Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Te raskaana olevat tiedätte varsin hyvin niin kuin minäkin, että raskaana (varsinkin kun on ensimmäinen lapsi tulossa) myllää päässä kaikki ajatukset ja kysymykset.

Mietitte kuinka tulette pärjäämään ja oletko hyvä äiti jnejne. Välillä tuntuu ettei ole valmis äidiksi ja välillä miettii, että syntyisit jo! Synnytys jännittää. Voitte vain kuulla juttuja ja lukea kirjoista kuinka paljon se sattuu, muttette kumminkaan pysty kuvittelemaan sellaista kipua. Synnytyksestä syntyy myös paljon erilaisia kysymyksiä. Entä jos en osaakkaan?

Tekee mieli jutella jonkun kanssa, mutta niin kuin minä, olen muuttanut hieman kauempaa tänne kaupunkiin, jossa asun, eikä siitä syystä minulla ole täällä ystäviä, joille puhua. Ystäväni, jotka ovat kotikaupungistani, heillä ei ole lapsia, joten tuntuu jotenkin hullulta puhua heille asiasta, josta heillä tuskin on minkäännäköistä tietoa. En nimittäin itsekkään osannut kuvitella ennen raskaaksi tuloani, että muutos minussa ja mielessäni on näin iso! Miksi siis lapsettomat ystäväni sen ymmärtäisi. Olen heille puhunut tunteistani jonkun verran, mutta se tuntuu niin turhalta. Sama kuin puhuisin miehelleni. Kaikki haluavat auttaa kovasti, mutta kellään heistä ei ole oikeasti mitään käsitystä siitä miltä tämä tuntuu. Ja mieheni ei edes voi sitä koskaan saada tietää...

Vieras kaupunki, eikä ystäviä täältä, eikä missään ystäviä, joilla olisi lapsia, jotka voisivat tunteensa jakaa. Siispä olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa ainoa ihminen jonka puoleen voin kääntyä on neuvolassa terveydenhoitajani.

Hänen puoleensa kääntyminen tuntuu kumminkin hirveän vaikealta, koska terveydenhoitajani on mieheni tuttu! He ovat tunteneet siitä asti kun mieheni on ollut ammattikoulussa eli yli kymmenen vuotta! Ikäero heillä on kumminkin sen verran suuri, että minkäännäköistä suhdetta heillä siis ei ole ollut. Tuntuu vain niin vaikealta puhua hänelle mistään! Ihan tarkkaa syytä en tiedä. Jotenkin tuntuu ettei hän edes ole terveydenhoitajani vaan vain joku mieheni tuttu. Neuvolassa kun käymme minusta tuntuu, että tämä terveydenhoitaja kertoo miehelleni, kuinka voi tulla selkävaivoja ja miten tulisi syödä jne. Ja vielä, suorastaan sanoen, törkeää, on se kuinka hän puhuu neuvola vastaanotoillamme asioita mieheni kanssa, jotka eivät mitenkään liity tulevaan vauvaamme tai raskauteeni! Viime kerralla hän pyysi miestäni ensi jouluna sotaveteraanien haudalle tekemään jotain muistotilaisuutta. Hienoa! Arvostan todella, että heitäkin muistetaan! Toivottavasti joku tekee sen myös kotikaupungissani, jotta pappanikin saisi osansa kunniaa, mutta se että tästä keskustellaan neuvolassa! Heii! Minäkin olen tässä! Minun sisällä se vauva kasvaa! MINÄ haluan tietää mitä minun tulee tehdä jos tapahtuu niin tai näin tai mitä MINUN ylipäänsä tulee odottaa!?

En tiedä vaivaisikohan tämä teitä muita? Koittakaa kuvitella ensi neuvolla käynnillä tälläinen tilanne. Olenko ihan idiootti jos mietin terveydenhoitajan vaihtamista vain tämän vuoksi?



Tänään neuvolassa minulla oli sijaisterveydenhoitaja. Huokaisin helpotuksesta ja ajattelin, että kerrankin joku jolle puhua! Väärin! Hän haukkui minut läskiksi. Myönnän, että olen lihonnut viime käynnistä muutaman kilon (no okei, vähän enemmän kuin muutaman, nimittäin 4kg). Mutta minusta se ei oikeuta silti sitä, että hän saa sanoa minua läskiksi ja varsinkaan kun olen tälläisessä tilassa! Se nimittäin loukkasi minua ehkä enemmän kuin mikään! Neuvolan jälkeen itkin.Te muutkin olette varmasti miettineet, että oletteko edes miehenne silmissä enää seksikäs kun mahanne alkaa pyöristyä ja kiloja tulla lisää.

Olen seissyt peilin edessä ja todennut, että olen raskauteni aikana lihonnut paljon, mutta minua lohduttaa aina kuulla se kun mieheni sanoo minulle, että rakastaa minua juuri tälläisenä kuin olen ja että hänelle ei mikään muu ole tärkeää kuin minä ja vauva.

Ehkä elin pilvilinnoissa, mutta tämän terveydenhoitajan kommentti minulle ei ollut mielestäni mitenkään suvaitsevaa! Suorastaan törkeää! Olisin ottanut asian hyvin jos hän olisi minulle kertonut, että olen lihonnut aika hurjasti viime kerrasta ja, että tämä tulee olemaan riesa synnytyksen jälkeen. Tai jos minulla olisi jonkinsortin sairaus, joka vakavoituisi liikapainosta, mutta ei ole. Lääkärinikin sanoi minulle, että tämä ei ole vakavaa ja että tämä on vain riesa synnytyksen jälkeen. Uskon että on riesa! Minun riesani. Tämän terveydenhoitajan ei mielestäni ole mitään syytä tulla sanomaa minulle, että olen läski. Kumminkin hän sai minut katsomaan itseäni peilistä aivan eri silmällä. Tosiaan, olen lihonnut! Pitäisikö minun sitten alkaa laihduttamaan?



Tulevat ensimmäisen, toisen tai vaikka viidennen lapsen äidit! Vastatkaa minulle ja kertokaa onko teille sattunut vastaavaa? Miten olette toimineet? Kuinka olette



ottaneet sen jos terveydenhoitajanne on teille sanonut jostain näinkin arasta asiasta näin suoraan? Vai onko kellekkään muulle sanottu mitään tämän tapaista edes?



Ylireagoinko?

Kiitän jo etukäteen teitä, jotka vaivaudutte vastaamaan ja jotka edes vaivaudette lukemaan juttuni! Kiitos!

Kommentit (8)

Pyydä vain th:n vaihtamista, minulla tosi ihana th, ja sitä oikein odottaa neuvolaa! Sullakin on siihen oikeus. Eikä kenenkään pidä joutua kuulemaan ammattilaiselta olevansa läski. Luokatonta toimintaa.

Törkeää sanon minä. Asiat pitää osata, varsinkin ammattilaisen, kertoa rakentavasti niin ettei loukkaa toista. Raskaana mieli on muutenkin herkkä.

Minulla tuli esikoisen kanssa 23 kg ja nuorimman kanssa 13 kg ja kyllä mainittiin, että ruokavaliolla paino pysyy kurissa mutta koskaan ei sanottu läskiksi tai lihavaksi. Olisin tehnyt heti valituksen!

Nyt odotan kolmatta 32+0 viikolla ja kiloja on tullut 3 kg lähtötilanteesta. Tosin edellisistä on jäänteitä eli painoindeksi on korkea. Terveydenhoitaja on aivan ihana, koskaan se ei ole sanonut, että painaisin liikaa.

Olen käynyt joka kerran sokerirasituksessa mutta se on tietty hyväksi ettei vauva vain kasva liikaa mutta mitään muuta kommenttia ei ole tullut.

Voin hyvin ja vauva myös :)



Tee ihmeessä valitus, neuvolakäynnin pitäisi olla ihana asia, ei niin että sieltä lähdetään itkien pois. Sinulla on oikeus inhimilliseen palveluun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos minua sanottaisiin neuvolassa läskiksi niin tekisin asiasta kirjallisen valituksen. On nimittäin todella epäammatillista käytöstä!



Minäkin olen aina raskausaikana (nyt kolmas raskaus meneillään) lihonut tosi paljon eli jotain 20-25 kg ja neuvoloiden punnitukset ovat olleet yhtä tuskaa. Onneksi on tähän asti ollut suhteellisen inhimilliset terkkarit, jotka ovat suhtautuneet painonnousuun maltillisesti.

Kuulostaa kyllä todella röyhkeältä tuo läskiksi haukkuminen. Eikös se kilojen kertyminen raskauden aikana ole yksilöllistä.



Itse en ole tullut toimeen " neuvolan tädin" kanssa ollenkaan ja harkitsenkin neuvolan vaihtamista. Heti ensimmäisellä kerralla hän leimasi mieheni alkoholistiksi (kun ottaa jopa muutaman kaljan joskus viikonloppuisin) ja minut liian lihavaksi (lähtöpaino 58 kg, ekalla neuvolakäynnillä 61 kg). Joka käynnillä siitä lähtien hän on puuttunut kiloihini ja piikitellyt niistä. Samoin teki sijainen joka suoraan sanottuna *ttuili " joulukiloista" . Tähän asti kiloja on kertynyt minulle n.10 (rv.28), elikkä ei ihan vähän, mutta ei mielestäni liikaakaan. Raskaus on sujunut kaikin puolin hyvin, en siis ymmärrä miksi tähän painoasiaan takerrutaan neuvolassa. Raskaana kun on tosiaan tavallista herkemmässä mielentilassa niin tällaiset arvostelut tuntuvat aika pahalta. Neuvolakäynnit ovat minulle tällä hetkellä välttämätön paha.



Aino, rv.28+6


tunnen suurta sympatiaa. Itsellänikin eka raskaus eikä kaveripiirissä kellään ole vielä lapsia. Mieskään ei voi ymmärtää tätä myllerryksen määrää mikä käy mahassa ja pääkopassa. Välillä on hyvin yksinäinen olo. Minun äitinikään ei enää ole kuvioissa, kuoli kun olin nuori. Joten tiedän miltä susta tuntuu. Meilläkin terkkari on jotenkin - no, ei todellakaan mitään tuohon sinun kokemukseen verrattuna - mutta luotaantyöntävän oloinen. Ja jännittää, miten sitä saa sieltä kaiken tarvitsemansa tuen, kun ei muitakaan lähteitä oikein ole.



Tuo sinun kohtelusi oli kyllä todella törkeää! Hyvää päivää siis, sanoa läskiksi!? Tosi epäammattimaista, olikohan kyseisellä henkilöllä taitoja terv. huoltoalalle ollenkaan. En ole tainnut koskaan sanoa edes vihaspäissäni ketään läskiksi, saatika sitten tuollaisessa työssä. Ja sitten tuo vakiterkka. Puhu ainakin miehesi kanssa siitä, että mikäli jutut ajautuvat sivuraiteelle teidän neuvolakäynnillänne, niin mies lopettaisi keskustelun lyhyeen. Ikäänkuin vihjeenä terkkarille. Ja voithan itsekin kauniisti ja ystävällisesti kommentoida tapaan " jatketaanko näistä vauva-asioista kun mulla olis kysyttävää" tms.



Voimia! Ja hei, kyllä ne kilot siitä tasoittuu synnytyksen jälkeen. Älä välitä.



-Niinu

mikäli lähipiirissä ei ole oikein sopivia juttukavereita, niin tuli mieleeni että apua voisi löytyä neuvolan kautta. meillä ainakin on neuvolassa ilmoitustaulu, jossa on monen näköisiä ilmoituksia, sinnehän voisi laittaa oman ilmoituksen juttukaverista. sitä kautta voisi löytää uusia, samassa tilanteessa olevia ihmisiä. samalla paikkakunnalla on varmaan joku muukin hiljattain muuttanut tai muuten vaan juttukaverin puutteessa oleva tuleva äiti.



hannnah

Tosi kamalaa..

Itellä oli alku raskaudessa tosella vaikeaa, ei lähellä " kunnon" kavereita kenelle voisi kertoa kaikki,perhe asuu ympäri maailmaa,enkä näe heitä usein..Ja minulla oli vielä tosi kamalat raivo kohtaukset ja oltiin miehen kanssa moneen kertaan eroamassa..Yritin hieman kertoa terkkarille, mutta en oikein osannut..Mies on perus suomalainen,ei pysty puhumaan tunteistaan kunnolla..Mutta kaikki muuttui kun olin 6.kuukaudella,viiminen paha riita ja saatin puhuttua kunnolla ja siitä asti mies on ottanut minut todella hyvin huomioon, muistaa joopa kehua ulkonäköäni todella useasti ja kertoo että rakastaa.

Mä luin kaikki mahdolliset kirjat ja vihot ja aina kun löyty joku " hyvä" kohta niin luin sen ääneen miehelle..Tätä tein niin akuan että on alkanut ottamaan minut huomioon.

Yritä vain ajatella kaikkia hyviä asioita ( Tiedän voi olla vaikeaa) ja sitä että susta ja sun miehestä on tulossa vanhemmat ja siinä lapsessa on molempia teitä..

Voimia!

Ja pyydä vaihtamaan terkkaria,todella kauheaa käytöstä

Niina 27+5

" ihanaa" kuulla ettei kaikkien neuvolatädit ole vaan IHANIA. Siis ei tietenkään ole mukavaa, mutta kun tuntuu, että minun lähipiirissäni (ja täällä palstaillessakin...) kaikki vaan hehkuttaa kuin ihania heidän neuvolatädit on eivätkä ymmärrä, kun valitan kuinka TURHIA mun neuvolassa käynnit on. Ja mulla on sattunut sekä tässä että edellisessä raskaudessa pari vuotta sitten niin, että lähipiirissä samasta kaupungista on useampi tuttava yhtä aikaa raskaana tai juuri äskettäin synnyttänyt...



Minulla siis neuvolatäti (ja sen sijainen, kun se on lomalla) on niin TURHA, että kiukuttaa ja pelottaa. Kiukuttaa sen takia, kun mihinkään ei saa vastausta (ja kysymyksiähän raskausaikana riittää) ja pelottaa, että jos tulisi vaikka masennusta, niin ei neuvolassa sitä huomattaisi. Minulta ei edes kysytä joka kerta, että " Miten voit?" , mikä on mielestäni suoraan sanoen aika pöyristyttävää. Tehdään vaan rutiinilla pakolliset toimenpiteet juurikaan niitä kommentoimatta muuten kuin sillä rutiinilla, mikä joskus on opittu työhön tultaessa. Ja neuvolalääkäritkin ovat olleet tosi " kökköjä" . Tässä raskaudessa ensimmäinen tarkastus meni suunnilleen niin, että " riisu housut" , sormi sisään, " 3 senttiä, normaali raskaus, voit pukea" ja " hei, hei" ... Saatikka sitten esikkoa odottaessa se viimeinen lääkäri eli se " synnytystapa" käynti... " Kyllä täältä normaalin kokoinen mahtuu. Heippa." Jotain yritin paniikissa kysellä suunnilleen, kun minua jo ohjattiin huoneesta ulos... Ei kerrottu synnytyksen kulusta yms.



Mutta... itse olen " ratkaissut" asian niin, että en välitä! Jos hirveä huoli jostain " vaivasta" on, niin käväisen yksityisellä. En nimittäin kyynisenä usko, että neuvolan vaihto auttaisi. Käyn pakolliset käynnit ja väen vängällä yritän jutella ihan kelle vaan mieltä vaivaavista asioista. Vaikka miehelleni. Onko sinulla sisaruksia? Serkkuja? Naapureita? Jos tiedät vaikka jonkun puolituttavankin, jolla on lapsia/raskaana, niin keskustelun voi helpostikin ohjailla sinun ongelmiesi suuntaan ja ihan takuuvarmasti voin sanoa, että kukaan kenellä on lapsia/raskaana ei sinua ihmettele (siis että mitä tuo puolituntematon mulle tulee juttelemaan). Vaikka moni äitiyteen liittyvä asia on tabu, niin silti vaivoista ja kauheuksista jutellaan tosi avoimesti. Aloita vaan keskustelu rohkeasti. Ja kyllä se miehesi varmasti sinua kuuntelee, kun vaan kerrot tosiaan syvimmät tuntemuksesi. Onko miehesi päässyt mukaan neuvolakäynneille? Jos ei, voisit pyytää hänet mukaasi arvioimaan tilannetta. Tai siskon tai jonkun muun?



Ja jos ei muuta, niin kirjoittele tänne :)!



t. tuiskuneiti79+poika1v4kk+rv16(?pudonnut laskuista)

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat