Vierailija

Olen todella väsynyt, mutta ei mitään todellista sairautta tai vaivaa, ja töissäkäynti tuntuu lähes ylivoimaiselta. Johtuu myös siitä, että työpaikalla on ollut jo kuukausia hyvin stressaavaa.

Sivut

Kommentit (29)

Toinen kerta oli alkuraskaudesta, kun en pysynyt hereillä 8 tuntia putkeen. Toisen kerran ihan loppuvaiheessa, kun oli helle ja turposin kuin ilmapallo, ja valvoin yöt.



Minusta siinä ei ollut mitään pahaa tai outoa. Olen ollut työelämässä 14 vuotta ja väsymyksen takia en sairaslomalla koskaan muuten. Normaalisti olen pois 3-4 päivää vuodessa ja nekin kuumeen takia. Osaa kyllä arvioida, koska olen työkykyinen ja koska en.

Oli todella raskasta olla töissä ja odotin äitiysloman alkua kuin kuuta nousevaa.



Toivon, että muilla on fiksumpia lääkäreitä. En usko, että sellainen yliväsyneenä rämpiminen ja pakkosuorittaminen on edes hyväksi vauvalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä sain sairaslomaa raskauden aikana pahoinvointiin ja voin kyllä sanoa että se raskaus ei kovin kaukana sairaudesta ollut. Kyllä mäkin yritin käydä töissä, mutta tosiaan sitten tuli tehtyä mokia ja tajusin että parempi suosiolla jäädä kotiin. Hitsi jos joku olisi sillon tullut selittämään jotain tollasta kun mitä kolmonen nyt, olisin räjähtänyt ihan täysillä (mikäli olisin jaksanut).



Vaikka kuinka olisitte olleet raskaana ja montakin kertaa, ette voi yleistää ja sanoa, että raskauden aikan kaikkien muidenkin on pystyttävä samaan kuin itsenne. Jokainen raskaus on erilainen ja oikeesti niitä vaikeitakin raskauksia on, jopa vaikeampia kuin omanne.

äidin vointia?



Jos jossain on joku odottava nainen, joka huijaa raskauteen vedoten sairaslomaa itselleen, niin pienempi paha se on kuin että ne, jotka sitä tarvitsevat, eivät saisi sitä, koska "raskaus ei ole sairaus".

työssä pitää käydä kaikissa tapauksissa aiheuttaen sillä vielä haittaa muille. Vain oman mukavuuden tai jaksamattomuuden takia työstä pois jäänti on mielestäni tuomittavaa. Useimpien työ ei ole hoitotyötä. Miettikää muita kuin nykypäivän hyvinvointiyhteiskuntia, joissa tällainen toiminta on mahdollista. Tuskin vuosisadan alun Suomessa naiset olivat toimintakyvyttömiä suurimman osan raskautta.



Ja tuohon masentumisen riskiin sanoisin, että on paljon suurempi riski väsyä ja masentua, jos aina vain keskittyy siihen, miten minä olenkaan väsynyt.

Muistan esikoista odottaessani, kuinka väsynyt olin päivisin töissä (ja myös iltaisin ja viikonloppuisin kotona) ja en varmasti olisi pystynyt toimimaan hyvin työssäni, jos se olisi ollut stressaavaa tai muuten rankkaa. Onneksi juuri silloin sattui töissä olemaan sellainen tilanne, että sain rauhassa vedellä päiväunia takahuoneessa melkein aina, kun siltä tuntui (pomo tuli herättämään kyllä lounaalle).



Vaikka olenkin sitä mieltä, ettei raskaus itsessään ole mikään sairaus ja syy voivotteluun, niin kyllä sen mukanaan tuomat vaivat voivat sitä olla. Väsymys ei ehkä ulkopuolisesta tunnu kovin kummoiselta vaivalta, mutta on todella vaikea pystyä toimimaan järkevästi työssään, jos kaikki aika menee kamppaillessa, jotta saa pidettyä silmät auki.



Jos ap sinusta tuntuu siltä, ettet millään jaksa olla töissä tai et kykene, niin mene ihmeessä juttelemaan siitä lääkärille. Kyllä varmasti saat sairaslomaa, jos vaan sattuu asiallinen lääkäri kohdallesi.

Toivottavasti olosi helpottuu!

Lainaus:

. Miettikää muita kuin nykypäivän hyvinvointiyhteiskuntia, joissa tällainen toiminta on mahdollista. Tuskin vuosisadan alun Suomessa naiset olivat toimintakyvyttömiä suurimman osan raskautta.



.

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.

Lainaus:


Ja tuohon masentumisen riskiin sanoisin, että on paljon suurempi riski väsyä ja masentua, jos aina vain keskittyy siihen, miten minä olenkaan väsynyt.

En millään olisi halunnut "luovuttaa" ja jäädä sairaslomalle vaikka omaiset sitä vaati.



Lääkäri komensi mut neuvolakäynnillä pitkälle saikulle. Vointia kun kysyivät multa rutiininin omaisesti, niin en osannut muuta kuin itkeä.



Tuntui pahalta jäädä saikulle, mutta hyvin pian huomasin että se oli oikea ratkaisu. Koko perheen kannalta.

Väsymys altistaa masennukselle. Kannattaa levätä ja on ERITTÄIN HYVÄ, että tiedostaa oman tilanteensa, ettei se mene pahaksi. Minua taas ärsyttää tuollaiset kommunisti-vääntäjät, jotka kuvittelevat elävänsä muiden parhaaksi ja kuitenkin purkavat kulkemalla naama vääränä siellä työpaikallaan tms. ihmettelevät, että miksei kukaan muu saisi raskaudesta nauttia ja levätä silloin kuin siltä tuntuu. Raskaus ei ole sairaus, mutta kyllä sen pitäisi laittaa pysähtymään normaali ihminen jos siltä tuntuu.

Samantien 15h työpäivät takaisin,synnyttämään ja takaisin lypsylle.Siinähän sitä kuule olisi.Kuoltaisiin 45-vuotiaina koska ei kuunnella kroppaamme joka ilmoittaa väsymyksestä (levon tarpeesta).Pienet vauvat päivän ikäsinä 7-vuotiaan sisaruksen hoitoon (sehän olisi kato vielä ilmaista,ei menisi verorahoja) ja tenavat kävisi vaan alakoulun.Jippi jai jee!

Samantien voidaan antaa pienten vauvojen huutaa 10h päivässä koska sehän kasvattaa keuhkoja ja äidinmaidonkorvikkeeksi suoraan navetan maitoa koska äiti ei kerkiä kotona olemaan lypsy hommiltaan!



Me eletään nykyään helpommassa maailmassa,miksi me ei saada siitä nauttia kun me se kerran ollaan luotukin?Miksi elämän keskipiste täytyy olla työ kun se oikeasti pitäisi olla jotain ihan muuta?Miksi ihminen ei saisi kerrankin kuunnella itseään eikä työnantajan hiillostusta?Sekö on meidän elämän tarkoitus?En kyllä kauhean monella eläkkeellä olevalla ole nähnyt pokaaleja takan reunalla missä kiitetään siitä että olivat huono kuntoisena töissä,ei tule bonuksia,ei kunnioitusta...vaan kropassasi sen tunnet että elit aikoinaan yli jaksamisesi!

Mutta haluan kritisoida nykyisin hyvin vallitsevaa asennetta, jonka mukaan on trendikästä ja hyväksyttävää olla aina väsynyt ja sillä oikeudella hamuta itselleen kaikkia mukavuuksia. Ollaan hyvin tietoisia omista oikeuksista, mutta velvollisuudet mielellään unohdetaan. Ylipäätään tuon asenteen taustalla näen sellasen itsekeskeisen minä-ajattelun, jota vielä vuosikymmeniä sitten olisi yleisesti paheksuttu, mutta nykyisin pidetään normaalina käyttäytymismallina.



Eri asia on, jos työssään voi aiheuttaa vaaraa itselleen tai toisille. Tietenkin kohtuus kaikessa, mutta ei kaikkea voi tehdä aina itselleen mukavaksi ja helpoksi, eikä minusta tarvikaan!

Miksiköhän hyvinvointipalvelut ovat kehittyneet vuosisadan alusta?? Miksiköhän ei paineta työtä niskalimassa enää jos tuntuu että voimat lopussa tai muuta oiretta, koska asioita on vuosien mittaan tutkittu ja terveysriskit ovat paremmin tiedossa kuin aikaisemmin, toki voimme perustaa 1920-luvun pikku maatiloja verorahoillamme jotta nämä ''reippaat'' ja ''tunnolliset'' jotka kritisoivat raskauasajan lomia voivat mennä sinne maatilalle raatamaan ja tekemään töitä aivan synnytykseen asti jos haluavat, jos kerta näin että haikailevat sitä vuosisadan alkua jossa ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tehdä työtä. näin varmistutaan että ne jotka haluavat elää nykyajassa ja huolehtia terveydestään nykyaikaisesti voivat pitää rauhassa sairaslomansa.

Lainaus:

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Olen itsekin raskaana ja kärsin ihan pohjattomasta väsymyksestä niin alkuraskaudessa kuin keskiraskaudessakin. Keskiraskaudessa hb tippui alle 100 (normaalisti 150), joten tiedän kyllä miltä tuntuu olla väsynyt. Minulle tarjottiin sairauslomaa tähän "jaksamattomuuteen", mutta en todella halunnut ottaa sitä vastaan, vaikka en työpäivän jälkeen jaksanutkaan kuin tehdä välttämättömät (hakea lapsen, laittaa ruoan ja siivoilla) ja nekin tuottivat vaikeuksia.

Jos jokainen raskaanaoleva on sairauslomalla milloin mistäkin syystä, voi syyttää vain itseään (tai muita raskaanaolevia/-olleita), kun nuoria naisia syrjitään työelämässä.

Raivostuttaa, kuinka itsekeskeisiä ihmiset ovat. "Nyt kun minä odotan lasta, kaikkien tulisi tukea minun hyvinvointiani ja keskittyä minun elämäni helpottamiseen." Minusta ensisijaista on tehdä työnsä ja velvollisuutensa ja sitten, jos voimia riittää voi harrastaa muuta mukavaa. Nykyään vain tuntuu, että töihin mennään, jos muilta kiireiltä jaksetaan.




Tuon filosofian mukaan minun olisi raskaana ollessani pitänyt jaksaa olla seisomatyössä vaikken jaksanut edes voileipää seisaaltaan tehdä kun huimasi ja heikotti niin paljon. Olin niin itsekäs, että hain sairaslomaa tai oikestaaan menin hakemaan helpostusta olooni,mutta passittivat sairaslomalle useaksi kuukaudeksi. Voi minua laiskiaista!



Ap:lle että mikäli et todellakaan jaksa niin saat varmasti sairauslomaa.

Joidenkin on pakko jaksaa ja ne yleensä sitten kuitenkin selviävät. Monesti tuntuu, että jos ei aivan pakko ole, ei edes haluta jaksaa vaan tietty ottaa ne etuoikeudet vastaan. Poikkeuksia on, tiedän

t: 3

Sitten tehdään virheitä töissä, masennutaan, stressaannutaan, sairastutaan ja lopulta kaadutaan saappaat jalassa parikymmentä vuotta ennenaikaisesti mutta ei se mitään, päivääkään en koskaan ollut sairaslomalla (vaikka pomo toivoi että olisin ollut).



[quote]

ei kuuluisi saada! Sillä raskaus ei ole sairaus ja ihmisen tehtävä on ensisijaisesti tehdä työtä.

Sama se onko sairauslomalla alku- vaiko loppuraskaudesta.



Ensiksikin neuvolassa kysytään pienenkin ongelman, väsymyksen tai kipujen edessä ensimmäiseksi "kirjoitanko sairauslomaa".



Toiseksi työnantajat sanovat, etteivät halua ottaa raskaanaolevaa töihin, koska "ne ovat aina sairauslomalla". Samasta asiasta puhutaan mediassa ihan yleisestikin liittyen nuorten naisten ja raskaanaolevien huonoon asemaan työmarkkinoilla.



Kolmanneksi olen kuullut hyvin monelta raskaanaolevalta ihan livenä kuin netissäkin kuinka "oon sairauslomalla, koska voin niin huonosti/olen niin väsynyt/ minua supistelee niin kauheesti/jne.). Monella varmasti syytä on, monella ei ole!



Neljänneksi terveydenhuollon henkilökunnan piirissä on niitä, jotka työssään tapaavat raskaanaolevia, joiden maailmassa ei ole viime kuukausina muuta ollutkaan kuin heidän raskautensa sekä siihen liittyvät asiat. Ja jotka kokevat päätehtäväkseen pyrkiä lepäämään ja rentoutumaan koko raskausaika, mitä työ selvästi haittaa.

jos on niin väsynyt että ei ole enää työkykyinen? Oisko sun mielestä kivaa, että sun omainen kuolisi väsymyksen takia alentuneesti työkykyisen sairaanhoitajan tekemään hoitovirheeseen, vain siksi että "raskaus ei ole sairaus eikä raskausvaivojen takia kuulu jäädä sairaslomalla, koska sitten raskaanaolevia syrjitään työelämässä". Että jos itse tajuaa olevansa potilailleen vaarallinen, niin sairasloman tarvetta ei ole?

T: 2

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat