Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

ennemmin, kuin joskus myöhemmin. Ei voi itse hakea eroa, koska on uskovainen, minä taas en ole. Meillä on yhteisiä lapsia, ja kysynkin nyt, mitä kaikkea kuuluu eron hakemiseen, eroprosessiin jne. miten minun ja lasten rahaasiat järjestyvät? hän siis haluaa erota, mutta minun pitää hakea sitä, jotta hän olisi " syytön" osapuoli erossa ja voisi jatkaa lahkossaan..

Sivut

Kommentit (55)

koska meidän uskonnossa nainen ei ihan hevin eroa saa. Minulla usko loppu ja aion erota joka tapauksessa..tarjoan miehelle tilaisuutta säilyttää kasvonsa yhteisön parissa.



En muista mikä oli nroni, ehkä 17?

ja käyn omat kouluni sillä välin loppuun. mitään kummempia riitoja ei ole ollut (eipä sitten jatkosta tiedä) jos tilanne säilyy maltillisena se voi jopa onnistua. en kyllä tajua miestäni yhtään, kun viime ajat on vakuutellut rakastavansa, olevansa onnellinen kanssani, jne..mikä voi muuttaa ihmisen rakkauden päivässä? uusi ihastus? vaikka mielestäni aviolliittoamme vakaampaa pohjaa on saanut hakea, siis ajattelin meidän kestävän yhdessä tuli mitä tuli tulevaisuudessa. pitänee sulatella asiaa aika kauan.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

piirit on pienet ja mies lentää ulos. Vanhemmat pistää välit poikki uskottomaan ja elämä muuttuu hankalaksi. Sinä ja lapset muutatte pois ja mies ei enää lapsiaan näe. Voi tulla iso itku miehelle kun huomaa et kaikki lähti alta. Loppujen lopuksi ei ole helppo löytää naista joka uskovaisen kanssa ryhtyy perhettä perustamaan, paitsi tietenkin jos on itse uskis. Miten teillä ehkäisy hoituu? ehkäisetkö vai seuraatko miehen tahtoa? Jos et ehkäise niin selipaattia kehii sillä tohon tilanteeseen ei kannata lisää lapsia tehdä. Miehesi ei taida olla ihan vahvassa uskossa ja voisivat vanhemmatkin olla hämmästyneitä jos tietäisivät. Säästä tämä ketju, voit vaikka joskus lähettää appivahemille iltalukemisiksi ;)

etkö rakasta häntä? eikä hän sinua? hän vaikuttaa hullulta! Suomessa ei avioerossa etsitä syyllistä enää, eikä syitä tarvitse esittää.

Vl viiden lapsen isä jätti perheensä ja lähti töissä tapaamansa yksinhuoltajaäidin matkaan. Vl-vaimolle jäi vanhahko omakotitalo ja lapset joista nuorin vasta muutaman kk ikäinen. Kyllä sitä silloin kauhisteltiin ja voivoteltiin. Tietääkseni nainen lapsineen jatkoi vl-piireissä, mutta mies ei.



Nykyisin naisella menee hyvin, on hyvässä työssä ja lapset voi kai hyvin myös. Miehellä sen sijaan vaikeuksia uudessa suhteessaan ja alkoholiongelmia. Ihan oikein sille!

toi minulle sen vain allekirjoitukseni puuttuvana,allekirjoitin sen sitten. kiireesti lähtee viemään sitä postilaatikkoon nyt, pyysi minulta vielä lähimmän käräjäoikeuden osoitteen. Tämä taisi nyt olla tässä. Vedänpä perseet olalle

ap.

hän aikoi itse sen sitten täyttää,ja hakea eroa itse. Kuulemma sama erota nyt kuin 30 vuoden päästä, kun ero kuulemma tulee joka tapauksessa,saapahan elää..Kivan miehen olen näemmä valinnut.

täytä ja lähetä. Tai niitä saa jopa netistä. Miehelle tulee sieltä sitten haaste, jonka hänen vakaumuksensa toivottavasti sallii allekirjoittaa.



Soitto sosiaalitoimistoon, jonne menette sopimaan elatusmaksuista ja lasten tapaamisista.



Puolen vuoden harkinta-aika ja sitten voi hakea uudelleen lopullista eroa.

jälkikäteen alkaa kiillottamaan kruunuaan ja vaatimaan itselleen yksinhuoltajuutta. Voimia sulle, hirvittävää se on mutta kyllä sä jaksat ja parempi aika koittaa!

minun vanhempani erosivat, kun olin lapsi. äiti oli sanonut iskälle, että muutu tai lähde, ja isä lähti. sitten äiti alkoi vaatimaan isää takaisin, koska raamatun mukaan ei saa erota. ja äiti toitotti meille lapsille monta vuotta, että isä tulee takasin. kesti jonkin aikaa, että pieni lapsi tajusi, että äiti puhuu sekoja. siispä, turha raamattuun vedota erotilanteessa, varsinkin jos toinen on uskis ja toinen ei... tai ainakaan uskotella lapselle mitään.

- lapsia ei tehtäsii paikkaamaan parisuhdetta

- vältettäisiin eroa lasten ollessa pieniä (ellei väkivaltaa tms)

- ero siinä vaiheessa, kun lapset jo pärjää omillaan, tai ainakin pystyvät vaikuttamaan omiin asioihinsa.



Onneksi omat vanhempani eivät eronneet kun olin pienempi, koska äitini alkoi sen jälkeen seurustella tien minkälaisten hiippareiden kanssa. Onneksi olin jo 14-vuotias, ja pystyin pitämään itsstäni huolta, ja elämään omillani.

" syyttä"

ja vielä jos käskee sun tehdä se.

Minä en itse hyväksy avioeroa, mutta kenenkään ei ole pakko väkivalataisen/alkoholiongelmaisen kanssa asua. Niissä tapauksissa hyväksyn ainakin asumuseron.

Itse olen siis vanhoilislestadiolainen.

sun mies ei voi olla uskovainen jos noin ajattelee.

vaan repinyt sen, ja valittaa kun minä olen tänne tästä kirjoitellut. Pyysi minua kirjoittamaan ettei tosiaan hakemusta vienyt. Maanantaina minä sitten vien omani. Että semmoista. En jää odottamaan uutta " herättelyä" vaan kaikki on nyt ohi. Kiitokset kaikille kommentoinneille.

ap

aika outoa nopea mielen muuttuminen..jos kerta vielä äsken kaikki oli hyvin. Tai sitten on hautonut asiaa pitkään mielessään.



Vai onko tämä joku lestadiolaisia kohtaan suunnattu provo?

kun miehen työn perässä muutettiin. eli nyt asun vieraalla paikkakunnalla, ilman koulutusta,täysin miehen palkan varassa. En ihan heti uskonut tällaista voivan käydä. jokohan sillä on uusi emäntä (salainen tietysti) kateltuna, vai miten tämä tuli näin yllättäen? tuntuu niin hullulta!!

Jos rakastat miestäsi vielä tai siis et ainakaan vihaa niin keskity vaan lapsiisi ja itseesi. Asiat ärjestyvät kyllä myöhemminkin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään just nyt heti. Opiskele rauhassa loppuun ja hae työ ja mieti asiaa ainakin siihen asti. Selviät hyvin.

meillä on joskus aiemmin ollut rankempia aikoja (noin 3 vuotta sitten) jolloin erosta oli puhetta. Mieheni tietää minun tänne kirjoittavan, koska on kotona ja sanoin sen hänelle. on myös lukenut koko viestiketjun. Enpä tiedä mitä tekisin, haenko itse eroa, vai mitä. Olo on aika sekainen nyt. Ja provon huutelijoille, kyllä tämä valitettavasti totta on. En minäkään tätä uskonut tapahtuvan koskaan. Ollaan siis oltu puheväleissä, eletty normaalia elämää, ja kaiken piti olla hyvin..paljon on ollut viime aikoina puhetta miten rakastetaan toisiamme jne. että kyllä aika puun takaa tuli tämä tilanne.

mieheni tuskin rakastaa minua enää, kummallakaan ei ole avioliiton ulkopuolisia suhteita ollut tms. Minulle jäisi lasten huoltajuus, mies tuskin edes ottaisi lapsiaan vastuulleen, hänhän käy sentään töissä, kun minä taas olen ollut vaan kotona hoitamassa noita lapsia..aiemminkin ollut puhetta erosta, ja silloinkin jopa viikonlopputapaamiset tuntuvat olevan miehelle liikaa, saati että ottaisi lapsensa kesälomallaan hoitoonsa. Haluaa ilmeisesti takaisin nuoruutensa, monet kavereistaan elävät vielä sinkkuina ja voivat mennä miten tykkäävät. Mieheni kokee tämän elämän olevan liian rajoittavaa hänelle.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat