Vierailija

tilanne tämä: olen tehnyt hänen puolesta asioiden hoitamista (liittyen perunkirjoitukseen, kuolinpesään jne.) Koska minulla on pienet tulot, sain ilmaisen perunkirjoituksen hakijana. Hän oli mielissään tästä otti etuuden vastaan. Jos hän olisi itse ollut hakijana (hyvätuloisena) ollut lähes 400€.



Hän oli takaamassa lainaa isällemme, joka jäi hänen maksettavaksi isän kuoltua. Hyvää hyvyyttäni tarjouduin maksamaan puolet hänen kanssaan lainasta. Hänelle tämä sopi mainiosti, ei kiitosta tästäkään. Hän on syyttänyt minua avoimesti tästä lainasta, jota isämme ei hoitanut, syy on kuulemma minun. Sanoin, että sinun olisi takaajana tullut ottaa selvää pankista hänen elinaikana.



Nyt hän väittää, että koska hän maksaa enemmän yhteiskunnalle veroja, hän oli sitä kautta oikeutetumpi tähän em. ilmaiseen perukirjoitukseen ja minä huono palkkaisena hänen mukaansa sosiaalitoimen asiakkaana vain HYVÄKSIKÄYTTÄJÄ asiassa.



Koska minulla ei ole niin paljon töitä, kuuluu minun juuri sen takia hoitaa yhteistä kuolinpesää hänen puolestaa kuulemma.



Hän ei suostu hoitamaan käytännön asioita ja vaatii minua tekemään niitä. Kaikki mitä olen tehnyt, sanonut, järjestänyt yhteistä etuamme ajatellen, olen hänen mielestään toiminut huonosti ja aina vain omaa etuani ajatellen. Olen pyytänyt häntä tekemään itse asioita, mutta hän vain vetoaa kiireisiinsä. Hän ei yksinkertaisesti suostu tekemään mitään muuta, kuin haukkumaan minua.



Nyt yhteinen omaisuus on myynnissä ja olen siihenkin liittyvät asiat KAIKKI hoitanut huonosti hänen mielestä. Hän on ilkeä ja piikikäs ja korostaa omaa erinomaisuuttaan asioiden hoitamisissa. Huomauttelee jopa lapsuudestamme minun tekemiä virheitä ja mokia.



Olemme myös päittäin kummeja, minä hänen lapselle, hän minun. Nyt ensimmäistä kertaa en muistanut kummipoikaani. Hän suuttui siitä tulisesti, haukkui ja raivosi. Sanoin hänelle puhelimessa, mutta sinä itse et ole muistanut tyttöämme hänen ristiäistensä jälkeen. Laittoi luurin kiinni ja totesi, että olen vaikea.



Olemme jakaneet jäämistöä ja hän saanut aina päättää mitä ottaa ensin, paikalle ei suostu tulemaan. Joka kerta jälkikäteen valittaa, kun hän ei saa olla itse valitsemassa mitä haluasi ottaa ja minä määrään kaikesta. Hänellä on paha mieli tästä. Olen pyytänyt häntä paikalle lukuisia kertoja ja joka kerta hän vetoaa kiireisiinsä vedoten, ettei pääse paikalle. Sitten kun minä vien hänelle hänen valitsemat tavarat, hän huutaa ja sättii minua, ettei olisi niitä halunnutkaan vaan jotain muita.



Osaako teistä kukaan sanoa, miksi hän toimii näin? Onko hänellä joku muu syvempi kauna? Onko kyseessä sisarkateus vai mikä?



Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?

Sivut

Kommentit (50)

Et sinä voi vaikuttaa välttämättä siskosi käytökseen. Omaasi voit vaikuttaa. Nyt käyttäydyt tismalleen kuin kolmevuotiaat hiekkalaatikolla: No ku toi jne.



Minulla on kaksi täyssisarta, kolme sisarpuolta ja yksi velipuoli. Ainoa tapa elää kaikkien kanssa on käyttäytyä itse tyynen aikuisesti ja asiallisesti, tehdä asiat tasapuolisesti ja olla menemättä mukaan kenenkään provosointeihin tai riitoihin tai kenenkään puolelle.



Tee nyt vain se oma osuutesi, sano, että palkkaat lakimiehen, jos asiasta muuten uhkaa tulla riita. Ja lakkaa tappelemasta puhelimessa ja katkomasta niitä välejä kiukuspäissäsi. Jos et jotain ihmistä jaksa, ota häneen etäisyyttä, mutta älä sitä lapsillenne kosta tai pane kiertoon.



10

Eihän siinä oikeasti rahasta ja tavarasta tapella, vaan jostain ihan muusta. Yleensä sisarusten kaikki mustasukkaisuudet ja kaunat aktivoituvat ja kaikki taantuvat lapsen tasolle (kärjistystä...)



Itselläni ei ole kokemusta tästä, mutta äitini ja hänen siskonsa perinnönjakoa seuranneena ymmärrän, mitä se pahimmillaan voi olla.



Ei kait tuossa ole mitään helppoa tapaa hoitaa asiaa. Jos sinun mielestäsi on hyvä saada asiat kohtuullisessa ajassa, ilman liian suuria riitoja, hoidettua nin kannataa vaan yrittää purra hammasta ja kestää.

On aika surullista, että sisarussuhde katkeaa perinnönjakoon, mutta minkä sille voi. Äitini suhde siskoonsa katkesi lopullisesti. tuskin edes toistensa hautajaisiin tulevat, kumpi nyt sattukaan ensimmäisenä kuolemaan.



Tsemppiä! Toivottavasti saatte asiat hoidettua ilman suurempia lakimiesten maksuja ja oikeudenkäyntejä. Niihin ne pienet perinnöt sitten sulavatkin. Sekin takia kehoitan että yrität pysyä edes jonkilaisissa neuvotteluväleissä siskosi kanssa. Kaiken virallisen jälkeen voit vaikka haistattaa paskat, jos haluat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

joka ei sen vuoksi näe sitä tosiasiaa, että ap:n teksti on erittäin järkevä. Kolahtiko omaan nilkkaan?



No, eihän se ota jos ei annakaan, jos ap jossain vaiheessa ottaa etäisyyttä siskoonsa.

voi että kun voisin jotenkin auttaa mutta tuossa tilanteessa se kuulostaa lähes mahdottomalta... Onkohan isän kuolema jotenkin vaikuttanut siskoosi ja hän suree sitä vielä....?



voimia sulle!

aloitekyvytön, ei suostu tulemaan ja tekemään mitään, korkeintaan jälkikäteen haukkuminen sitten sujuu mallikkaasti. Miten sopia ihmisen kanssa mistään, kun hän ei suostu tulemaan paikalle ja sopimaan asioista. Vetoaa AINA kiireisiinsä ja sanoo hoida sinä vaan.



ap

vai, että siskoni oli luotettavampi ja raha-asiat paremmin, mistä näin päättelet? Minulla on kyllä luottotiedot kunnossa ja jonkin verran omaisuuttakin.

Isän lainaa ei voitu maksaa perinnostä joka oli äitimme. Nyt isän kuoltua omaisuus jaettiin. Eli tämän lainan pankin mukaan kuului takaajalle, anteeksi nyt vaan. Piste. Sinä myös muista nyt mitä olet sanonut, eli jos joskus joudut toisen takaaman lainan maksumieheksi sukulaisuussuhteen vuosi, muista hymyillä ja olla iloinen. Ei minulla kyllä tulisi mieleenikään, että jos joku takaamani laina jäisi minun maksettavaksi, menisin siskolleni siitä itkemään..



Noista hautajaisista minun olisi pitänyt kertoa heti tarkemmin, itseasiassa minä kyllä olin ihan mukana järjestämässä, mutta siskoni sai päättää arkun, muistotilaisuuspaikan, mistä otetaan tarvittavat jne. Minä sitten soitin nämä asiat muutoin kuntoon.



En ole arvostellut yhtään ainutta vastausta täällä huonoksi. Olen yrittänyt vastailla kysymyksiinne.



Täällä oli selkeästi kahtia jakautunutta porukkaa, varmaankin jokainen katsoo asioita omien kokemuksien ja käsitysten kautta.



Ajattelin, että tätä en sano, mutta pakko, yhteiset tutut ja ystävät ovat myös kärsineet siskoni ilkeyksistä, joten ehkä minä en ole sitten ainut joka on toiminut väärin tässä.



Ja nyt tämä nössö sanoo, että kiitos ja adjö. Muistakaa toimia nyt sitten itsekin niin kuin minua neuvoitte toimimaan.



P.S. olinpa hiljaa ja passiivinen teen väärin, jos en tee yhteisiä asioitamme yhdessä teen väärin, jos sanon suoraan teen väärin...turha vääntää kättä. Myönnän tappioni.

Tulisko tämä sinun siskosi tänne kertomaan huolistaan? Ajattelin vaan, koska jos saa määrätä kaikesta, niin miksi tänne sitten tulee avautumaan?



T:15

minun mielestäni olet tehnyt tarpeeksi, jo liikaakin. Mikä ikinä onkaan siskosi noin katkeroittanut, on hän sen sinuun purkanut ja sinä olet jopa tukenut sitä. Teet palveluksen teille molemmille, kun et enää suostu kynnysmatoksi!



Osanottoni isäsi vuoksi.

se vaan on niin että se surutyö on tehtävä, sinä olet ehkä päässyt surusta yli käsittelemällä isänne tavaroita ja asioita. Siskosi on varmaankin tästäkin katkera.

Kaikki vastaajat ovat heti tuntevinaan ap:n "tyypin". Tunnistavat hänestä omat siskonsa yms. Aika lahjakasta ihmistuntemusta pelkästään muutamien viestien perusteella.



Perinnönjaot ovat kinkkisiä juttuja. Toivon kovasti, että omat sitten joskus sujuvat yhteisymmärryksessä, enkä menetä vanhempieni lisäksi sisaruksianikin.



Onko teillä ollut millaiset välit ennen perinnönjakoa? Tuskin ne olivat kovin lämpimät ennenkään?

Sitä vaan mietin, että sanot siskosi haukkuvan isääsi huonoksi ja kumoat sen. Meillä jokaisella on ihan omat ja erilaiset kokemukset vanhemmistamme. Ei voi mennä sanomaan, että toisen kokemus olisi väärä. Joskus vaan vanhempi tulee paremmin toimeen jonkun lapsen kanssa ja toisen kanssa huonommin. Ehkä siskosi kokee, että vanhempasi (isäsi) rakastivat sinua enemmän ja kiukuttelee nyt sitä sinulle. Eihän sen tarvitse oikeasti olla totta, mutta jos siskosi kokee niin, niin silloin se on hänelle totta.



Äitini tapauksessa ainakin sisko koki aina olevansa huonompi. Äitini oli monta vuotta vanhempi ja hänen lapsuutensa oli oikeastikin onnellisempi (monesta syystä johtuen). Myös aikuiselämässä äitini on pärjännyt paremmin. Johtuen varmasti osittain onnellisista sattumista, mutta osittain siitä turvallisemmasta ja tasapainoisemmasta lapsuudesta. Sisko on aina ollut kateellinen ja mustasukkainen eikä äitikään ole osannut oikealla tavalla tukea siskoaan, vaan on "päsmäröinnyt" parempana ja viisaampana siskon asioissa. Siskoa kun on jouduttu koko suvun voimin auttaa taloudellisesti sekä avioeron ja huonon avosuhteen vuoksi lastenhoidossa yms asioissa.

Kaikki tämä johti sitten siihen, että perinnönjako oli aivan hirveä. Siihen oli pakko ottaa lakimies, jotta se saatiin yleensä tehtyä. Lisäksi äitini jousti aika kohtuuttomastikin ja sai paljon pienemmän perinnön kuin olisi ollut oikeutettu. Koki kuitenkin, että se oli parempi vaihtoehto kuin vuosikymmenen riita oikeudessa. Nyt ei sitten halua olla missään tekemisissä siskonsa kanssa. Tosin ei halua siskokaan :)



Tsemppiä kuitenkin teille. Toivottavasti asiat hoituvat ongelmista huolimatta.

eli kuolinpesä maksaa pesänhoitokulut? Näin olen ymmärtänyt.

Ja jos ette pääse yhteisymmärrykseen tavaroiden arvosta, on parempi myydä ne. Jotkut olivat pitäneet huutokauppaa keskenään tavaroistta, ja rahat oli sitten jaettu tasan. Ihan hyvä idea mielestäni, jos ei sopuun päästä.

Meillä sovittiin, että ikäjärjestyksessä jokainen sai ottaa tiettyjä tavaroita muistoksi. Ei tullut riitaa, pikemminkin tavaroita sai sitten tyrkyttää. Äidin korut annoimme miniöille, koska veljillä oli enmpi noita tyttäriä seuraavassa polvessa. Riitaa tuli vaan uushopeisesta astiastosta, jota kukaan ei halunnut...

ihmisen kanssa mitään voikaan sopia eikä elää tasavertaisessa suhteessa. Valitettavasti, ainoa konsti on se että et ryhdy mihinkään yhteisiin hankkeisiin hänen kanssaan, annat räpätyksen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja pdät etäisyyttä häneen. Hankit muita merkityksellisiä ihmissuhteita. Hän ei tule koskaan onnelliseksi, tai ainakaan sinä et voi onnellisutta hänelle antaa.

Ensinnäkin en saa toimeentulotukea, en asumistukea. Nyt en ymmärrä miksi hyödyn enemmän? Mielestäni myös heidän perheen lapsille on maksettu lapsilisät siinä missä meillekin.

Ei siskoni niin hyväntuloinen ole, että minun tulisi kokea huonommuutta. On hänkin ollut kotiäitinä hoitovapaalla aikoinaan.

Laina ei liittynyt minuun, mutta siinä asiassa koin vääryyttä isämme puolelta, että ei ollut maksanut lainaa (tosin ei voinut tietää kuolevansa ennen sitä) ja halusin maksaa siitä puolet. Tässä kohtaa tunsin häntä kohtaa empatiaa ja halusin auttaa vilpittömästi. Olisi ollut helpompi maksaa se puolet, jos olisin saanut arvostusta tästä vastaantulemisesta. Mutta ilmeisesti turha odottaa vastavuoroisuutta ja on ihan ok, että sisko sättii minua. Silti en hyväksy tätä. Jos siskoni olisi tehnyt minun puolesta saman, olisin kyllä osoittanut kiitollisuuteni aivan toisella tavalla.

Jokainen hoitaa itse välit vanhempiinsa, eikö niin?

Eikä kenenkään tarvitse tehdä enempää kuin oma osuutensa, jos ei halua. Ei se nyt noin vaikeaa voi olla.



Ja tämähän on vain sinun versiosi asioista.



Ja juu, jos olet hänet lapsellesi kummiksi pyytänyt - ja sinä ryhtynyt hänen lapsensa kummiksi - kyllä, myös sinun täytyy osata käyttäytyä kuin aikuinen ja panna lapset etusijalle.

Muistuttaa niin aikaisempaa minua enkä itse ole todellaan vallanhaluinen.



Ja juuri sama juttu siskon kanssa tapahtunut meilläkin. Viitaan siis siihen, että ap unohtaa yhdet synttärit vai mitkä ne oli niin sisko siitä suuttuu. Mutta itse sisko ei ole muistanut toisen lapsia lainkaan... Tämä on esim. niin tuttua monessakin asiassa...



Käykö tämä ap:n kerrontatapa sinun siskoosi?



T: 17

Lainaus:


Jokainen hoitaa itse välit vanhempiinsa, eikö niin?




Olet siis sitä mieltä, että on LASTEN syy, jos välit vanhempiin on huonot?

Kuule, näin ei ole. Vanhemmilla on vastuu niitten välien perustasta. Ja jos sinulla on ollut onni saada rakastava isä, johon sulla hyvät välit, niin koeta vähän

tuntea myötätuntoa siskoasi kohtaan, jolla selvästi näin ei ole ollut.



On erittäin yleistä, että vanhemmat eivät rakasta lapsiaan samalla lailla ja että vanhemmat on surkeita tukemaan hyvien sisarussuhteiden syntymistä. Miksi ihmeessä isäsi pyysi siskoasi lainantakaajaksi eikä sinua, jos teillä kerran oli niin mainiot välit, sinulla ja isälläsi? Mitä ihmeen kiitollisuutta siskosi pitäisi tuntea siitä, että sinä osallistut isäsi velan maksamiseen? En minä ainakaan kehtaisi jättää sisaruksiani tuollaisessa asiassa pulaan. Ellen sitten olisi jo lainaa otettaessa selkeästi tuonut ilmi, että minusta kenenkään perheenjäsen ei kannattaisi ruveta takaajaksi ja että minä en tule koskaan enkä missään olosuhteissa osallistumaan lainan takaisinmaksuun.



Siskollasi on selvästi paha olla, koska hänelle jäi paljon selvittämättömiä asioita isäsi kanssa -- tuo laina mukaan lukien. On toki siskosi asia nyt aikuisena koettaa etsiä apua tunnesolmujen aukaisemiseen vaikka sitten ammattilaiselta, jos muu ei auta. Monesti vaan on niin, että näitä lapsuudenperheen juttujen taustoja ei tajua, kun ne juuret on sellaisessa ajassa, kun on ollut lapsi eikä ole ymmärtänyt miksi jotkut asiat tuntuu siltä miltä tuntuu.



Kuulostaisi siltä, että teidän kannattaisi sun siskon kanssa lopettaa yhteydenpito. Hoidatte nyt jollain lailla tuon perinnönjaon purkkiin ja elätte sitten omaa elämäänne eteenpäin. Mitä järkeä on väkisin ylläpitää illuusiota sisaruudesta, jos kerran mitään hyviä tunteita ei ole puolin eikä toisin. Mitä sinä oikeastaan haluaisit siskosi ymmärtävän?

miten kiireinen voi olla perheellinen työssäkäyvä nainen. Jos sinulla on oikeasti enemmän aikaa, on minusta ihan kohtuullista, että olet useammin paikalla. Oma arkeni on ainakin sellaista, että en todellakaan pääse milloin sattuu tulemaan, kun joku ehdottaisi, meillä on lasten ja aikusten menoja aika monelle illalle viikossa.



Ja tuo laina. Jos haluat isän perintöä, on minusta kohtuullista, että maksat myös isän lainaa. Asenteesi on minusta ikävä, jos sanot hyvää hyvyyttäsi lainaa maksavasi. Siskosi on pyydetty takaajaksi, koska hän on kovalla työllä saanut itselleen elämässä sen aseman, että hän on uskottavampi takaaja pankissa kuin sinä olisit. Sitten sinä olet vielä sitä mieltä, että hänen velvollisuutensa olisi vielä isäsi laina maksaa, ja sinä saisit vain periä.



Ikävää, jos siskosi ei lastasi ole mitenkään huomioinut, mutta minusta sinunkin asenteesi on tyly.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat