Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Mitenkäs teillä selvitetään kaksosten riidat???? Meillä siis pojat koko ajan tappelee; tönii, lätkii, ottaa tavarat kädestä, on mustasukkasia, ja loukkaantuu pienimmästäkin asiasta, tai ihan tyhjästä!!! Ollaan yritetty ens jutella, ja jos puhe ei mene perille, ollaan viety kiukkupussi jäähylle omaan huoneeseen. Välil käydään kysymäs et joko on rauhoituttu, ja jos pyytää anteeks, saa tulla takaisin. Ovat vaan niin kovapäisiä, et mököttää/huutaa siel vaiks kuin kauan.. Yleensä ei anneta periks ite, kun ne oppii sit sen et kun tarpeeks huutaa, ni sit saa haluamansa, mut välil ei vaan jaksa, kun saa ihan koko ajan komentaa. Välil tulee korotettua ääntä, ja sit harmittaa jälkeenpäin niin pirusti, ja viel kun sen tietää et siit ei ole kuin haittaa, kun lapset hermostuu kahta kauheammin..

Sit ollaan viel tosi paljon sairasteltu, ja pojat on kovia oksentelee, ja toinen saa aina toisen huutamaan, ja taas oksennetaan.. Sitä on välil niin väsynyt.. Meillä on ihanat isovanhemmat jotka kyl auttaa, ja tulee hoitaa et päästään välil ite tuulettuu, ja vuorotellen miehen kans kyl päästetään toisemme ulos. muuten olisin jo varmaan seonnut....

Sitten toinen ongelma, eli kun toinen poika ei anna muuta kun mun hoitaa häntä. Pienenä kun oli paljon erikoishoitoa jota minä aina hoisin, olisiko siitä jollain tavalla lähtöisin, mut on kummallekin tosi rasittavaa, kun isä ei edes syliin ottaa. Isällä itsellä on huono mieli, ja mä en saa hetken rauhaa. Isä joutuu tekemään kaikki hulluntemput että saa lapsen nauramaan tai syömään. Mitä sitä pitäsi tehdä, pitäiskö isän väkisin ottaa lapsi vaan hoidettavakseen, vaik toinen huutaa hulluna äitiä, vai pitääkö antaa olla ja antaa tulla sit itse syliin jos tulee, vai pitääkö kalastaa lapsen suosiota tekemällä kaikkia kivoja juttuja, ja jättää komentaminen mun harteille?



Apuva, vinkkejä kaivataan!!!

Kommentit (8)

Mutta se on muuttanut aika rajusti muotoaan. Tässä kun ei vain ole se että tappelisivat keskenään, vaan se on myös uhittelua äidille ja isälle. Ovat ennenkin tönineet jne toisiaan,mutta nyt se on aika rajua ja koko aikaista, ihan erilaista kuin alle 2v...Toivottavasti kaikilla se ei ole kuin minulla ja alkuperäiskirjoittajalla, tämä on aika kamalaa suoraan sanottuna.





martina, lapset 2v8kk ja rv 25+6

Mulle tuli vähän sama reaktio kuin Suolakeksillä, meillä kun tapellaan jo nyt! (Ikää 1v5kk) Tytöt ovat kyllä hyviä kavereita, leikkivät ja kikattavat yhdessä, mutta kun sille päälle sattuvat, ovat todelliset tappelupukarit. Tönimistä, repimistä, huutamista, äidin sylistä pois työntämistä ym. riittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Valjaat olen joskus aikoinaan ostanut, mut en kehtaa kyl niit käyttää, tietty olis turvallist mut niinku koiria taluttais.. Ja ihmiset ajattelis et ei toikaan äiti saa lapsiaan kuriin.. Vaik ei kyl paranis ajatella mitä muut ajattelee..



Siis kuten itsekkin totesit, ei kannata ajatellla mitä muut ajattelee. Meidän tuplilla oli valjaat käytössä ja olivat kyllä todella kätevät, suosittelen =). Tuo vaihe on ihan kamala, kun menevät eri suuntiin ja päässä ei ole vielä tarpeeksi järkeä tajuta omaa etuaan...sekin vähentää tappeluita, kun lapset saavat käyttää energiaansa johonkin muuhun eli tässä tapauksessa kävellä itte.

Meidän kaksoset täyttää ensi viikolla 2½v. Olen täysin samaa mieltä siitä, että vauva-aika oli tosi helppoa tähän verrattuna. Meillä oli ennen aina hyvän tuuliset ja iloiset lapset. Nyt arki on pelkkää huutamista ja tappelua. Ovat kiukkuisia oli aihetta tai ei. Vaikka kuinka yritän keksiä kaikkea kivaa tekemistä sekin muuttuu yleensä tappeluksi. Huoh! Mä alan olla aika väsynyt tilanteeseen ja se ei helpota yhtään, että menetän hermoni aivan liian pienestä ja huudan kuin palosireeni. :( Kyllä on huono omatunto ja paha mieli. Kaksoset ovat kuitenkin parasta mitä meille on koskaan tapahtunut ja rakastan heitä mielettömästi.



Meillä on myös niin, että poika ei huoli iskää (tai ketään muutakaan) ollenkaan hoitamaan jos olen paikalla. Muutenkin on minussa tosi kiinni. Tytön puolesta harmittaa kun hän luovuttaa aina sylipaikan tai vaihtaa syliä, kun poika alkaa huutaa. Itse en saa tehtyä mitään rauhassa kun isi ei kelpaa mihinkään. Meillä tyttö nukkuu hyvin yöt, mutta poika huutelee useamman kerran yössä. Minä sitten aina joudun nousemaan rauhoittelemaan häntä, koska jos iskä menee niin huuto vaan pahenee :( Usein mietin, että toivottavasti tästä ei ole mitään haittaa tytölle. Pelkään, että hän tuntee itsensä syrjityksi kun poika saa aina äidin huomion...



Kiva huomata, ettemme paini näiden ongelmien kanssa yksin. Toivottavasti tuo uhma helpottaa pian.

Odotan kovasti olisiko jollain jotain apukeinoja näihin asioihin meille kaikille uhmiksien vanhemmille.

Ihan just noin on meilläkin, mitään ei uskota, ja sit tosiaan hirveet hepulit!!



Meil luojan kiitos yöt menee suht hyvin terveenä, toinen pari kertaa voi huudella äitiä, mut riittää ku laittaa peiton ja vähän silittelee ja hyräilee.



Mä oon niin laiska nyt menee noitten kans uloskin, kun pelkään just tota et lähtevät eri suuntiin. Isäni on identtinen kaksonen, ja hänen äiti aina kertoi kun hänen pojat oli kolme vuotiaita, ja he käveli Hakaniemen torin poikki, ja toinen lähti toiseen suuntaan ja toinen toiseen niin et tumput jäi vaan käsiin! Kumman perään lähtis?!? Valjaat olen joskus aikoinaan ostanut, mut en kehtaa kyl niit käyttää, tietty olis turvallist mut niinku koiria taluttais.. Ja ihmiset ajattelis et ei toikaan äiti saa lapsiaan kuriin.. Vaik ei kyl paranis ajatella mitä muut ajattelee..



En mä välttämät odottanutkaan mitään apuja oikeesti, vaan just tällasia viestejä et on sitä muillakin, et ehkä en olekaan epäonnistunut, vaan se kuuluu vaan tähän!



Koitetaan jaksella!!!

Unohda se mitä muut ajattelee, ja valjaisiin vaan ja ulkoilemaan! Sitä paitsi ei kukaan varmasti ajattele mitään, yhdenkin päättömästi juoksentelevan parivuotiaan kanssa on hankalaa, niin sehän on selvää, että kahden kanssa tarvii valjaat, jos on vaarapaikkoja lähellä.

Yhden uhmaikäisenkin kanssa olen todennut, että kunnon ' ulkoilutus' päivittäin pitää tilanteen jotenkin kasassa, se että saa purettua pari tuntia energiaa ulkoilmassa on meidän arjen sujumisen kannalta välttämätöntä, muuten alkaa kotona turhautunut kiusanteko.

Meidänkin esikoinen vaatii usein juuri minut kaikkeen kun olen kotona, mutta tilannetta on helpottanut se, että olen myös yrittänyt olla joskus poissa ja isä on ollut yksin lasten kanssa ja lisäksi muiden hoitajien käyttö ja niihin totuttelu on helpottanut äitissä roikkumista (ja arjen sujumista muutenkin; esikoiselle vaihtelua, äitille hermolepoa). Ei myöskään olla hirveästi noteerattu niitä vaatimuksia, että vain äiti saa tehdä tämän, paitsi yöllä huudon minimoimiseksi olen luovuttanut ja menen aina itse paikalle..



Mutta tosiaan, olen toistaiseksi tietämätön kaksosten erityisongelmista, omamme eivät VIELÄ tappele, sitä kauhulla odotellaan, hermot ovat jo yhden kanssa olleet niin usein koetuksella että pelottaa ajatus kahdesta uhmaikäisestä.

Joten mitään neuvoja en kyllä voi antaa:)



MEillä alkoi toi tappeleminen 2v4kk iässä ja aina vaan tuntuu menevän pahempaan suuntaan. Ei tiiä enään mitä tekis kun tuntuu että noi jäähytkään ei aina auta ja huutaminen sitäkään vähää. Meillä myös tönitää,läpistään,raavitaan ja tapellaan näin yleisesti ottaen koko ajan. Kylki kyljessä täytyy silti olla,muttei kuitenkaan kestetä toisen seuraa, ja toinen vie tietenkin toiselta aina lelut,kun pitää tietenkin saada just ne samat lelut ku toisella...Huh huh..

Ja muutenkaan tuntuu ettei mitään uskota, nauretaan vaan ja tehdään just niinkuin itsesta tuntuu. Ja jos ei saada tahtoaan läpi,niin siitähän alkaa luonnollisesti vuosisadan raivokohtaus,joka yleensä tarttuu sitten toiseenkin.

Ja juuri kun luulin ettei voi olla pahemmin on tytölle varsinkin alkanut tulemaan tätä pihasta karkailua. Ja siihen ei auta sisälle viemiset eikä mitkään. Lähtee vaan yleensä tietenkin parkkipaikan suuntaan kävelemään ja ei noteeraa mitään huudahdusta tai muutakaan kieltävää sanaa.

Mä olenkin naureskellen miettinyt sitä että kuin silloin raskausaikana hössötettiin sitä että kuin ikinä jaksaa kahden vauvan kanssa..Niin olen kyllä henk.koht sitä mieltä että kyllä tää joku ihme uhmakausi on paljon haastavampaa,vaikkei tämä ole niin fyysistä,mutta henkiselle puolelle tää on tosi rankkaa.



Meillä ei sairastella eikä mitään muutakaan,onneks tämä lisäks,paitsi että unetkin on tosi rikkonaisia nykyään.Saadaan jotain sairaita raivokohtauksia keskellä yötä ja siihenkään ei auta kun aika, ja se kun lapsi väsyy huutamaan...



Kolmaskin on tulossa vähän ennen lasten 3v synttäreitä,täytyy vaan toivoa ja rukoilla että tämä ainakin vähän rauhottus siihen mennessä..



Anteeks,nyt tuli vaan oma vuodatus,ei paljo auta sun tilanteeseen, mutta tiedätpähän että on täällä toinenkin perhe super väsyneenä kahteen uhmaajaan.





Martina,tyttö ja poika 2v8kk ja yksönen 24+0

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat