Vierailija

Olen pahoillani puolestasi. Omien vanhempien kanssa oli vähän sama juttu. Kun kerroimme asiasta, onnittelivat, mutta siinä se. Tai ihmettelivät he sitä, miten hienoa tekniikkaa on nykyään ultrissa, kun saa ultrakuvia ihan mukaan. Kun puhuimme tulevasta lapsesta, puhe käännettiin aina muualle. Joskus jopa jonkun tutuntutun lapsiin. Tuntuihan se pahalta, kun itse oltiin innoissamme ja miehen vanhemmat myös. Isäni ei tainnut koko raskauden aikana kysyä oikein mitään voinnistani eikä lapsesta.



En tiedä, johtuiko tuo heidän omasta lapsettomuudestaan. Pelkäsivät kai iloita ennen kuin lapsi on sylissä. Nykyään lapsi on varsinkin isälleni elämän keskipiste.



Ehkä sinunkin äitisi siitä muuttuu, kun harminsa helpottavat ja raskautesi etenee.

Kommentit (9)

Meillä kävi vähän samoin esikoisen jälkeen; olemme nyt miettineet "mitä jos..." pidemmän aikaa ja kerran otin asian puheeksi äitini kanssa. Hän kauhistui, vaikka aiemmin oli VAATINUT että teemme esikoiselle sisaruksen! Olin ihmeissäni ja syy siihen miksi lapsia ei saisi tulla enempää oli (ta-daa!).... se että olin valittanut välillä lastenhoidon olevan raskasta. *tippuu* :D Okei, minulla oli rankka alku esikoiseni kanssa sillä isäni kuoli juuri ennen pojan syntymää, mutta enpä usko että toinen vastaava tapaus osuu seuraavan raskauden kohdalle.

Ajattelin just samaa... ehkä äitisi pelkää olla ilonen.Kun olette yrittäneet niin kauan ,pelkää että tulee pettymys.

Aika lapsellinen toi spurgusairaala...

eli on ihan huolesta soikeena ja koittaa ärsyttää sua tulemaan Suomeen synnyttämään.:)

Paljon onnea raskaudesta !:) :) :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

eikä äitini ole onnitellut kummastakaan raskaudesta. On vaan näreissään, kun on uskovainen, eikä olla naimisissa. Tai mistä liene johtuu.

Ei ole koskaan patistanut lasten tekoon, päinvastoin, on aina sanonut, että sinusta ei olisi äidiksi. Oli kai tosi pettynyt kun olen saanut nyt kaksi lasta. Ainakin sanoo aina, että ei kerro kenellekään tutuille lapsistani. Kerran kaupungilla törmäsin äidin hyvään ystävättäreen ja tämä oli ihan äimän käkenä kun työnsin vaunuja. Kysyi, että kenen vauva se siinä. Sanoin, että omani!

Oli ihan ihmeissään, ja sanoi, että ei äitisi ole kertonut mitään.

Joten et ap ole ainoa, jonka vanhemmat eivät hihku riemusta kuullessaan lapsenlapsista. Ei meillä halannut, eikä onnitellut, ei edes hymyillyt. Näytti tosi pettyneeltä. Eivät kaikki vanhemmat toivo lapsenlapsia! Tämä on ihan myytti, että joka äiti olisi onnessaan kun tytär ilmoittaa saavansa lapsia.

Eikä olla mitään teinejä enää, yli kolmikymppisiä ollaan sekä mies että minä, hyvät ammatit, talot ja autot, eli ei ole mikään teiniraskausreaktio äidiltäni.

Olemme yrittäneet vauvaa yli viisi vuotta. Nyt suureksi hämmästykseksemme tulin lukuisten hoitijen jälkeen raskaaksi täysin luomusti. Äitini toivonut todella paljon lapsenlasta. Vuosi sitten siskoni sai yllättäen vauvan, joka on ollut äidillemme todella tärkeä. Innoissamme kerroimme vanhemmilleni ilouutisen. Ja miten äiti reakoigaan??? Normaalilla äänellä vain sanoi päydän toidelta puolelta "onneksi olkoon". Sen jälkeen muutamalla lauseella päivitteli, että missähän spurgusairaalassa synnytän (asutaan ulkomailla). Ja se siitä, ei mitään muuta!!! Miehen perheelle kerrottaessa kaikki halasivat ja rutistivat kunnolla kyyneleet silmissä.



Olen todella pettynyt ja ihmeissään äitini reaktiosta enkä saa sitä mielestä :( On muttenkin muuttunut nykyään jotenkin omituseksi. Ilmeisesti heillä on ollut isäni kanssa jokin isompi ongelma, joka on kyllä nyt hieman laantunut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat