Vierailija

Opiskelen, ja tällä hetkellä on aika vähän luentoja. Istun kaiket päivät koneella. Olen viimeksi nähnyt tuttuja ihmisiä tiistaina, kaupassa olen toki käynyt.



En saa tartuttua edes pieniin koulutöihin. Istun kaiket päivät koneella ja syön. Olen lihonut useamman kilon kesän jälkeen.



Olen hakenut jotain osa-aikatyötä, mutta ei löydy.



Mulla ei ole mitään tekemistä. En saa mitään aikaiseksi. Valvoin taas viime yönä viiteen. Roikuin netissä. Aaamulla nousin klo 12 ja olen ollut siitä asti netissä. KOhta lähden kauppaan ja tulen taas nettiin.



Miten saan kiinni taas normaalista elämästä?

Kommentit (7)

lupaa tekeväsi joka päivä jokin juttu joka tulee rutiiniksi, esim 15min kävelylenkki, pidennä sitä sitten. Kerran viikossa pakota itsesi kirjastoon lukemaan päivän/vkon lehdet ym. Pidä kiinni siitä rutiinista. Näin huomaat että elämää on, et jää siitä paitsi.

Siitä se lähtee. Tiedän, on helppoa antaa mennä vaan tolleen.. sun on vaan tehtävä itselles selväksi, ettet voi jatkaa näin. Kehittele ideaa tästä eteenpäin itelles sopivaksi.

Tsemppiä!

Merlin@:

Lainaus:




Voisitko keksiä itsellesi joitakin harrastuksia, joihin sinun olisi pakko raahautua pois netin äärestä? Tai sitten ajattelet, että tämä on nyt vain tällainen vaihe ja pääset siitä eroon aikanaan. Annat siis itsellesi luvan tähän?




Sain joululahjaksi sykemittarin ja haasteen puolimaratonille. Olen siis joskus kymmenen vuotta sitten sellaisen jo juossut. Ajattelin nyt siis alkaa taas treenata sitä varten, mutta nyt tuli kauhea keuhkoputkentulehdus. Nyt tuntuu siis senkin takia entistä kauheammalle, kun olen kipeä, yksinäinen ja saamaton.



Mun pitäisi saada unirytmi kohdalleen, syömisen ojennukseeen. Lisäksi pitäisi käydä lenkillä 4 krt vkossa... Kunpa saisin töitäkin. Ja vielä saisin tartuttua niihin kouluasioihin.



Siitä olen onnellinen, etten ole kuitenkaan masentunut.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutin tälle paikkakunnalle syksyllä. En tunne muita kuin opiskelukaverini, joista suurin osa on suoraan lukiosta tulleita teinixejä, kun itse olen taas lähes 30... Yhden kanssa olen enemmän tekemisissä, mutta hänkin lähtee aina viikonloppuisin kotipaikkakunnalleen.



En voi sulkea nettiä, tarvitsen sitä opiskeluitani varten. Joskus olen ottanut johdon pois, mutta kaivan sen sitten taas kaapista... Ei ole siis itsehillintääkään.



ap

Silloin ei vielä ollut nettiä tässä määrin käytettävissä eikä omaa liittymää, mutta hautauduin kämppääni lukemaan ilmaisjakelulehdet kannesta kanteen ja tuijotin telkkaria.



Näin jälkikäteen näen sen johtuneen jostakin siirtymävaiheesta, jossa muutto pois kotoa ja kavereiden jääminen toiselle paikkakunnalle vievät johonkin apatiatilaan. Se ei ole mitenkään harvinaista.



Voisitko keksiä itsellesi joitakin harrastuksia, joihin sinun olisi pakko raahautua pois netin äärestä? Tai sitten ajattelet, että tämä on nyt vain tällainen vaihe ja pääset siitä eroon aikanaan. Annat siis itsellesi luvan tähän?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat