Seuraa 

Moi :)



Kerppu

Sivut

Kommentit (36)


Pile, pitikin kysyä haalareista, että ostitko alesta? :) Piti myös mainita, että tyttöjen värejä vain katselin. Poikien väreistä ei aavistustakaan. Meillehän ei tarvita nyt uusia, ehkä ensi vuonna sitten. Toivottavasti tulee kivemmat Jonathanin värit tytöille, kun niissä mun mielestä paras hinta-laatusuhde.



Lunta on satanut lisää. Meillä ajatuksena lähteä kaupungille lasten kera. Vähän kauppatoria kattomaan ja hakemaan ilmaiset liput Disney on Ice-näytökseen. Mies saa kaksi lippua ilmaiseksi, joten täytyy hyödyntää. Voitais käydä myös syömässä jossain, niin ei tarvi tehdä ruokaakaan:)



Nyt aamupalaa lapsille, että jonnekin liikkeelle päästään...



T: Ynis


Eilinen;http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9314052&p=1&mpage=2&tmode=...



Ompas sairastuvissa taas sakkia. :-( Pikaista parenemista!



Tean mammamuoti hymyilytti. Milloinkahan sitä saisi aikaiseksi tehdä jotain tälle mammamuodin lopetukselle. Täytyisi välillä muistaa pitää hyvää huolta itsestäänkin= katsoa mitä suuhunsa laittaa niin vatsa pienenisi.



Voi T@hden naapuria! :-(



Mimmu, harmi että tarha kohteli äitiä noin tökerösti! Ei ole mukava lähteä rakentamaan luottamussuhdetta hoitajiin noin ammattitaidottoman käytöksen jälkeen. :-/



Aavis, Huhuu! Kaivaidu kolostasi kertomaan edes mitä omaan napaan kuuluu!!!



Mitäs sitä turinoisi omasta navasta? Töissä olen, niinkuin nikistä huomaa. Vielä on rauhallista. Mies on ollut nyt 2 päivää (tai eilisen illan) lasten kanssa kotona. Viimeyönä valitti kun Rosan yösyöttäminen on niiiin hirveää. .-DDD Mies on hoitanut Rosaa alle 5 yötä koko aikana. Ihan kiva että hänkin tietää mitä mitä minä olen tehnyt viimeiset 10kk.



Sini sai yöllä jonkin huutokohtauksen. Outoa. Istui huoneensa lattialla ja parkui " ei halua omaan sänkyyn, ei halua isin ja äidin sänkyyn" . Kannoin sitten Sinin alakertaan ja hämärään leikkihuoneeseen, että Rosa saisi uudestaan unen päästä kiinni. Siellä alkoi karjua että haluaa omaan sänkyyn. Selitin ettei karjuvaa pikkutyttöä voi viedä omaan sänkyyn, kun kukaan ei voi nukkua kun Sini huutaa. Hetken niiskutti ja oli valmis menemään sänkyynsä. Sängystä huusi vielä kerran äitiä laulamaan, mutta alkoi nukkua kun sanoin ettei keskellä yötä lauleta kun yöllä nukutaan. Sinillä ei ole tapana heräillä öisin. Olisikohan nähnyt jotain painajaisia tms..



Tiistaina on ensimmäisen lastenhoitajakanditaatin kanssa tapaaminen. Vanhempi nainen, jolla on 4 lasta. Tehnyt keikkaa ryhmiksissä yms. täällä. Ei alan koulutusta. Nuoria tyttöjä on tarjolla hoitajaksi, jos en tätä ensimmäistä kanditaattia lastenhoitajaksi kelpuuta. Nainen kuulosti ihan hyvältä vaihtoehdolta perhepäivähoidonohjaajan ja työkavereideni puheiden perusteella. Pienellä paikkakunnalla on hyvä etu, aina voi kysyä kaverilta " mikä joku on miehiään" . Olen toiveikas.



Jospa menisin kahville, kun vielä näyttää ehtivän.



Lila75

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Auttaisko, jos miettisit miten tärkeä ihminen olet perheelle ja miten paljon sun jaksamisella on merkitystä? Ei ne työt minnekään katoa, niitä takuulla tulee lisää niin paljon kun vaan suostut tekemään. Joten jos annat tilanteen mennä siihen suuntaan, niin kohta teet kaiket illat töitä kotona. Sairasteluille ei voi mitään ja ihan luvallisestikin saa olla sairauslomalla. Se tarkottaa sitä, että työt jää odottamaan, ei sitä, että niitä yöllä tehdään.



Voisin saarnata lisää, mutta menen sinne aamiaiselle:)



T: Ynis


Nirsoilua ilmassa meilläkin. Oikeastaan aina ollut aika rajoittunut ruokavalio, vaikka muuten syö hyvin. Nykyään uhma saattaa näkyä myös ruokailuissa ja voi jopa jäädä syömättä. Pöydässä ei välttämättä kauaa istu, paitsi joskus leivän kera kestää pitempään. Hyvällä ruokahalulla hotkii menemään:)



T: Ynis

että tiedätte minun olevan hengissä. Olen siis hengissä - olen ollut paljon töissä ja kotona aika menee hoitaessa kahta vesirokkopotilasta, yötä päivää.



Kommentoimaan en kykene, vaikka pinot luin, pää on täynnä väsymystä, uupumusta ja vielä hautajaisten jälkimainingeista surua. Mutta olette ajatuksissa!



Voikaa hyvin!



Mimmu


Pieni suloisuus innostui kovasti junasta (ollaan lasten kanssa harvoin kuljettu). Hoki kaupungilla koko ajan, että " missä juna on, missä juna on" . Ei myöskään millään tajunnut, että ratikka on eri asia kuin juna. Itse sitten tajuttiin, että ollaanpa lasten kanssa käyty tosi vähän kaupungilla. Esikoisen kanssa kävinkin silloin aikaisemmin, mutta kahden kanssa kotona olessa ei niin vaan lähdettykään ja nykyään ei oikein ehdikään. Katseltiin luistinrataakin ja ois kyllä tehnyt mieli mennä esikoisen kanssa kokeilemaan. Joku toinen kerta sitten. Piti tulla kotiin huilaamaan, että voidaan vielä mennä pulkkailemaan ja esikoisen suksia kokeilemaan.



Minäkin toivotan Saamuskalle jaksua keskusteluihin! Meillä mies saattaa suutahtaa, jos sanon pahasti, muttei muuten näytä sitä mitenkään.



Hipsullekin jaksua! Koitahan rauhottaa vähän tahtia, jos vaan mahdollista!



Kauhulla luen teistä joilla monta rautaa tulessa. Mietityttää omat mahdolliset lisäopinnot ja jaksaminen. Onneksi ihan vielä ei tarvi niitä ajatella:) Onneksi näillä työreissuilla saa myös hyvin tunteja kerättyä (tällä viikolla tuli noin 10h plussaa). Mutta miten saatte kaiken sumplittua ja miten jaksatte suoriutua kaikesta???



T: Ynis

Mies lähti viettämään siskoni tulevan miehen polttareita. Siskoni siis menee naimisiin helmikuun alussa. En uskalla paljastaa täällä mitään liittyen siskoni polttaripäivään .... :) Me siskokset emme ole saaneet aikaiseksi miesrintamalla mitään - mikäli äidiltämme kysyttäisiin ;) - paitsi nyt sitten pläjähtää komeasti. Samana vuonna tanssitaan molempien häät. Ensin siskon, ja kerrotaan nyt täällä julkisesti sekin, että minä taas saan vaihtaa sukunimeäni sitten ensi syksynä. Että sitten täytyykin viettää samassa perhepiirissä häitä saman vuoden aikana, juu.



TP, tutulta kuulostaa tuo mitä kirjoitit. Tosin, meillä tuota on lähinnä päiväunille mennessä. Edelleenkin. En minä muuta ole keksinyt kuin siellä ramppaamisen toteamassa napakasti että kaikki on hyvin, ei hätää ja nyt nukutaan. Yrittäähän tyttökin kaikenlaista pompottelua; milloin pitäisi saada kirja, milloin se ja se lelu tai vettä tms. Ymmärrän hyvin tuon tunnetilan mikä asiaan liittyy. Joku voisi tosin meidän kohdalla todeta, että jättää päiväunet väliin mutta ei se ole ratkaisu. Koska tarvitsee ihan selvästi niitä. Kokeilin pari kertaa antaa olla nukkumatta - ei todellakaan hyvä! Niin, ei musta ole mitään hyötyä tähän TP:n ongelmaan mutta myötätuntoa löytyy.



Kirjoista. Ihanaa, minä rakastan lukemista. Reko Lundanin kirja odottaa. A-L Härkösen luin noin kolmessa tunnissa. Nyt odotan siskoltani lainaksi sitä Härkösen viimeisintä. Kjell Westön ostin isälleni joululahjaksi ja ajattelin sen itselleni ottaa lainaksi myös kun seuraavan kerran vanhempieni luona käyn. Minä tykkään lukea myös sellaista rikoskirjallisuutta/dekkareita jossa on jokin yhteiskunnallinen ajatus. Ruotsalaisissa tällaisia kirjailijoita on paljon.



Keilin, kiva että olet kunnossa :)



Ayapille voimia ja hali!!



Sairastupiin paranemisia, pöpöjä taitaa olla taas liikkeellä ...



RuokaG vielä viimeisenä. Tällä hetkellä tyttö syö aikalailla hyvin kaikkea. Joskus hitaammin, joskus nopeammin. Vihannekset uppoavat vaihtelevalla menestyksellä, jos piilottaa ruuan joukkoon, niin silloin ainakin. Raakana syö lähinnä tomaattia ja kurkkua. Hedelmistä ja marjoista kyllä tykkää. Puurotkin menevät, ainakin iltaisin. Päiväkodissa kuulemma syö todella hyvin.



Muuten olen pahoillani, jos en kykene tämän kummempaan kommentointiin :( Minä en ole lukenut viikolla ollenkaan pinoja, silmäillyt niin nopeasti että aivot eivät kai ole ehtineet mukaan :) Onko Kukkuu käynyt pinossa?



Lösähdän hetkeksi vielä tv:n ääreen. Huomenna saan herätä tytön kanssa, mies varmaan nukkuu ja haisee puoleen päivään :)



Alli




Sini istuu pöydässä n. 40 minuuttia. Välipalan saa n. 30 minuutissa syötyä. Ei siis pidä mitään kiirettä ja pöydässä on kiva istua. Kauluri on edelleen kaulassa. Ja yleensä siellä on melkoinen murusaalis. Nyt on alkanut hieman nirsoilla. Esim. raaka punainen paprika ei mene enää alas, ruuan seassa on keitettynä ok.

puh, puh... Sain tiistaina terveen paperit, viikko onkin kulunut vauhdilla työn merkeissä. Tänä viikonloppuna onkin taas ollut täydennyskoulutusta, joten aika puhki olo.



Hipsutille onnea ja kiitos kauhistus: herätit huomaamaan, että olen unohtanut täysin äitini synttärit. Ovat siis ylihuomenna. Lahja sentään odottaa paketissa (fiksusti ostin jo joululahjaryysiksessä).



Lempo & muut Lundanin lukijat: arvatkaas kävinkö tänäänkin ruokatauolla kyseistä kirja Akateemisessa hiplaamassa. En vieläkään raaskinut ostaa. Aihekin vähän pelottaa, vaikkei ihan vierestä liippaa. Tarpeeksi liki kumminkin. Joulupukille kirjasta mainitsin, mutta ei tullut tällä kertaa tuota toivetta toteutettua.



Koitan huomenna saada pari riviä aikaiseksi. Typy tuli niin kauniisti pyytämään legoilla leikkimään, että mentävä on.



Keilin

Väsyneen äidin pikainen piipahdus.Poika kuumeessa,yskässä ja nuhassa ja ehkä on myös virtsatulehdus...Yöt olleet ihan hirveitä, viimekin yönä herätyksiä tunnin kahden välein.No, tätähän tää elämä kai sitten taas on seuraavat kuukaudet vauvan myötä.Mitään muuta en nyt toivo kuin että poika paranis ennen kuin vauva syntyy.En edes kestä ajatusta että joudun muutamaksi päiväksi sairaalaan ja poika täällä kipenä kaipaa äitiään.



Tiivii, tuota Mll:n apua minäkin olen miettinyt.Tähän ajankohtaan se ei enää onnistu, mutta tulevaisuudessa voisi kokeilla.Onko Jatu sulla siitä kokemuksia kun sitä taisit miettiä?



Paljoa ei pinosta jäänyt mieleen.Kiva että Yniksellä oli onnistunut viikonloppu.



Ai niin,ruokaG.Meillä poika ollut aina hyvä syömään,mutta viimeinen reilu kuukausi ollut ihan mahdotonta.Mikään ei kelpaa,yhtään ei malta istua pöydässä.Tuoreita kasviksia ei ole syönyt ikinä, hedelmät maistuu,mandariineja söis vaikka kuinka.Nyt viikkoon ei ole sairastelun vuoksi syönyt mitään " kunnollista" .



Jaksamista kaikille tasapuolisesti.



Helli,poika ja rv 39+6




Mies (" joka herää aamulla" ) nukkuu vielä. Illalla möläytin yhdestä asiasta ikävällä tavalla ja mies sitten palasi selviytymiskeinona vanhaan moodiin eli palasi sängystä olohuoneeseen ja istui siellä aamuyöhön ryypäten itsekseen. Heräsin, kun hoippuroi sänkyyn. Tänään on puhuttelun paikka. Mitä, jos joku lapsista vaikka olisi nähnyt isin tuossa tilassa :(



Muuten menee aivan hyvin. Ulkona mitä kaunein talvisää, koko yön tuprutteli lunta. Ilma on ollut menneellä viikolla kyllä todella kummallinen. Tiistaina esikoisella piti olla luistelua koulussa, mutta ilma oli liian lämmin ja sateinen. Torstaina luistelu peruutettiin koska pakkasta oli kolmekymmentä astetta.



G: Antsa syö erittäin hitaasti. Päiväkodissa naureskelevat, että on todella rauhallinen ja perusteellinen syöjä. Antsahan on syönyt itse alle 1-vuotiaasta eikä tosiaankaan suostu minkäänlaiseen syöttämiseen tai hoputteluun. Ensin syö tunnin lounasta, sitten on samantien valmis päiväunille (paitsi kotona, jossa taistelee päiväunia vastaan).



Palataan..

Mukavaa viikonloppua siskot!



SaaMa



Minä ahmin Lundanin Viikkoja kuukausia jouluaattonna lähes yhteen putkeen. Aihe on arka, mutta kirja on yllättävän " vähän ahdistava" . Kirja siis kertoo kirjailija Reko Lundaanin viimeisistä vuosista, hänhän kuoli marraskuussa aivokasvaimeen. Kirja on päiväkirjamuotoinen ja kirjoitettu yhdessä vaimon kanssa.



Luin jouluna myös A-L Härkösen Loppuunkäsitelty. Sitten pitkikin siirtyä vähän kevyempään. Nyt menossa Selvästi juovuksissa ja sitten Westö. Kuten sanottua, kirjat maistuvat taas.



Huhuh, kun juhlat vie voimat. Lapsilla oli kivaa. Se on pääasia.



Kiva Keilin, että olet terve. Toivottavasti Ayapin perheessä myös ollaan pian.


Yritän ainakin uskotella itselleni, että tänään on pyykkipäivä:) Mies oli saanut kämpän pysymään melko siistinä mun poissaollessa, mutta pyykit odottaa pesijäänsä (niin kuin muutenkin aina).



Eilinen valvominen väsyttää. Mutta oli sen arvoista. Pitkästä aikaa tuli nautiskeltua miehenkin läsnäolosta:) Harmi, kun lapset tietty herää aina yhtä aikasin (vaikka riehuvat illalla selvästi normaalia myöhempään).



Nukutuksesta on " helppo" neuvoa muita, mutta myönnän meilläkin iltojen olevan aika härdelliä. Tuntuu, että voi laittaa vaikka kuinka aikasin lapset sänkyyn ja silti ne riekkuu siellä iltamyöhään. Eilen nukahtivat varmaan 21.30 aikoihin. Helposti hilluvat yli tunninkin hereillä ja valvottavat toisiaan. Että odottaa siinä sitten sitä omaa rauhallista hetkeään! Oisko jollain kikkoja joilla lopettaa lasten riehuleikit nukkumaanmenon jälkeen? Unileluja olen joskus ottanut pois, mutta aina tuntuvat keksivän jotain uutta kikkailua, jos yhdestä tavasta pääseekin eroon.



T: Ynis

Nopeat kommentit ja sitten fillaroimaan, sisätiloihin.



Tea, eikö ole hyvä että säästät kaikkea tarpeellista. Minä olen nyt luopunut kaikista telttavaatteista, kun en enää tule raskaaksi. Mutta mietin silloin joskus loppuraskaudesta, miten ihmeessä pystyin käyttämään samoja paitapuseroita kuin silloin kuin painoin 20 kg vähemmän. Silloin ostettiin aina aivan liian isoja vaatteita, ja nyt ei menää aina L-koko mahtua päälle.



Meillä ruoka maistuu. VAlma syö hyvällä ruokahalulla, ennen ei menneet viljatuotteet, mutta nyt nekin. Perusruoka on herkkua, kasvikset menee ja oikeastaan en nyt muista mikä ei menis. Otso on ollut samanlainen, mutta nyt nirsoilee enemmän. Paitsi päiväkodissa, jossa syö kaikkea, kun " on pakko" . Ei päiväkodissa mitenkään pakoteta, pitää toki maistaa, mutta tunnollinen poikani syö kun ope käskee. Molemmat lapset ovat hoikkia, joten kulutukseen syövät. Olen itsekin ollut aina hyvä syömään, kropassa se on alkanut näkyä vasta aikuisena. Lapsissa on eroja, toiset tarvitsevat vähemmän ja toiset enemmän. Täytyy myös sanoa, että juuri laskin yhden 2-vuotiaan ruokapäiväkirjan, joka näytti ensin varsin niukalta, mutta niin vaan kone sanoi, että riittävästi tulee energiaa ja ravintoaineitakin.



Ayap, tavallaan ymmärrän sua. Työt on myös keino unohtaa isommat murheet. Sinuna tekisin selvän eron työn ja vapaa-ajan välillä. Palat loppuun pian, tuolla tavalla ja stressillä. Olet varmasti riittävä työntekijä, vaikka et tee kuin normaalin työajan.



Mutta nyt täytyy kiirehtiä, palataan....


En edes muista millon oisin ollut näin pitkään hereillä. Mutta on ollut erittäin kiva päivä ja iltakin! :)



T-P, toi käden raapiminen voi toki liittyä johonkin muistikuvaan. Oisko allergiat joskut kutittaneet Onnia tms.? Eli voi ajatella äidillä olevan jonkin hätänä. Muuten sanoisin, että ei pompottelua. Eli jos on todennut kaiken olevan ok, niin sanoo, että äiti ei tule takaisin enää. Sitten antaa huutaa aikansa ja todeta, että näin voi ihan oikeasti käydäkin. Meillä on heitelty unilelut ja kaikki sängystä ja niiden perään huudettu, kunnes lakannut heittämättä. Jossain vaiheessa en enää mene katsomaan ja annan todeta, että paras pitää fantit kainalossa, ettei joudu nukkumaan ilman niitä. Jne.



Meillä ongelma on nykyään se, että tytöt nukkuu samassa huoneessa ja pitää toisiaan hereillä. Tänään nukahtivat selvästi 21 jälkeen. Ei hyvä, kun yleensä varsinkin yritetään saada ajoissa nukkumaan. Mistä ihmeestä sitä virtaa löytävät, kun pienkin tarhassa nukkuu noin 1h päikkäreitä (nukahtaa viimeisenä).



Nyt nukkumaan, öitä!



T: Ynis


Utelias kysyy:) Ei nimittäin sano mulle mitään, uskallan myöntää. Taidan tykätä kovasti tavanomaisista kirjoista. Suosikkeja Stephen King, John Grisham, Michael Palmer yms. Siis vain mielikuvituksen tuottamia tarinoita.



Jatu, miten meni eilen?



Meillä oli kivaa ulkona illalla. Esikoinen sai ekaa kertaa sukset jalkaansa, vaikkakin viiveellä (kun säädin siteitä aikani). Heti osasi edetä niillä ja kääntyäkin aika hyvin. Hienoa! Eikä haitannut, vaikka kaatui välillä. Oppi heti myös työntämään sauvoilla vähän vauhtia. Mutta..... pieni oli surkeana, että haluaa myös. Ei muuta kun mies pienen kanssa kauppaan ostamaan suksia:) Saivatkin ne ostettua. Takasin tullessa esikoinen oli jo muissa touhuissa, joten eipä pienikään ruvennut uusia suksiaan kokeilemaan. Huomenna sitten! Lumi pysyköön maassa!



T: Ynis

Lumisadekeli ja lumivalo ovat virkistäneet kovasti. Pysyisipä valkeus edes hetken...



Voimia S-M:lle epämukaviin keskusteluihin.



Mimmulle voimia tosi kurjiin kommentteihin. Eipä vaikuta kovin aikuiselta käytökseltä tuommoiset likasankon kaatamiset, mielestäni voisin siitä (rakentavan keskustelun puuttumisesta) antaa palautetta. Itse ajattelen myös, että hoitopaikka voi itse pääosin päättää heille sujuvimmista hoitokäytännöistä, kunhan mitään lapselle vahingollista ei tehdä. Meillä esim. nukahtamiskuvio on hoidossa hyvin erilainen kuin kotona: hoidossa saa ottaa tärkeät autot sängyn viereen ja nukahtaa sadun lukemiseen (siis hoitaja lukee ryhmän isoimmalle, 5-vuotiaalle), kotona nukutetaan omaan sänkyyn niin että pötkötellään vieressä (oma sänky siis aivan meidän sängyn vieressä) eikä leluja tuoda makuuhuoneeseen.



Lukuvinkkejä lisää. Luin joululomalla Lundanin Viikkoja, kuukausia sekä Riikka Pulkkisen kirjan Raja, jotka pukki suureksi ilokseni toi. Tosi hienoja kirjoja molemmat, vaikka aiheet tietty melko raskaita. Pari Torey Haydenin pokkariakin tuli ahmaistua. Nyt pitäisi aloittaa Westö, joka polttelee jo kovin.



G: Meillä huippunopea hotkija. Viipyy pöydässä max 10 minuuttia ja saattaa vedellä siinä 2-3 lautasellista. Syö hyvin melkein mitä tahansa lämmintä ruokaa, myös kasviksia hyvin ja maustaa saa aivan reilusti. Puuroa ei ole syönyt ikinä. Aamu- ja iltapalat ovat meillä melko laihoja, mutta ateriat suuria. Ei saa syöttää enää yhtään ollenkaan ei missään tapauksessa.



Ayppan työ-G: Pyrin siihen, etten tee kotona ollenkaan töitä. Se on onnistunut aika hyvin. Jaksojen vaihtumisen aika on poikkeus. Poissaolot ovat meilläkin kuitenkin hyvin ongelmallisia: minun on huolehdittava tuntien suunnitelut ja materiaalit ynnä muut sijaiselle, ja tuntuu, että siinä on kaksinverroin hommaa laittaa kaikki niiiiiiiiiin pilkulleen ohjeineen valmiiksi.



Nyt päiväkaffelle.

Uni karkasi klo 4. Pari tuntia yritin vielä nukkua, sitten luovutin. Aikainen lintu minä. Toivottavasti saan nukkua päiväunet tänään, onneksi on lauantai!



Ihanaa kuulla, Pile, että teillä ollaan terveinä *kuiskaten* :)



Ayap, voin niin hyvin kuvitella itseni tekemässä samaa kuin sinä - rästitöitä iltaisin. Minun onneni on sellainen työ, jota ei kotiin tuoda kuin ajatuksissa. Vaikka kyllä jotkut kollegat iltakausia istuvat työhuoneissaan paperitöiden parissa - ja kuluttavat itsensä puhki.



Ulkona on taas pienimuotoinen talvimyrsky. Eilen löysin onnekseni komeron perukoilta vanhan laskettelutakkini, niiltä ajoilta joina vaatteet olivat kaikkea muuta kuin tyköistuvia. Sillä takilla pärjäänkin loppuraskauden - mies kommentoi että tuohon mahtuisi vaikka meidän isomummomme :D Isomummo, tuo ihana lähes yhtä pyöreä kuin pitkäkin äidinäitini.



Siitä vielä, kun eilen herättelin typykän 45 min unien jälkeen. Toimi hienosti, oli iloinen tyttö koko illan ja simahti klo 21.



Siinä maha missä painitaan, neitonen heräsi.



- tea -

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat