Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Emme esimerkiksi vietä vapaa-aikaa ostoksilla, käymme kaupassa kerran viikossa ja lähikaupassa tarvittaessa, lainaamme kirjoja ja videoita kirjastosta, 1,5-vuotiaallamme on tosi vähän leluja, joita saa uusia vain lahjoina. Lelutkin ovat " yksinkertaisia" , ei teknisiä. Osa on mummon ja papan tekemiä nukkeja ja puuleluja. Mummo on muutenkin erinomaisen hyvä ja innokas käsityöihminen, joten lapsella ei ole valmisvaatteita kuin äitiyspakkauksesta saadut ja kengät. Auton käyttökään ei ole meille itsestäänselvyys, jos vaihtoehtona on kävellä tai mennä bussilla. Kaupasta ostetaan vain perusraaka-aineita, eineksiä ja valmisruokia ei tarvita, kun olen kotona. Leivänkin leivon itse.



Alkaako lapsi kärsiä jossain vaiheessa siitä, että meillä on kaikki itsetehtyä ja kaivata kaupan juttuja, kun ne on hienompia? Mitä luulette?

Kommentit (20)

Pappa on nikkaroinut juuri junaradan, rakennuspalikoita, nukkekodin, keinuhevosen, keinutuolin ja lasten kokoisen pöydän ja tuolit. Mummo on tehnyt nukkekotiin sisustuksen ja nuket, pehmoeläimiä, lapselle vaatteet, lapsen huoneeseen eläinhahmotilkkutyön, päiväpeiton, maton.



Ilman muuta ostetaan monipuoliai askartelutavaroita, niihinhän sisältyy tekemisen ilo.



Meillä ei siis ole periaatteena, että mitään ei osteta kaupasta, vaan että vain se jota ei voi itse tehdä.



Ap





Vierailija:

Lainaus:


En minäkään halua, että aina ostetaan uuttaa krääsää, mutta kyllä hyvistä leluista on iloa: junaradat, legot, monet rakennussarjat, isommille lapsille jopa monipuoliset askartelutarvikkeet (maalit jne), pikkukeittiön perusastiat jne on ostettava ellette ole todella ihmeiden tekijöitä.



Minusta kannattaa miettiä, jos lapsen kasvaessa voisi vähän löysätä pipoa.



Vierailija:

Lainaus:


Alkaako lapsi kärsiä jossain vaiheessa siitä, että meillä on kaikki itsetehtyä ja kaivata kaupan juttuja, kun ne on hienompia? Mitä luulette?




Mitä isommiksi kasvavat sen vaikeammaksi menee.



Tunnen samanlaisia perheitä, mutta myös toisen ääripään edustajia ja keskivertoja kuten me: ostellaan joskus jotakin enemmän, mutta ei olla mikään Jumbo-perhe, jonka viikon kohokohta on käydä ostamassa jotain uutta ja kierrellä kauppoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos joka ipanalla on veljen vanhoista housuista lyhentämät sammarit, kai kaupan farkut onkin jotain taivasta. Nyt kun taas kaupan farkkuja saa tosi halvallakin, itse tehty on jotain tosi arvokasta ja erikoista. Näinhän se aina menee. Ehkä lapselle, jos mielipahaa ilmenee, voi joskus ostaa jotain kaupan tuotetta, jottei hänelle tule sellaista traumaa, ettei ollut ikinä sen arvoinen. Ihan hyvä peruslähtökohta elämälle on hyödyntää niitä taitoja joita osaa.

hän eräänä jouluna sai lahjaksi vain itsetehtyjä alusvaatteita yms.

Veljensä sai vauvan potkupuvusta tehdyn nuken ja hän itse kaupasta ostetun kuorma-auton, oli kateellinen veljelleen. Ja se, kun oli saanut

9-vuotiaana farkut, oli suuri tapaus.

No, mutta ei hän kärsinyt ollut, oli vain erilaista kuin joillakin kavereilla. Nyt osaa kyllä itse säästää pienistä opiskelijaperheen rahoista, kun on oppinut lapsena, miten kaikkea ei osteta kaupasta valmiina.

Siinä vaiheessa on sitten aika ratkaisevaa minkälaisia ystäviä lapsella on. Ja ystävävalinta on usein myös koulusta ja asuinympäristöstä kiini.



Eli jos asutte jossain eko-kylässä tms. ja lapsenne käy Steiner koulua niin hän ei tule tuntemaan itsensä kovin poikkeuksellisenä. Sen sijaan jos hän käy jotain tavallista koulua ja asuinympäristö on tavallinen lähiö, teidän hieman erilaiseen elämän tapa voi tuntua lapsesta ikävältä kun kovasti haluaisi olla " samanlainen" kun kaikki kaveritkin.



En minäkään halua, että aina ostetaan uuttaa krääsää, mutta kyllä hyvistä leluista on iloa: junaradat, legot, monet rakennussarjat, isommille lapsille jopa monipuoliset askartelutarvikkeet (maalit jne), pikkukeittiön perusastiat jne on ostettava ellette ole todella ihmeiden tekijöitä.



Minusta kannattaa miettiä, jos lapsen kasvaessa voisi vähän löysätä pipoa.



Vierailija:

Lainaus:


Alkaako lapsi kärsiä jossain vaiheessa siitä, että meillä on kaikki itsetehtyä ja kaivata kaupan juttuja, kun ne on hienompia? Mitä luulette?

viimeistään kouluiässä kaikki lapset haluavat kuulua joukkoon ja olla niinkuin muutkin lapset. Eli siinä vaiheessa annatte periksi tai etsitte lapsille sellaisen kasvuymäpäristön, jossa kaikki perheet elävät samalla tavalla.

Lapsuudessani itsetehty oli halvempaa kuin ostettu ja siksi kaupasta ostettu oli " hienompaa" . Mutta nykyään esim. vaatteet ovat halvempia kaupasta ostettuina (ei-merkki-vaatteet ainakin). Esim. villapuseron neulominen tulee tosi paljon kalliimmaksi, kuin kaupasta ostaminen. Siksi nykyään itsetehty alkaa taas olla arvossaan!

Minusta on parempi opettaa lapselleen kestäviä arvoja ja ekologisuutta kuin toisten ihmisten pelossa tehdä kuten muutkin. Suomalaisissa on ihan liikaa kilttejä lampaita, joita pelottaa naapurin räkänokan mielipide.

elämäntapa ja terve malli lapselle. Älä turhaan murehdi, ei lapsi kärsi tuosta kunhan ette ole liian fanaattisia. Kaikki ankarasti kielletty alkaa kiinnostaa. Jos elämäntapanne on teille täysin luonnollinen, niin en usko ett tulee ongelmia jos lapsen toiveita joskus vanhempana ehkä täytetään vastoin periaatteitanne. Varsinkaan noin pieni lapsi ei kärsi yhtään, päinvastoin. Turvalliselta ja hyvältä kuulostaa. Luota itseesi ja arvoihinne!

Olen jotenkin omasta ympäristöstäni saanut käsityksen, että moni ostaa paljon kaupasta. Aikuiset tosin ihailevat esim mummon neulomia vaatteita ja papan tekemiä lapsuusajan näköisiä leluja, mutta lapsi ehkä kokee omatekoiset jotenkin huonompina, joskus.



Itse muistan vaan kuin erikoista ja hienoa oli saada jotain kaupasta. Usein kaveritkin kysyi heti että tekikö äiti ja oikein ostettu.



ap

jolloin itsetehdyt tuntuu " huonommilta" . Ystävien, vanhempien ja yhteiskunnan suhtautumisesta sitten riippuu kauanko kyseinen vaihe kestää. Nykyäänhän alkaa olla taas arvostettua tehdä mahdollisimman paljon itse, eli " vaihe" voi olla aika lieväkin.

ovat monipuolisia mutta riittävän yksinkertaisia. Luulen että ennen kouluikää ei tule suuria ongelmia. Opettakaa lapsenne suvaitsevaiseksi ja itsetunnoltaan terveeksi, niin hän ymmärtää että maailmassa on erilaisia juttua tehdä ja elää. Ja jos tosiaan joku kaupan juttu nousee elämää suuremmaksi itsetuntokysymykseksi (esim kaupan farkut), ehkä ne voi ostaa. Eihän teillä ollut tarkoitus periaatteesta vastustaa kaikkea ostamista.

Ja vihaan sitä, että jo 5-6 vuotiailla alkaa olla " sosiaalista painetta" tuohon krääsään. Tytöillä mielestäni enemmän: Barbit, Ponit ja inhokkini numero yksi Bratzit tai mitä lienevätkään - ne isopäät. Vaatteet ei meillä ainakaan vielä ole niin ongelma.



Itse en osaa tehdä mitään enkä omista edes ompelukonetta, joten valmiiden kanssa on pakko mennä. Tuntuu että pienelle pojalle on helpompi löytää vähemmän teollista mömmöä, tytöillä tulee jotenkin väistämättä tuo " pinkki, muovinen kausi" .

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat