Vierailija

Menin vajaa vuosi sitten takaisin töihin, takana ero ja edessä yksin kannettu vastuu lapsista. Nyt tuntuu, että en millään jaksa tätä työelämää. Pitäisi suorittaa, näyttää olevansa yhtä hyvä kuin muutkin työntekijät, mutta auttamattomasti jään tehokkuudessa jälkeen muista, lapsettomista työntekijöistä. En pysty tekemään töitä yhtä hyvin kuin aiemmin ja pelkään tekeväni jonkun tosi suuren virheen. Nukun jatkuvasti liian vähän kun lapset (varsinkin isompi) nukahtaa iltaisin niin myöhään, ja aamulla taas aikainen herätys. Töiden jälkeen en ehdi leikkimään lasten kanssa kun on hoidettava kaikki arjen askareet. Olen jatkuvasti ihan puhki ja tunnnen kamalaa syyllisyyttä siitä, että en jaksa lapsien kanssa tarpeeksi.



Miten te muut jaksatte? Mistä saatte voimia? Voiko jostain saada apuja arkeen? Tsemppausta pliis...

Kommentit (20)

Teen tällä hetkellä 30 h/vk (normaalisti 35 h). En tee lyhyempää päivää vaan otan lyhennyksen vapaapäivinä. Osan vuodesta teen ihan normaalia aikaa. Tämä sopii loistavasti minulle, työnantajakin on suostunut järjestelyyn. Ja kaikkein tärkeintä jaksan paremmin sekä kotona että töissä. Taloudellisesti otan tietysti takkiin reilusti, mutta osaan sopeuttaa kuluni tuloihin (pihi kun olen, saan säästöönkin jäämää ihan mukavasti).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

itse erosin 2 vuotta sitten ja olen todella iloinen päätöksestäni. Tunnen saavani tästä " vapaudesta" lisäenergiaa sekä vapaista viikonlopuista, jolloin lapset ovat isällään. Ne ovat sellaista hyvää terapiaa.



Itselläni lapset 5 ja 9 v, joten aika isoja ja oma-alotteisia jo. Nautin työstäni tosi paljon ja pomo huomioi yksinhuoltajuuteni, eli jos lapset sairaana, on pääasia hoitaa niitä.



Jaksan mielestäni tosi hyvin. Osittain varmasti oma virkeys edesauttaa sitä. Tukiverkosto myös hyvä ja välit lasten isää erinomaiset.

Itse taas olen huomannut suoriutuvani paljon paremmin kuin sinkut ja lapsettomat, koska ajankäyttökykyni on parantunut lasten myötä, enkä vietä aikaa roikkumalla baareissa tms.



Ettet olisi masentunut?

Tiedäthän. että tokaluokkalaisten sekä sitä nuorempien lasten vanhemmilla on oikeus lyhennettyyn työaikaan.



Menetetty palkka kompensoituu pitkälti verotuksessa.



Aikaa ja hermoja säästyy!

laitan aamun vaatteet etukäteen jo illalla. Etukäteen teen myös omat eväät. Työpäivän jälkeen käyn kaupassa ennen kuin haen lapsen pvähoidosta. Lastenohjelmien aikaan laitan ruokaa ja otan pienet torkut. Pyykkiä tulee pestyä koko ajan.. Illalla lapsi nukkunmaan ja samoihin aikoihin sitä itsekin sammuu sänkyynsä, herätys kun on joka aamu klo 5. Lapsen isä ei kuvioissa ole mukana ja silloin tällöin lapsen saa hoitoon sukulaisille, mutta viikonloppuna on aikaa nukkua. Lapsi osaa aamulla ottaa valmiin leivän jääkaapista ja kaataa lasillisen maitoa ja muutenkin la-aamun tuijottaa lastenohjelmia. Viikonloppu meneekin siivoillessa ja leikkiessä.

Aamut ovat helpottuneet ihan sillä, että laitan kassin sekä kaikkien vaatteet valmiiksi jo illalla. Aamiaisastiatkin voi kattaa pöytään, kahvinkeittimen ladata valmiiksi.



Toisinaan on hyvä heittää aivot narikkaan. En välttämättä tarkoita suuria juominkeja, vaan sellainen irtiotto kaikesta, ei aina tartte olla niin siistiä tai ei aina tarvitse syödä pelkkää kotiruokaa tms.



Omat hengähdystauot sekä oman jaksamisen kuunteleminen. Teet listan niistä asioista, jotka pakollisia ja niistä, jotka eivät katoa minnekään eikä maailmanloppu tule vaikka jäisvät tekemättä.



Välillä vapaata lapsista. Toivottavasti työssäkäyvä ihminen voisi ainakin kerran kuussa saada MLL-hoitajan tai naapurinlikan pariksi tunniksi vahtimaan lapsia.



Myös mahdollinen katkeruus ja viha eron jälkeen kuluttaa, yritä päästä jollain tavoin näistä tunteista eroon.

minä opiskelen kahdessa paikassa ja olen 1,5-vuotiaan tytön äiti. olen huomannut erityisesti syksyllä aloitetuissa yliopisto-opinnoissa, että arvosanani ja opintomääräni ovat jopa paremmat kuin niillä, jotka käyvät kaikissa fuksibileissä. minun on pakko tehdä hommia pikkuhiljaa joka päivä. on otettava riski, että lapsella on korvatulehdus just ennen dead linea. mulle on elintärkeää se, että minulla on lapselle hoitaja, jos lapsi sairastuu ja että saan myös omaa aikaa. organisointi on a ja o. omasta jaksamisesta täytyy pitää huolta. vietin eilenkin niin railakast perjantai-iltaa, että menin nukkumaan puoli kasilta. pistän myös lapsen hoitoaikoihin ilmaa,että ehdin hoitamaan asioita ja opiekelemaan muulloinkin kuin lapsen mentyä nukkumaan.



sekin auttaa, että silloin kun olen lapsen kanssa, unohdan opiskeluhommat ja päinvastoin. teen sataprosenttisesti sitä, mitä olen tekemässä.

varmaan käytännössä aikaan jonka käytät kotihommiin tai seuraavan päivän valmistelua varten.



käy kaupassa mahdollisimman harvoin mutta osta paljon kerralla ja täydennä vaan viikolla maitoa jne.



pyydä apua! missä lasten isä? sukulaiset? kummit?

jos ei muuten, niin ottaa vaikka sairaslomaa, jos oikeasti tuntuu että pää räjähtää ja burn out iskee. olet lapselle parempi äiti ja parempi työntekijä, kun olet henkisesti ja fyysisesti kunnossa. vie lapsia hoitoon sukulaisille tai tutuille ja ota omaa aikaa

mutta lisään vielä , että minulla varmasti pitkälti se auttaa jaksamaan, että en stressaa asioista. Tämä on tietysti luonnollista eli sitä on vaikea muuttaa jos on stressaava ihminen.



Minua ei haittaa jos koti ei kokoajan ole tiptop -kunnossa ja ruoka pöydässä tasan klo 17. Siivoan n. kerran viikossa, joskus useammin joskus harvemmin. Toki meillä on siistin näköistä eli ei asuta kaaoksessa, mutta yritän ajatella niin ettei maailmani siitä kaadu jos tiskit tiskaamatta tms.

Käyn kerran viikossa kaupassa (yleensä lauantaina, kun ei ole kiire) ja ostan kerralla viikoksi ruuat. Tarvittaessa sitten käyn lähikaupasta maitoa.



Samoin isommat siivoushommat hoidan viikonloppuisin ja otan lapsen mukaan hommiin pyyhkimään pölyjä, kastelemaan kukkia, luutuamaan oman huoneen lattian, lapehtimaan pyykkiä jne..



Arkiaamuina herään reilusti ajoissa (noin 1,5 tuntia ennen lähtöä) ja siistaan pikaisesti asunnon, laittelen kaikki kamppeet ja itseni valmiiksi ja herätän lapsen vasta sitten. Olen tosin aamuvirkku ;)



Arkisin teen ruokia, joista on mahdollisimman vähän vaivaa, kuten erilaisia kiusauksia ja nopeita kastikkeita ja sitten viikonloppuisin enempi aikaa vieviä ruokia ;)



Lasten ohjelmien aikaan yleensä löhöilen sohvalla ja lataan akkuja ja niiden jälkeen puuhaan yhdessä lapsen kanssa suurinpiirtein tunnin verran ja loppuillan hän puuhailee sitten ittekseen tai reihuu pitkin kämppää ;) Mutta ei kuitenkaan vaadi sen kummemmin enää 100% huomiota, kun on jo sitä saanut..



Illalla laitan lapsen nukkumaan puoli yhdeksän aikoihin ja loppuilta on sitten omaa aikaa ;)



Sinun kannattaa ehdottomasti korjata lapsesi unirytmi ja saada hänet ajoissa nukkumaan, jotta saat aikaa itsellesi ;) Ja lisäksi kannattaa miettiä jokin rytmi arkeen, joka helpottaa huomattavasti elämää ;)



Voimia sinulle!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat