja veivät putkaan.

Aamulla kävin hakemassa hänet putkasta.

Se tunne oli sanoinkuvaamaton; niin tyhjä olo minulla oli. Aivan kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää.

Emme puhuneet mitään koko päivänä. Emme koskeneet toisiimme. Olimme vain.



Seuraavana päivänä hän alkoi itkemään, anoi anteeksi antoa, ja minä uuden itsemurhayrityksen pelossa annoin anteeksi, vaikka sisimmissäni tiesin etten voisi koskaan antaa sitä anteeksi ja tämä suhde loppuu tähän.



Lähdin töihin, päätin piipahtaa lounaalla kotiin katsomaan, miten hän voi, ja olohuoneen lattialla hän pani sitä samaa naista.

En ole koskaan nähnyt, että joku voi valahtaa kasvoista NIIN punaiseksi, kuin tämä ex, kun huomasi minut.

En sanonut mitään, käännyin pois ja menin eteiseen. Ex tuli perään ja alkoi selittämään jotain, että se nainen vaan tuli meille, ei hän olisi halunnut... !?!



Sillä hetkellä, mitään en pystynyt sanomaan, kaulaa kuristi niin paljon, oksensin ja lähdin takaisin töihin. Sen jälkeen en ole eläissäni toivonut mitään niin paljon, kuin että hän olisi silloin yöllä jäänyt sinne junan alle. Olisin selvinnyt pienemmällä tuskalla.



Tämän jälkeen ero oli helvetillinen show, yhtä painajaista joka kesti yli vuoden. Se mies piinasi minua niin pahasti.

Minulla meni 5 vuotta, ennen kuin toivuin asiats niin, että pystyi tapaamaan muita miehiä millään asteella.



Noh, jos uskoisin johonkin " karmaan" (vai mikä lie), niin siinä tapauksessa olen ansainnut kokemani, sillä palkinnoksi löysin maailman upeimma miehen, nykyisen aviopuolisoni. <3

oli koulutuksessa toisessa kaupungissa ja illalla ravintolaillan päätteeksi kiksautti jotain. Kyllä se vieläkin kirpaisee vaikka siitä on jo noinkin kausan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat