Vierailija

En ole oikeastaan koskaan polttanut " päivittäin" , polttanut olen noin 10 vuotta. Mieheni (joka polttanut 20-vuotta) lopetti kuin seinään polttamisen, mutta minä en yllättäen pystykkään siihen...???!



Voin olla polttamatta pitkiäkin aikoja, en ole (?) rippuvainen nikotiinista, mutta nyt taas kun pari kaljaa tempaisin, niin PAKKO mennä röökille:(



Okei, voisin lopettaa alkoholin nauttimisen, mutta tuntuu jotenkin tyhmältä, että olen ns " tapa tupakoija" joka ei nyt pääsekkään irti, toisin kun mieheni, joka polttanut askin päivässä...

Syö nikotiini purkkaa, mutta mikä auttaisi " tapa tupakointiin" ...?



Porkkanaa poskeen kaljan ohessa kun alkaa tekemään mieliä röökiä...? ...Ei kuulosta kovin toimivalta... :(

Kommentit (10)

Tiedän sen varmasti. Olin koettanut lopettaa tupakointia ja kiroilua. Mutta e tahtonut hyvä päätös pitää. Olin alkanut silloin tällöin poltella sikaareita. Oli mukamas jotain hienoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Välissä on ollu pitkiä taukoja raskaudet ym. Nykyään poltan kun juon, mut nyt kuukauden sisällä on tullu sellanen totaalinen yökötys tupakkaan, toivottavasti nyt lopetus onnistuu.



Tänään poltin yhen tupakan, ja olin oksennus kurkussa seuraavat puol tuntia.

(olettaen ettet juo kauhean usein!) niin onko se niin vakavaa vaikka polttaisitkin?



Ehkä siksi sun on vaikeempi lopettaa kun ei oikeestaan oo hyvää syytä.

ei ole ollut juuri mitään ongelmia lopettaa tupakointia, kiroilemista yms " pahoja tapoja" . En teidä liittyykö siihen se, että uskon Jumalaan ja sitä kautta " kiusaukset on karkotettu helposti" tai muuten vaan, mutta

mieheni lopetti polttamisen nikotiinipurkan avulla, ja hän meni sellaiseen " tupakkalakko-ryhmään" :D mistä varmaan sai kannustusta jne .



Tärkeintä minulla vain oli " tajuta" se että en enää aio tupakoida. Sitten en vain enää mennyt. Tahdoin tavallaan todistaa itselleni ja muille, että pystyn siihen, eikä se sitten niin paha juttu ollutkaan, vaikka tottakai aina välillä teki mieli mennä tupakalle, ja välillä vieläkin voi tulla se mieleen. Itse tykkäsin istuskella partsilla tupakalla ja juoda kahvia jne :), eli enemmän olin jäänyt siihen tapaan koukkuun, kuin itse tupakkaan, nikotiiniin.



mutta uskoon tulo ei minun kohdallani ole ratkaisu...



Olen _kirjaimellisesti_ käynyt kuoleman porteilla, ja edes tuo kokemus ei muuttanut minua " uskovaiseksi" . Monella muulla tapaa se kyllä vaikutti elämääni, siihen miten elän ja kuinka toimin...



ap

tuota minäkin olen miettinyt...! Kymmen vuoden aikana luulisi minulle jo kehittyneen " riippuvuuden" , (eli PITÄÄ saada aamusauhut, ruokasauhut, unisauhut jne. jne. ) mutta niin EI ole käynyt. Ja joskus parin vuoden ajan poltin aika paljon, lähinnä siksi että asuin solu-asunnossa jossa muut polttivat, ja menin röökille heidän kanssaan...



Mutta nykyään, tupakka palaa vain kun juon, ehkä SATUNNAISESTI joskus muulloinkin, ehkä kerran pari kuukaudessa... Ja juon aika usein, mutta en todellakaan joka viikko (jos lsiis asketaan juomiseksi myös saunakaljatkin ymv. ja esim. yhden lasin jälkeen, ei tee tupakkaa mieli, vaan jos humalun... )



Ja olen vähentänyt polttamista myös humalassa, ennen meni helposti toista askia, nykyään en " kehtaa" polttaa baarissa niin paljon kun ennen (hyvä vaan;) kun mieheni ei enää polta, joten baari illan aikana menee ehkä pikku aski...



ap

Muotoilet asian hyvin, enemmän minäkin olen jäänyt koukkuun itse tapaan, kun nikotiiniin... Joten purkka tmv. ei ole minun kohdallani ratkaisu... Pitäisi varmaan keksiä joku toinen tapa mitä baarissa harrastaa, ostaa jojo ja leikkiä sillä tmv... ;)

ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat