Vierailija

Mies teki selväksi, että ei enää kommunikoi mistään muusta kuin lapseen liittyvistä asioista erotessamme (erosta 1 kk). Tapaamisia on ollut vasta pari ja jälkimmäisen aikana mies jätti lapsen vakavan sairauden hoitamisen todella heikolle, aiheutti suoranaisen hengenvaaran lapselle.



Lisäksi lapsi oli tapaamisen jälkeen todella tolaltaan; tuli kotiin maanantaina ja vasta tänään oli normaali. Tänään olisi ollut jo uuden tapaamisen aika, mutta en suostunut siihen koska:

- mies ei vastannut kyselyihini ed. tapaamisen tapahtumista, olen täysin sen varassa mitä 3-vuotias kertoo

- mies ei kommentoinut lapsen sairauden huonoa hoitoa mitenkään

- mies ei suostunut lyhennettyyn tapaamiseen (vain yksi yö), joka olisi ollut psykologinkin mielestä hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, kun ed. tapaaminen oli vaikea ja minulla on lapsesta kova huoli.



Teinkö väärin? Mitä teen jatkossa, koska mies selvästi aikoo jatkaa puhumattomuuttaan myös vastaisuudessa? Meillä on yhteishuolto, paperit tehty... kuvittelin että mies alkaa yhteistyökykyiseksi ajan mittaan, mutta ainakin tämä alku ei näytä lupaavalle.

Kommentit (26)

minunkin mielestäni myös etävanhemman tiheät tapaamiset ovat tärkeitä, mutta voi niitä tapaamisia muutenkin hoitaa kuin pitkällä viikonlopputapaamisella.

Ap:han sanoi ehdottaneensa yhden yön tapaamista tms.

Jos lapsi meni edellisesti reissusta oikeasti tolalleen eikä kaikki ollut ok, en yhtään ymmärrä miksi heti perään pitäisi sellainen tehdä uudestaan, kun lapsi ei selvästikään nyt ole sellaiseen valmis.

Hölmöä mieheltä pitää jotain mykkäkouluja ja vaatia lasta heti koko viikonlopuksi, kun asian varmaan voisi helposti hoitaa niin, että lapsi sopeutuisi uusiin järjestelyihin vähemmällä stressillä.

Onko mies liittonne aikana huolehtinut kyseistä asioista, vai onko ollut " tärkeämpää" tekemistä? Voisiko laiminlyödä hoidon sinun kiusaksesi?



En olisi kyllä minäkään antanut lasta, jos olisin epäillyt jotain noista asioista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki mittaukset pitää kirjata, koska hoitava lääkäri seuraa arvoja ja hoito + palaute määräytyy muistiin merkittyjen tietojen perusteella.



Jos mies olisi mitannut arvot, miksei olisi niitä kirjannut ylös? Tai miksi ei kommentoinut jälkikäteen, että mittasi mutta ei kirjannut? Kaikki merkit viittaavat siihen että ei mitannut - ei meinaan kantanut asiasta huolta kotona asuessaankaan, yömittaukset olivat minun vastuulla.



Ja miksi minun pitäisi tyytyä siihen, että en tiedä mitä lapselle tapahtuu kun on isällään? Enhän voi ymmärtää lapsen käytöstä, jollen tiedä onko jotakin erityistä tapahtunut! Minusta on väärin sälyttää kaikki " tiedonantovastuu" pienelle lapselle.



Lapsen hyvinvointi on minulle kaikki kaikessa, enkä ymmärrä miksi mies ei voinut suostua supistettuun tapaamiseen...







eli siihen saat jatkossakin varautua (eikä se ole mikään merkki mistään vaan täysin normaalia)



Mielestäni ylireagoit, 3-vuotiaalle olisi äärimmäisen tärkeää mahdollisimman tiheät tapaamiset. Ja olisit onnellinen, että isä haluaa tavata lastaan paljon eikä suostu tinkimään ajasta.



Et voi kontrolloida kaikkea etkä voi päättää siitä mitä isän luona tapahtuu. Se ei aina ole helppoa, mutta lapsen etu kuitenkin on se, että tapaa muualla asuvaa vanhempaa mahdollisimman usein ja paljon.



ja kokemuksesta puhun (olen siis lähivanhempi)

Lapsesi ongelmat johtuvat AVIOEROSTA, eivät isästä. Tue häntä tunteidensa ilmaisemisessa. Käytökselläsi ilmaisest lapselle, että isä on paha ja pelottava - lapsi ei kestä tuollaista ristiriitaa ja oireilee sen takia. Sillä hän rakastaa isäänsä eikä ymmärrä, miksi hänet on erotettu isästä. Koeta erottaa omat ja lapsesi tunteet toisistaan. Vaikka sinä olet eronnut etkä rakasta lapsen isää vaan näet hänessä vain huonot puolet, lapsesi ei ole eronnut isästään, rakastaa häntä ja näkee hänessä edelleen myös ihanan isän. Mahdollisista laiminlyönneistä huolimatta.

Ja jos lapsen hoitoa tarkistetaan ja päiväkirjaa on pakko pitää lapsen hyvinvoinnin takia, niin jos ei isä siitä huolehdi niin voihan vee ja pee.

Onko isän oikeudet suuremmat kuin lapsen hyvinvointi?



Jos minä joutuisin antamaan lapsen tuollaisen isä hoitoon ja lapselle tapahtuisi jotain peruuttamatonta, voin suoraan luvata että kyseinen mies etenee siitä eteenpäin vain rollaattorilla.

Silti luottaminen on lapsen etu. Sinulla on vain omat luulosi siitä, että lapsi oli vaarassa. Oletko nyt ihan varma, ettet liioittele? Mietipä, mitä sinä saat siitä, että lapsi ei tapaa isäänsä? Onko motiivisi todella lapsen etu vai jokin muu?

mielestäni väärin. Täytyy kuitenkin ajatella lapsen parasta, ja se ei ilmeisestikään juuri nyt ole isän luokse meneminen.

Isän täytyisi olla mielestäni avoimempi ja yhteistyökykysempi kommunikoinnissane. Ei ole ok, että hän ei suostu nyt esim puimaan sitä miksi ei hoitanut lasta kunnolla, jos niin ei tehnyt.

Eli teit aivan oikein. Voit ihan hyvin ilmoittaa, että saa lapsen luokseen seuraavan kerran kun ei yö mittauksia enää tarvita. Tuo sairaus ei ole leikin asia. Eikä myöskään mielipide asia, siis että kyllä isä lapsensa hoitaa. Jos ei hoida sairautta niin ei sitten.

Lastenvalvoja sanoi, että voin evätä tapaamisen jos on pelko että lapsen terveys on vaarassa (viittasi tällä myös tuohon lapsen käytökseenkin). Tähän diabetesasiaan se sanoi että pitää puuttua ja omalla tavallani siis yritin; ilman vastauksia.



Mietin vaan sitä että missä menee raja, että tekoni tulkitaan mielivallaksi? Ihan varmasti mies piti ehdotusta yhden yön tapaamisesta pompotuksena, mutta eikö hänenkin pitäisi isänä olla kiinnostunut siitä, voiko lapsi hyvin tapaamisen jälkeen vai onko aivan tolaltaan?



Jälkiviisaana kun ajattelen, niin ehdottomasti ensimmäisten tapaamisten ajan olisi pitänyt olla lyhyempiä, mutta mies pitää sokeasti kiinni sopimuksesta ja mielestäni häneltä unohtuu nyt lapsen etu!



jos mies vie asian oikeuteen, sinut määrätään luovuttamaan lapsi isälle tapaamisiin, hän voi lyödä laimin verensokerin seurannan mielin määrin ja lapsi voi kuolla!!

ei lasta todellakaan tule päästää isän luokse. Jos isä ei suostu keskustelemaan asiasta sinun kanssasi, nin pyydä sosiaalityöntekijää kysymään mitä tapahtui ja muistiko isä mitata arvot ja miksi ei kirjannut niitä??



Jos vanhempi laiminlyö lapsensa diabeteksen hoitoa voidaan hänen tapaamisoikeutensa poistaa tai laittaa valvonnanalaiseksi.



t: sosiaalityöntekijä

Jos ei kykene hoitamaan lapsen sairautta ja komminikoimaan edes välttävästi lapsen tärkeistä asioista, ei mielestäni tapaamisia pitäisi toteuttaa. Lapsen etu (sisältäen tietenkin terveysasiat) menee kaiken edelle, jopa viranomaispelon. Voimia sinulle, ap!

Jätti yöllisen verensokeriseurannan tekemättä, vaikka jokaisena iltana sokerit olivat hyvin alhaalla. Antoi toki mehua tms., mutta tietää hyvin että jos on imeytymishäiriö eikä verensokeri ala nousta, saattaa lapsi vajota koomaan ja kuolla. Siis mittauksia pitää tehdä pitkin yötä, kun ko. aihe esiintyy - ikävää, mutta lapsen elämän kannalta välttämätöntä.



Aivan varmasti mies rakastaa lasta sillä kapasiteetillä mikä sillä on käytössä, mutta mielestäni lapsen hyvinvointi ajoi nyt isän edun edelle. Ja olen siis väärässä...???

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat