Seuraa 

Nyt tänään on eropäätös tehty. Itkettää ja surettaa ja tuntuu ettei millään enää ole mitään mieltä. Henkinen tuki ja turva on lopullisesti poissa, eli siis mieheni ei enää ole se eikä siksi tule. Mahdottomalta tuntuu ajatus asioiden hoitamisesta. Miten selviän? Koska päivä taas paistaa ja elämä on kivaa? Vai onko se koskaan?

Kommentit (6)

Me tai siis minä tein eropäätöksen sunnuntaina (14.1.) Mies jäi neljännen kerran vuoden sisään kiinni toisesta suhteesta, eri ihmisten kanssa kylläkin...ja 4 kertaa käynyt reilun puolen vuoden sisään kiinni oikein kunnolla muhun... yhdessä ehdittiin olla vasta 3,5 v ja naimisissa 2,5 v ja lapsiakin on jo kaksi ihanaa pientä poikaa!



Olen tässä nyt pari päivää miettinyt, että kuinka tämä tästä lähtee menemään eteenpäin. Ja sitä että avioliitosta kyllä pääsee eroon, mutta entä niistä tunteista joita kuitenkin kaikesta huolimatta on toista kohtaan..?



Ehkä elämä tästä alkaa kunnolla rullaamaan ja toivon todella sitä samaa sinulle! Kevättä kohti toivo rinnassa!



kyllä aikuinen nainen pärjää! Jos on vähänkään järkeä päässä, niin osaa tehdä kaiken minkä mieskin, ja paremminkin, koska naiset ei yleensä ole niin jääräpäisiä ja ylpeitä!!



ja sitä paitsi, miesmyyjät esim kaupoissa, etenkin miehisissä kaupoissa kuten työkalut, kodin koneet, sähkölamput, internet yhteydet, pankeissa, sijoitus- ja lainatneuvojat, etc ovat kovin avuliaita ja neuvovia tälläistä tietämätöntä pikku rouvaa kohtaan joka ilmiselvästi tarvitsee heidän miehistä tukeaan ;-) eli se joka kysyy ja avaa suunsa, pärjää ja saa apua!



me ei erottu riitaisissa merkeissä, eli sen verran " sivistynyt" ero kuin vain tunnepohjalta on mahdollista, ja lapsen hyvinvoinnin kannalta, olemme tukeneet toisiamme myös sellaisissa tilanteissa jossa ei ole ollut vain lapsesta kyse. On molempien etu, sekä lapsen etu, että molemmat pärjäävät mahd hyvin elämässä ja mielestäni toista voi ihan hyvin silloni tällöin jeesaa. Tämä on toiminut kaikkien exien kanssa, vaikka ei edes ole ollut lapsia. Kunhan ei jää henkisesti roikkumaan toiseen.



Tuntuuhan se yksinäiseltä, ja sattuu sydämeen joskus että menee nukkumaan yksin ja herää yksin, mutta itse ainakin nyt n. 6kk sen jälkeen osaan siitä jo jopa nauttiakkin hyvinä päivinä. Saa tehdä mitä huvittaa! nyt alkaa ne ruusuiset lasit tippumaan lopullisesti miehen suhteen, ja vaikka just se yksinäisyyden tunne ja pelottava tyhjyys välillä kammottaa, tiedän nyt ,että näin on parempi ja välillä ihmettelen että mitä siinä kaverissa oikein näinkään. Sellaista vuoristorataa tämä on, mutta puhu ystäville, sukulaisille, tapaa ihmisiä, käy ulkona kaikesta huolimatta. päivä peiton alla on pakollinen silloin tällöin, mutta kyllä sieltä täytyy myös lopulta ulos kömpiä ja suihkun kautta taas puuhailemaan jotain muuta.













Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En enää koskaan näe aviomiestäni eikä lapsi (4 v) isäänsä. Traumat jäävät molemmille.



Yksinhuoltajuuteen sopeutuminen ja ylipäänsä koko sanan tajuaminen on vasta alkamassa. Mitähän sekin tuo tullessaa...

Minun omasta erostani on jo 14 vuotta, joten perspektiiviä asiaan on tullut. Sanoisin, että ihan kokonaan erosta toipuminen vei minulta 1 1/2 vuotta. Oikeastaan aika vähän aikaa, mutta olin nuori ja avioliitto kesti nippanappa neljä vuotta. Itke ja sure, se on hyvä juttu. Aika auttaa, onneksi. Mutta minäkin muistan näin monen vuoden jälkeen, onnen ja hyvän elämän löytäneenä, miten surullista se kaikki oli. Onneksi siihen ei tarvitse takertua, elämä vie ja toivottavasti Sinulla on lapsia, jotka pitävät arjessa kiinni. Voimia Sinulle!

Omassa ystäväpiirissäni olemme huomanneet että kaikilla on mennyt noin 3v kunnen ex kumppani tempauksineen on alkanut olla todella merkityksetön ihminen joka päiväisessä elämässä ja ajatuksissa. Alitajunnan tasolla erosta selviämiseen menee kai kauemmin. itse näen edelleen välillä ahdistavia unia exästä (esim. viime yönä) vaikka erosta on jo 6v ja välit nyt ihan asialliset = lasten asioiden hoito sujuu. Uudessa suhteessa olen ollut jo 5v ja 2 uutta lasta syntynyt.

Koko aikuisikä siis. Hurjan pelottavaa yksin jääminen. Koska pahin menee ohi. Se kun tuntuu että haluaa vaan jäädä peiton alle itkemään eikä sekään tunnu hyvältä. Se kun kaipaisi niin kovasti toisen läheisyyttä ja lohdutusta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat