Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Haluaisin teidän kokemuksia tutista vierottamiseen.

Lapsukainen on nyt 1v 9kk vanha ja on lähes koko elämänsä syönyt tuttia VAIN nukkuessaan. Vieroitus ei vielä ole täysin ajankohtainen, sillä meille on tulossa toinen lapsukainen, laskettu aika kuukauden päästä ja en siihen samaan syssyyn halua liikaa muutoksia. Mutta kevään kuluessa olisi tarkoitus jossain vaiheessa luopua siitä tutista.



Olisi mukavaa kuulla teidän kokemuksianne, millä tavoin ja kuinka kivuttomasti vai ei-kivuttomasti tutista vieroitus on tapahtunut. Onko paras tapa viedä tutit esim. vaikka oravanpoikasille vai leikata tuti osat pois, vai kuinka olette toimineet??



Kommentit (6)

Meillä tapahtui eilen tutista vieroitus sen perjantaina telkusta tulleen kauhukakarat tms. ohjelman innoittamana. Olin miettinyt sitä jo aiemmin, pullosta vieroitettiin n. kuukausi sitten ja se meni tosi kivuttomasti, vaikka poika ei suostunut ennen juomaan maitoa mistään muusta, kuin pullosta.



Meille on tulossa kanssa maaliskuussa sisarus ja pojalla on nyt ikää 1v9kk, eli aika samoissa mennään ja tuttia on syöty ainoastaan nukkumaankäydessä ja nukkuessa.



Eilen aamulla juttelin pojan kanssa, että mitä kaikkea hän jo osaa ja millainen hän oli vauvana/mitä vauvat yleensä tekevät. Tätä meillä on harrastettu viimeaikoina muutenkin, kun on se pikkuinen tulossa. Poika oli innoissaan, kun kerroin, että hän osaa jo syödä itse, leikkiä, piirtää, kävellä juosta yms. ja melkeen osaa jo ajaa polkupyörällä =). Ja sitten taas palattiin siihen, että vauvana sitä vaan syödään ja nukutaan ja muiden pitää viihdyttää, kun ei osata vielä liikkua yms.



Ruoan jälkeen palattiin taas aiempaan keskusteluun, että mitä hän jo osaa ja mitä vauvat tekee. Sitten kysyttiin, lahjoittaako hän tuttinsa orava-vauvoille (vastasi ekaksi ei...) ja sitten yhdessä etsittiin ja kerättiin kaikki tutit astiaan (poika oli ihan innoissaan!) ja poika kävi isänsä kanssa viemässä ne pihakeinuun oravaäidin haettavaksi. Päivän mittaan pari kertaa tarkistettiin, oliko ne jo haettu ja poika odotti ihan tohkeissaan, milloin ne noudetaan.



Päikkäreille käytiin eikä kysellyt tuttia ollenkaan ja päikkäreiden jälkeen äiti-orava olikin jo tutit noutanut. Kyllä oli kivaa! Iltaunille ei myöskään kysellyt tuttia, kerran unissaan puhui jotakin oravasta =) ja yöllä heräsi yhden kerran kaivelemaan sänkyä ja hoki tuttia ja pöllytteli petivaatteita, mutta kun sanoin, että muistatko, ne on orava-vauvoilla, kävikin samantien poika jatkamaan uniaan. Hurjasti kyllä puhui unissaan viimeyönä, en tiedä puhuuko yleensä niin paljon, kun on se tutti ollut vaimentamassa, vai vaivasiko tutin puute vai muuten vaan vilkas eilinen päivä.



Tuossa tuo nyt iloisena kirjaa pyytelee lukemaan, eli helposti tuntui käyvän!

Onnea vieroitukseen!

Meillä tyttö syönyt tuttia aina vain unilla ja päätimme 1v4kk iässä luopua koko tutista, koska heräilee öisin jos tutti pudonnut. Ensimmäisenä iltana itki hetken tutin perään. Seuraavina päivinä ei varsinaisesti kaivannut tuttia, mutta tyttöä ei saanut millään rauhoittumaan unille omaan sänkyyn, ei päivällä eikä illlalla. Aiemmin nukutus ollut suht helppoa, huoneessa tosin ollaan kunnes nukahtaa. Viikon jaksoimme tätä nukahtamisrumbaa ja luovutimme. Tutti takaisin ja unille käyminen palasi normaaliin uomiinsa. Selvästi ei vielä ollut valmis luopumaan tutista. Yritetään myöhemmin paremmalla menestyksellä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytti niitä vain nukahtaessa. Puhuimme tuttien antamisesta oravaäidille ja tyttö oli halukas siihen, toteuttaminen vain tuntui vaikealle. Leikkasimme sitten salaa toisesta unitutista kärjen pois ja asetimme sen niin, että tyttö ottaa sen suuhunsa nukkumaan mennessä. Sängystä kuului toteamus, että tämähän on rikki! Tyttö tepsutteli viemään tutin roskiin ja palasi sänkyyn laittaen toisen, ehjän tutin suuhunsa. Muutaman päivän päästä sekin meni samalla tavalla rikki, kuten myös ns. reissututti, jota pidettiin automatkoilla mukana, kun nukkui turvaistuimessa. Kaikki tutit meni siis roskiin, josta oravaäiti ne kuulemma haki oravavauvoille. Eka iltana tyttö itkeskeli vähän aikaa, kun ei ollut yhtään ehjää tuttia jäljellä, mutta helposti se kaikki kuitenkin meni. Mielestämme oli hyvä, että tyttö itse sai laittaa tutit pois, hän ymmärsi siitä ettei niitä enää ole. Pari päivää myöhemmin oravaäiti oli tuonut kiitokseksi olkalaukun ja tikkaripussin...

Esikoiselta otettiin 1v10-kuisena. Pääasiassa oli unituttina ja välillä kiukunpuuskissa/väsyneenä lohdukkeena. Ensin rajoitettiin päiväkäyttöä ja muutaman tuttinsa tyttö kävi itse laittamassa roskiin. Sitten vaan yksi ilta mentiin nukkumaan ja puheltiin, että " ei iso tyttö tarvi enää tuttia" . Itki vartin illalla ja yöllä heräsi kerran itkemään. Seuraavana iltana taisi pienet tiraukset tulla tutin takia, mutta ei kaivannut enää.

Nyt kuopuksella (1v 8kk) on räkätauti ja oli kamalan näköinen tuossa illalla tuuti suussa, räkä valui pitkin kasvoja ja selvästi oli vaikea hengittää kun on nenä tukossa ja tutti suussa. Sanoin, että " vie tutti roskiin" ja poika kävi viemässä. Katsotaan, pitääkö kohta nukkumaan mennessä jostain vielä kaivaa tutti, mutta nyt olisi hyvä heittää pois. Ajattelin nukkumaan mennessä kiinnittää huomion johonkin muuhun, jos tutti unohtuisi. Vesipullo on vielä käytössä, jos siitä otetaan lohtuhörpyt sitten. Nyt poika tuolla vielä keikkuu hereillä, kun on flunssan takia nukkunut parit torkut päivällä. Mutta ei tässä vielä hätää, jos sitten ennen 2v-päivää olisi valmis luopumaan.

...lapsen ollessa siinä 1 v 9 kk leikkasin tutista salaa kumiosan pois ja selitin pojalle, että tutti meni rikki. Viikon verran nukuttaminen kesti selvästi pidempään, mutta tilanne tasaantui nopeasti. Päiväkodissa sanoivat, että heidän mielestään poika nukkuu siellä paremmin ilman tuttia, kun hän ei vähän havahtuessaan ala heti ikävöidä tuttia.

viime kesänä tyttömme oli 1v 6kk kun kokeilin tutista vieroittaa. no loppu tulos oli se että yöllä heräiltiin tuttia etsimään ja jopa ihan asuntoa ympäri käveli yöllä ja itki. kokeilin jokusen yön mutta totesin hän ei ole siihen valmis vielä. no tuli lokakuu ikää 1v 10kk rupesin kyselemään et kuka on iso tyttö,tytöni vastasi minä,ja sit kysyin että kuka syö tuttia niin hän vastasi vauva. ja olin tietenkin samaa mieltä sitä aika ajoin kyselin ja eräs kaunis marraskuun päivä kysyin nuo kysymykset ja sanoin haluatko heittää tutin roskii tyttö vastaa joo ja tutti meni roskiin. ;)

siitä päivästä lähtien tyttöni sanonut että viivi iso tyttö ja viivi heitti tutin roskiin, ja vauva syö tuttia.

et se meni kivuttomasti meillä,ei yö itkuja ei mitään. pikkuhiljaa valmistelin että isot tytöt ei tarvitse tuttia,vaikka ei nyt niin iso olekkaan mut silti ;) nyt ikää 2v 1kk.



ankka, tyttö 2v1kk ja toinen lahja rv9+4

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat