Seuraa 

Lapselle pitäisi valita kummit, kahta kummia / pariskuntaa ollaan ajateltu.

Lähinnä ehdolla olisi nyt sisarukseni tyttö/poikaystävineen, mutta kun itseäni mietityttää seuraavat asiat:



Kehtaanko pyytää kummiksi vain siskoani/veljeäni, vaikka heillä on nuo vakituiset kumppanit. Samat kumppanit ovat olleet jo joitakin vuosia ja ihania ihmisiä ovat. Olen vaan niin skeptinen ja ajattelen, että jos " eroavat" en halua, että lapselleni jää mitään " velvoite" kummeja. Eli sellaisia, jotka pitävät yhteyttä vain kun on pakko. Toisaalta ajattelen, että onko kauhea epäluottamuslause, jos en heitä kummeiksi pyydä vaikka avoliitossa elävät ja ovat eläneet tosiaan jo jonkin aikaa nuoresta iästään huolimatta. Onko kukaan keskustellut ja sopinut asiasta etukäteen?



Tiedän, että tulevaisuutta on ihan tyhmää yrittää ennustaa etukäteen, mutta kun nyt vain olen tällainen pohtija...

Kommentit (16)

Älä ota moisesta paineita, tee kuten itse asian parhaaksi näet. Kyseessä on kuitenkin SINUN lapsesi jonka parasta tässä asiassa yrität ajatella.:-)

Se, mitä kerroit, puoltaisi vain verisukulaisten kummeiksipyytämistä. Kyseessä nuoret ihmiset, joten on erittäin perusteltua ottaa kummiksi vain sisarukset. Tilanne olisi monimutkaisempi, jos haluaisitte esim. toisen näistä avopuolisoista kumiksi, mutta toinen taas ei tunnu teille läheiseltä. Silloin olisi vaikea perustella, miksi toinen otettiin ja toinen ei. Rajaus sisaruksiin on erittäin pätevä!



Minut pyydettiin veljeni tytölle kummiksi, kun oli todella nuori. Olin seurustellut pitkään, mutta oli aivan luontevaa, ettei avomiestäni pyydetty kummiksi. Sittemmin erosimme.



Kaksipiippuinen tilanne on avioparien suhteen. Minut on avioliiton aikana pyydetty kummiksi ilman, että miestäni pyydettiin. Olemme ystäväpariskunnat. Lapsen vanhemmat halusivat tasan 2 kummia ja molemmat vanhemmat valitsivat yhden. Ihan hyvä peruste, vaikka se onkin omassa suvussani herättäyt kummastusta, myös jonkin verran ystäväpiirissä. Jos asiaa katsoo käytännön kantilta niin ihan yhtä usein mieheni näkee lasta kuin minäkin ja yhteisestä rahapussista ostetaan pojan lahjat. Siinä mielessä hän on yhtä lailla lapsen elämässä läsnä kuin minäkin. Poika on nyt 4 vuotta ja meille läheinen. Välillä toivoisin, että mies olisi otettu kummiksi, mutta vanhemmat päättävät. Toisaalta minulla on useita ystäviä, joiden miehiä en itse tunne, joten jos pyytäisin jotain näistä ystävistä kummiksi, en katsoisi velvollisuudekseni kutsua miestä, koska emme ole ystäviä pariskuntina.



Se, mitä joku jo kirjoittikin tässä ketjussa, jos avo- tai aviopuolison kanssa kokee itse olevansa läheinen ja uskoo yhteydenpidon säilyvän mahdollisen eronkin jälkeen, voisin avopuolison ottaa kummiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

eikä heidän tarvitse perustella valintojaan kellekään. Jos joku valinnoista loukkaantuu, niin on minusta outo. Meidän tyttärellämme on kummeina oma lapsuudenystäväni, ei hänen miestään, ja mieheni ystävä, ei hänen vaimoaan. Miksi olisimme valinneet kummeiksi ihmiset jotka sattuvat olemaan ystäviemme puolisot, mutteivät meidän ystäviämme?Eikä tähän liittynyt mitään " jos he eroavat" ajatuksia.

Olen samaa mieltä kuin edelliset; te valitsette lapsenne kummit. Olen itse veljeni lapsen kummi, vain minut pyydettiin, vaikka oli silloin elänyt avoliitossa viitisen vuotta. Sittemmin suhde kariutui eikä silloinen kumppanini olisi tällä hetkellä missään tekemisissä tähän veljeni lapseen. Olen kuullut useammankin tarinan siitä, kuinka pariskuntien erottua se yhteinen kummilapsi unohtuu siltä, jolla ei ole aikaisempia siteitä kummilapsen vanhempiin. Kummilapsihan se on joka siitä " kärsii" . Meillä on mieheni kanssa yksi nuori tyttö kummilapsena, joka itse meitä tehtävään pyysi vuosi sitten, koska alkuperäiset kummit eivät ole missään tekemisissä tämän kummilapsensa kanssa ja hän kaipasi kummeja. Saimme siis ihan kumminsiunauksen tämän rippikouluikää lähentelevän nuoren tytön toiveesta. Olimme tietysti otettuja, mutta omalle lapselleni kummeja valitessamme mietimme sellaisia pariskuntia/ihmisiä, joiden kanssa olemme tekemisissä tulevaisuudessakin, mahdollisista eroista huolimatta.



-Terppari

Niin riippuu varmaan ihmisestä ja halukkuudesta kummiksi. Meillä minä en ole mieheni siskon lapsen kummi, mutta mies on. Olimme menneet juuri kuukausi aikaisemmin naimisiin. Minä loukkaannuin kyllä silloin todella paljon. Vieläkin asia harmittaa vaikka siitä on kulunut aikaa jo muutama vuosi. Kyllä tuli kovasti mietittyä, mikä minussa on vikana, kun en kummiksi kelpaa. En kuitenkaan koskaan ole sanonut miehen siskolle, miten pahalta minusta tuntui tuolloin. Pieni juttuhan tuo on, mutta itse kuin sen kyllä epäluottamuslauseena minua ja meidän avioliittoa kohtaan. Kannattaa siis tarkkaan miettiä miten tuon homman tekee. Ymmärrän kyllä toisaalta kantasi, mutta toisaalta en. Tulipa sekavasti...



toiminut ihan hyvin, vaikka ollaan otettu kummiksi vain pariskunnasta toinen. Itse olen sisareni pojan kummi yksin, vaikka olen vakituisessa suhteessa. Sisareni pyysi vain minua eikä meitä yhdessä mieheni kanssa ja ymmärrän täysin. Nyt oman lapsen kummiksi pyysin siskoani, yksin, ei pariskuntana. Omista kummeistani voin sanoa että kummieni avioero erkaannutti minut omasta kummisedästä täysin ja jäi vain kummitäti, harmittaa kyllä aika lailla.



Kannattaa tehdä niin kuin itsestäsi parhaalta tuntuu, ja kummit ovat lastasi varten.

Meidän pojan kummeista toinen on miehen veli avovaimoineen (heillä myös lapsi) ja toinen kummi minun ystävä, jolla myös avomies, mutta tämä mies ei ole kummi. Itsellä ei edes käynyt mielessä ajatella mitä mies siihen sanoisi.. Tuskin mitään, kun heidän juttu on melko tuore ja olemme nähneetkin toisemme vain kerran (poika ei ollut vielä edes syntynyt silloin), johtuen välimatkasta.

Pikkusiskoni on seurustellut ja elänyt poikaystävänsä kanssa avoliitossa 10 vuoden ajan, mutten silti pyytänyt tätä miestä lapsemme kummiksi. Samainen sisko on kummi keskisiskoni lapselle, eikä miestä pyydetty kummiksi tässäkään tapauksessa.



Päätin jo ajat sitten, että ketään en pyydä kummiksi velvollisuudesta. Eikä mun myöskään tarvitse selitellä kummivalintojani. Muistan kun aikoinaan keskisiskon kanssa tätä kummiasiaa mietittiin ja pohdittiin suuttuuko pikkusiskon mies -kumpikin oli sitä mieltä, että jos suuttuu niin suuttuu. Kaikki meni kuitenkin hienosti (paitsi että nyt pikkusiskoni on eroamassa tästä miehestä).



Edelliset kirjoittajat tiivistivät asian kyllä erittäin hyvin, eli kummiksi pyydetään sellainen ystävä tai sukulainen, jonka kanssa voit kuvitella suhteen säilyvän.



KL.

Kun emme olleet vielä naimisissa, miehestäni tuli hänen siskonsa lapsen kummi. Mun mielestä oli aivan loogista, ettei mua kutsuttu, vaikka oltiinkin jo aika läheisiä perheen kanssa. Ristiäisissä toimin sitten valokuvaajana;)



Myöhemmin, kun olimme naimisissa, ja käytännössä minä olin enemmän yhteydessä pojan kanssa (oli meillä yökylässä jne), lapsen äiti kysyi minua myös kummiksi. Poika sanoo minua myös kummikseen.

Meidän tytön kummipariskunta (sukulaisia) pyydettiin molemmat kummeiksi. He ovat keskenäänkin ihan erilaisia ihmisiä ja tämän vaimon kanssa ollaan toistemme täydet vastakohdat, mutta kohteliaisuutta pyydettiin molempia. Ovathan he kuitenkin naimisissa ja tilanteen suhteen tulenemme täten oletettavasti näkemään toisiammme loppuelämämme ajan ja näemme heitä lähes poikkeuksetta molempia samaan aikaan, joten...

Me valitsimme molempien puolelta veljet kummeiksi ja toisen vaimon mutta jos oma veljeni olisi vielä seurustellut pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa (kuten vielä silloin kun aloin asiaa miettiä) en kuitenkaan olisi häntä kummiksi pyytätänyt vaikka avoliitossakin elelivät kauan koska hänen kanssaan olimme tekemisissä tosi vähän emmekä tunteneet juuri ollenkaan vaikka mukava ja herttainen olikin kun tavattiin.

Vaakakupissa painoi ajatuksena se että jos meille vanhemmille molemmille sattuisi jotain todella ikävää(kuolema,paha halvaus tms.) niin voisimme luottaa kummeihin että he ottaisivat joko kokonaan tai vaikkapa isovanhempien kanssa vastuun lapsen kasvatuksesta jatkossa.Ja tiedämme että silloin rakas lapsemme on hyvissä sekä rakastavissa käsissä.

Kolmanne lapsen kohdalla pyysin kummiksi veljeni avovaimoa pitkällisen pohdinnan jälkeen. Mutta ajattelin asian niin, että olin tutustunut tähän naiseen niin, että kuvittelin meidän voivan pitää yhteyttä vaikka ero tulisiskin. Ja itse asiassa he erosivatkin kun poika oli vuoden ikäinen. Onneksi kuitenkin kummisuhde säilyi ja nyt kun poika on yhdeksän, voin sanoa että tämä oli hyvä valinta. Suhde on vieläkin olemassa, eli hänestä tuli minun ystäväni, eikä enää veljeni avovaimo.



Eli mielestäni ratkaisee paljon se voitko kuvitella olevasi tekemisissa tämän ihmisen kanssa vaikka ero tulisikin.

me pyysimme ystävä pariskunnan kummeiksi. Tosin nainen on minun hyvä ystäväni ollut jo vuosia ja mies taas mieheni hyvä ystävä.

Minun valintani olisi etten ottaisi sisaruksen puolisoa kummiksi, jos en itse tuntisi häntä hyvin ja uskoisi ystävyyden/yhteydenpidon lapsen kanssa jatkuvan vielä mahdollisen eronkin jälkeen.

Meillä sen " esteeksi" tuli myös se, että haluttiin mahdollisimman vähän kummeja lapsille. Tämä siis siksi, että mieluisia kummiehdokkaita on sitten kaikille lapsille, niin ei tarttee käydä naapureita tai työkavereita pyytämään kummeiksi. Meillä on 2 lasta ja ekalla on 2 kummia, toisella 3. Ekan lapsen sylikummi on minun siskoni, toinen kummi on meidän kaveri. Toisen lapsen sylikummi on paras ystäväni, muut kummit meidän kavereita.



Emme siis edes harkinneet sylikummien miehiä kummeiksi, koska halusimme vain vähän kummeja molemmille. Mutta siskoni mies on kyllä ehdokkaana mahdollisen kolmannen lapsemme kummiksi, siis ihan " erikseen" , eli saisi ihan oman kummilapsen, ei vain vaimonsa kanssa yhteistä.



Itse en myöskään loukkaantuisi ikimaailmassa jos joku pyytäisi vain mieheni kummiksi. Minusta siinä ei ole mitään syytä edes loukkaantua.

eli minulla itselläni on ollut alkujaan 3 kummia: äidin " kummityttö" ja isän veli avovaimonsa kera. setäni ja avovaimonsa erosivat sit piakkoin ja nykyään minulla on siis 2 " kunnollista" kummia.



olen ymmärtänyt, että kummisedän ex olisi " vapautettu" kummiudestaan, jottei jää vaan velvollisuudesta ja kun täytyy... tai voi olla, että ero oli kovin riitaisa ja yhteyttä ei olisi pidetty kuitenkaan. eivät siis olleet vanhempani hänen kanssaan läheisiä.



minua asia ei ole koskaan häirinnyt. olen kummeihini varsin tyytyväinen.

Jos ovat naimisissa tai vakaasti avoliitossa (ts. on lapsia) niin pyydän toki kummeiksi pariskunnan. Jos on vain tyttöystävä/poikaystävä niin sitten harkitsen tapauskohtaisesti kuinka MINÄ haluan tehdä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat