Vierailija

Kommentit (13)

Ainoa tapaus jossa voisin ajatella ryhtyväni riitelemään, on jos toista on selkeästi ja kiistattomasti hyväksikäytetty ja jotain on tapahtunut selvästi vainajan tahdon vastaisesti. ei muuten, eikä pikkuasioista.

Pankin tiskin takana kun istun, niin olen melkein joka ainoaa perinnönjakoa tehdessäni ollut todistamassa jonkun sortin riitaa. Mitä kauemmin kuoleman ja jaon välillä on sen varmempi riita on tulossa. Ihmiset on ahneita. itsekin olen ollut osallisena riitaisessa kuolipesässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kerro appivanhemmillesi, että he voivat suojata KAIKEN omaisuutensa miehesi veljen vaimolta, kirjoittamalla sellaisen paperin, jossa VAIN sukulaiset perivät, eli jos esim. miehesi veli kuolee, niin appivanhemmpien perintö palaa takaisin sukuun, eikä mene meiehne veljen vaimolle...

En pienestä perinnöstä alkaisi en, mutta jos olisi iso perintö ja siitä verot tulisi maksettavaksi, niin ei sitä oikein olisi varaa antaa muiden vedättää kovin paljoa. Sitten tulisi todennäköisesti luovuttua koko osuudesta. Mutta muistakaa tosissaan se, että isommista perinnöistä menee aina verot. Ja ainoa keino välttää ne, on luopua koko osuudestaan.

Tappelemaan en alkaisi, mutta jos minä en saisi lakiosaani, niin sen kyllä vaatisin. Olen ainut elossa oleva lapsi, joten muussa tapauksessa omaisuus olisi menossa jonnekin muualle sukuun tai raviradalle... Itseni takia en tuota lakiosaakaan vaatisi, mutta jotenkin kokisin, että olisin sen omille lapsilleni velkaa.

Ja omilta vanhemmilta tuskin kummia perintöjä jääpi. Miehen vanhemmilta tulee jäämään aika paljonkin, ja pelottaa että miehen veli (ja varsinkin hänen vaimonsa!!) ovat hyvinkin hanakkana haluamaan suurinta osaa itselleen. Appi ja anoppi eivät haluaisi että varsinkaan tämän veljen vaimon käsiin kulkeutuisi mitään heidän omaisuudestaan. Vaimo on siis ahneudellaan jo pilannut välit. Hirvittää vähän että miten sitten käy kun appivanhemmista aika jättää, vaikka olisikin testamentti miten omaisuus jaetaan.



Miun mielestä mikään raha tai mammona ei korvaa sitä rakkaan ihmisen poismenoa, niin miten voi jaksaa enää alkaa tapella siitä. :(

Periaatteessa en kyllä kehtaisi mutta olen pakosta siihen joutunut :((



Meitä on neljä sisarusta joista vanhin hoiti yksin omalla päätöksellään kuolinpesää ja yritti ahnehtia kaikki itselleen,niin rahat kun tavaratkin.



Kummasti se ahneus iskee tuollaisessa tilanteessa sellaisiinkin joista ei ikinä uskoisi (niinkuin meillä).

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat