Seuraa 

Osaakohan joku auttaa... olen ihan ihmeissäni mikä pojalle oikein on tullut:

On nukahtanut jo muutaman kuukauden joka yö sänkyynsä laulun ja pullon jälkeen, jäänyt kiltisti sänkyyn (valveilla) nukahtamaan. Nyt raivoaa ja huutaa ja kirkuu kun lasketaan sänkyyn.

Poika sairasti vauvarokon vähän aikaa sitten ja sen jälkeen on alkanut tämä. Rokon aikana nukkui aluksi ihan hyvin, kun kuume hävisi alkoi raivoaminen.

PÄivälläkään ei nuku muualla kun vaunuissa. Mahtaako poika pelätä unta/eroa tai sänkyä?

Huuto alkaa nyt jo iltapulloa tarjotessa. Kahdeksalta alotetaan aina rituaalit (poika sitä ennen väsynyt, haukottelee,kitisee ja hieroo silmiä) En jätä poikaa karjumaan sänkyyn, vaan on meidän iltapuuhissa mukana, joskin tosi ärtyneenä. Kymmeneltä sitten pää jo nuokahtaa ja poika melkein nukahtaa syliin, sitten huolii pullon puoliunessa ja saan lasekttua sänkyyn nukkumaan.

Onko tä eroahdistusta vai mitä mahtaa olla?

Poika ei osaa vielä ryömiä eikä kontata, eikä ole oppinut mitään sen kummempaa (istuu kyllä jo kunnolla tuetta, tämä aika uusi taito)

Hampaita ei itke, supot on annettu ja muut, ihan selkeästi poikaa vaivaa jokin muu kun kipu.

Onko jollakin ollut vastaavaa? Vinkeistä olisin myös kiitollinen! :)

Kommentit (6)

Meillä poika alkoi riehumaan aina pinnasängyssä muistaakseni tuossa 9kk:n kieppeillä, helpotti, kun tajuttiin laskea se laita alas, että pääsi itse pois. Voisi olla myös hyvä kokeilla aikaistaa nukutusta, jos lapsi hieroo jo silmiä yms. unimerkkejä on jo, ollaan meillä ainakin silloin jo myöhässä nukuttamisessa.



Ja lohdutukseksi vaan, että meillä aina kun joku ongelma on ollut rankemmin päällä ja alan olla jo epätoivoinen, tilanne yleensä helpottaa =). Sitten tuleekin jo taas uutta murehdittavaa... =)

mutta voisko syynä olla

- korvatulehdus (kannattaa käydä tsekkaamassa, jos ois vaikka tullut jälkitautina)

- eroahdistus (menee ohi)

- joku allergia, maitoallergia?

- liian kova väsy



Viimeksi mainitusta on kokemusta, lapsi ei rauhoitu millään, jos on liian väsynyt. Muuta ei nyt tule mieleen, tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

...oli noin 8,5 kk iässä ja tätä iltahuutoa kesti noin 2-3 viikkoa. Pahin vaihe kesti ehkä noin viikon. Samaan aikaan oli puhkeamassa neljä hammasta ja flunssaa myös, joten näilläkin oli varmasti osansa asiassa, mutta uskon kuitenkin tämän johtuneen eroahdistuksesta. Tilanteen helpottuminen ajoittui myös pienimuotoisen unikoulun paikkeille, jolloin jätettiin yösyöttö pois, mutta en usko näillä kahdella asialla välttämättä olevan yhteyttä toisiinsa. Nyt pari iltaa on meillä nukahtaminen ollut taas levotonta, mutta toivottavasti on ohimenevää. Voimia sinne!

korvatulehduksesta vielä, että korvat tarkastettiin vähän aikaa sitten, mutta pojalla on nyt kyllä ääni ihmeen käheänä (en tiedä voiko se johtua kirkumisesta pelkästään...), muita flunssan oireita ei ole....korvatulehduksesta ei ole aikasempaa kokemusta, eli voihan se olla syynä...toisaalta mietin, että kun poika ei päivällä vaunuihin nukahtaessa ole äreänä, eikä päivisin muutenkaan. Siksi aattelin lähinnä eroahdistusta, kun muuten ei valita ollenkaan oloaan



allergiaankaan en usko, kun tuo huuto liittyy vaan siihen nukahtamiseen omaan sänkyyn



Miten se eroahdistus mahtaa ilmetä " normaalisti" ja miten pitää toimia? Kauanko tätä kestää, jos se syynä? (siis suunnilleen- pari päivää-pari kuukautta?)



poika laitetaan 20.00 tienoilla ekaa keraa sänkyyn, sitten heti kun alkaa näyttää väsymyksen merkkejä, iltarutiinit ei kestä kauaa, yöpuku päälle, vaipanvaihto, maito on jo valmiin aja sitten juo sen pimeessä huoneessa ja laulan samalla (korkeintaan 10min)

Ollaan tosi kauan tehty näin, ja kaikki sujunut tosi hyvin, poika ei ole inahtanutkaan - siis alkuaikoina oli kyllä ongelmia, mutta unikoulun jälkeen on nukahtanut todella hyvin ja illat on olleet päivän rauhallisinta aikaa.



Hassua on tosiaan, että tilanne muuttui näin yhtäkkiä, hyvin yksin sänkyynsä nukahtava poika on iltasin kun toinen ihminen.



PÄivisin poika on hyvällä tuulella, mutta sitten kun humaa että tulee ilta ja pitää mennä nukkumaan, alkaa kamala kirkuminen.

Poika kyllä melkein aina rauhottuu heti kun nostan hänet syliin, siihen sitten nukahtaa salamana taas, mutta vaikea laskea alas, sylissä vaan pitäisi olla.

kerroit, että iltarutiinit aloitetaan klo 20, jolloin poikasi on jo väsynyt. Laitatko hänet sänkyyn silloin klo 22? Voisitko kokeilla laittaa jo aiemmin, 20.30-21, kun hän kerran vaikuttaa aika väsyneeltä klo 20. Jos tuossa iltapuuhailussa menee liian kauan aikaa ja väsymys muuttuukin yliväsymykseksi, sitten onkin vaikea saada unta ja rauhoittua.



Spekulaatiota :)

Meillä tyttö 10,5kk joka on nukkunut yönsä jo kuukausia putkeen, jäänyt samalla tavalla aina itsekseen sänkyyn ja tosiaan harvoin edes ynähtänyt yöllä.



Korvat on putkitettu ja viime to olimme kontrollissa ja kaikki ok eli niitäkään ei voi syyttää.. Alkoi siis n.5pvää sitten. Aluksi ajattelimme että koska tyttönen kovassa nuhassa ja köhässä, olo on kurja tai rinta tukossa ja siksi itkee mutta tropitettunakin kirkuminen ja huuto alkaa heti kun lasketaan sänkyyn. Meillä tämä " ihanuus" ei rajoitu vaan iltaan. On 3 yötä herännyt 00-01 aikaan ja jäänyt VALVOMAAN pahimmillaan 05 saakka!!!



Meilläkin tytöllä on ääni käheänä ja siis aika kova yskä johon saa yskänlääkettä. Suppojakin annetaan joka ilta ihan vaan jos on kurkku kipeä- mutta korvalapsen äitinä olen kyllä oppinut tunnistamaan kipuitkun ja tämä on ihan muuta-kirkuraivoa!!



Olemme aivan ihmessämme. Oma virheeni on ollut totutusti laittaa vaan sitkeästi tuttia ja hyssytellä, siitä tyttö vaan hermostuu lisää ja onkin täysin hereillä. Jos otan syliin asettuu heti ja ehkä jopa nukahtaisi jos pitäisin varmaan tarpeeksi kauan!? Olen liian nopeasti koittanut laskea takaisin omaan sänkyyn.



Nyt kun olen hakenut netistä tietoa uskoisin vahvimmin kyseessä olevan jonkinlainen eroahdistus- tyttö on ihan minun perääni päivälläkin, en saa poistua näkyvistä..Lisäksi on ihan uutena taitona noussut vasta seisomaan ja sitä pitää yölläkin harrastaa.



On aika neuvoton olo kun niin kauan on mennyt yöt loistavasti ja tyttö on ollut itse aurinko. Meillä ennestään kaksi poikaa enkä muista mitään tällaista kokeneeni- tosin kaikkihan ovat pikkuiset omia ihania yksilöitään:)



Koitetaan jaksaa!!



ps. vinkkejä otetaan onnellisena vastaan..





terv.jokuli ja raivotar



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat