Vierailija

Muistatko minut, kirjoitin ketjuun nrolla 32 ja vaihdoimme ajatuksia ihastumisesta. Mitä sinulle kuuluu tällä rintamalla? Ovatko tunteet ja taistelu entisellään?



Minä sain joulun aikaan vahvistettua oloani siitä, että aviomieheni todella on Minun Mieheni ja suhtaudun muihin ihastuksiin ohimenevinä juttuina. Silti myönnän että tämä toinen mies pyörii mielessäni paljon. En oikein tiedä miksi näin on, koska vakavaa tämä ei ole. Eiköhän tähän auta aika. ;)

Sivut

Kommentit (26)

mutta jonkinlaista kiinnostusta ainakin on sillä toisella osapuolellakin. Se, kuinka vakavaa ja voimakasta, jää sitten arvailujen varaan.



Oma päätökseni ja toiveeni jatkosta on nyt, että pystymme ainakin pysymään hyvissä väleissä. Flirtti ja haaveilu ei ole mielestäni paha, JOS niiden kanssa osaa tasapainoilla ja osaa pitää rajat, niin että se riittää. Se vaatii vakaita päätöksiä ja tunteiden hallintaa. Vaikka olenkin taipuvainen leikkimään tulella, niin yritän nyt itse työni takia olla aktiivisesti flirttailematta, mutta toki se hyvältä tuntuu jos toinen flirttailee, enkä siihen halua enkä pysty täysin kylmästi suhtautumaan. Jos toinen osapuoli katsoo, että nollatoleranssi on parasta, niin sitten tyydyn siihen.



t. 5.

Ajattelen nimittäin tätä miestä ihan koko ajan. Siis tarkoitan ko-ko a-jan. Päivisin ajattelen ja öisin näen unta. Ei tämä aivan tällaista ollut aikaisemmin. Itse asiassa olin jo hyvinkin järjissäni tuossa jossain vaiheessa. Pitäisiköhän minun myöntää olevani ihastunut?



t. agentti 0032

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuin olisin omaa tekstiäni lukenut. Allekirjoitan joka sanan. Lohdullista, että meitä on muitakin. :) Sinun pohdintoihisi lisään omalta osaltani vielä todella voimakkaan kolmenkympin kriisin, jonka keskellä pyristelen.



Niitä konkreettisia vinkkejä kyselit. Yksi minua auttanut asia oli se, kun asetin itselleni selvät flirttirajat. Siis päätin, mitä saan tehdä ja mitä en. En esimerkiksi saa koskettaa toista flirttimielessä enkä ehdoin tahdoin luoda häneen pitkiä katseita. Saan kuitenkin tykätä hänestä ja viihtyä hänen seurassaan. Mihinkään karttelulinjalle en siis halua enkä voikaan lähteä.



Tämä asia on auttanut, mutta siihenkin pitää palata aina uudestaan. Minua vähän huolestuttaa itsessäni kehitys, jossa huomaan sallivani itselleni koko ajan pikkuisen enemmän. Ikään kuin olisin jo alitajuisesti päättänyt, mihin ehkä annan asioiden lopulta mennä. :(( Mutta kun ajattelen mahdollisen mokan hintaa, niin on pakko pitää itsensä aisoissa.



Järki ja tunteethan tässä sotivat, aivan kuten sinä 5 kirjoitit. Toivon sydämestäni, että järki voittaa meillä kaikilla.



t: agentti 0032

Vierailija:

Lainaus:


Agentille vielä pikku ajatus: en kannata sitä, että teet itsestäsi omissa silmissäsi vähemmän haluttavan. Se ei ainakaan oman kokemuksen perusteella ole mitenkään hyvä kokemus... Joten yritä iloita elämästäsi ja itsestäsi, varmasti jokainen täysjärkinen mies sinua haluaa ;) Mutta teetkö sille asialle sitten mitään onkin kokonaan toinen juttu.



t. mään




t. agentti 0032

Niin se tuntuu olevan, että ihan sama kuinka fiksuja ajattelee ja päättää, niin ennemmin tai myöhemmin taas napsahtaa.



Ja ihan samalta tuntuu täälläkin, että asiat etenevät niin, että aina sallii itselleen hieman enemmän, kuin huomaamatta! Eli riski on todella suuri, että tällainen johtaa johonkin, kun tapaamista ei voi välttää. Pelkään että jossain vaiheessa lipsahtaa :-( ja seuraukset ovat tuhoisat.



Kiitos vinkeistä. Jonkinlaisia flirttirajoja olen itsekin yrittänyt pitää, että olisin vuorovaikutuksessa mahdollisimman normaalisti, mutta aina kaikkea ei vuorovaikutuksessaan pysty hallitsemaan.



Oletteko huomanneet, että esim. liikunta auttaisi ' oireisiin' ? Itse ajattelin nyt kokeilla liikunnan lisäämistä, ei siitä ainakaan haittaakaan ole.



Mulla on muuten myös ihan selkeä kolmenkympin kriisi...



Ehkä tässä oppii jossain vaiheessa tunteidenhallinnan mestariksi, tämän kaiken sivutuotteena. Tällä hetkellä näyttää tosin siltä, että elämäni on vielä vanhainkodissakin samanlaista draamaa.



t: 5

Luin eilen hienon ajatuksen: " Jos ei tiedä mihin on menossa, niin ei ole väliä minkä tien valitsee."



Se kolahti minuun tässä ihastusasiassa. Jos en ole sataprosenttisen varma, että haluan olla uskollinen ja edistää vain avioliittoni hyvinvointia, niin voin yhtä hyvin ruokkia ihastustani ja edetä sillä tiellä. Ja toisaalta: jos olen valmis sitä ruokkimaan, niin enkö oikeasti tosiaan tiedä, mitä lopulta elämältäni haluan??



Ongelmalliseksihan tämän tekee se, että teoriassa tiedän mitä haluan. Tunteet vaan ovat ajoittain niin voimakkaita, että järki sumenee. :( Miksi ihminen on tällainen? Järkeni ei keksi yhtään vedenpitävää syytä edetä ihastuksen tiellä, mutta kun ne tunteet....



Lisää hyviä vinkkejä tästä selviämiseen otetaan edelleen vastaan kaikilta!



t. agentti 0032







agentti! TAvoitteiden asettaminen on mulle hyvin tärkeää ja niissä pysyminen yhtä tärkeää. Tämä tilanne on niitä sotkenut pahasti ja en ole enää edes varma haluanko enää olla uskollinen ja vihaan sitä itsessäni. Juuri nyt selviydyn tilanteesta joten kuten kunnialla välttämällä tapaamisia, missä tilanne saattaisi ajautua pidemmälle. Apuaaaaaaa!!!



Olen miettinyt eroakin varsin paljon ja se tekee hyvin kipeää, mutta en halua sitä tehdä perheelleni, en varsinkaan lapsille enkä ihastukseni perheelle.



Elämä on joskus kovin vaikeaa, mutta kuitenkin ihanaa. Kasvun paikka tämä on minulle ollut jo nyt...



t. mään

Vierailija:

Lainaus:

Ongelmalliseksihan tämän tekee se, että teoriassa tiedän mitä haluan. Tunteet vaan ovat ajoittain niin voimakkaita, että järki sumenee. :( Miksi ihminen on tällainen?

t. agentti 0032




Näin käy ennemmin tai myöhemmin, vaikka itse suhde jatkuisikin - siis jos ihastuminen on omaan puolisoon, uuteen seurustelukumppaniin tms.



Olin 2v sitten tosi ihastunut yhteen mieheen. Aivan kuolettavan ihastunut. Olin häneen ihastunut vielä vuosi sittenkin. Olimme lyhyen ajan työkavereita, mutta sitten tiemme erkanivat. Jonkunlainen kiinnostus oli taatusti molemminpuolista. Myöhemmin välimatka laimensi ajatuksia ja nyt musta tuntuu, että pystyn näkemään taaksepäin selvästi.



Koskaan emme menneet sänkyyn, koskaan ei tapahtunut " mitään" . Kutkuttava tunne oli silti voimakas vielä 1,5v sen jälkeen, kun emme nähneet enää. Sitten se vain meni ohitse.



Asiasta puhuminen ei välttämättä auta. Joskus voi olla parempi elää epätietoisuuden tilassa kuin kuulla asioita, jotka vaikeuttavat juttua entisestään. Minä olin ihastunut erääseen mieheen, ja pidin ihan aluksi kuviota vain hassuna pikku piristyksenä. Tunteeni kuitenkin vahvistuivat, ja pommi putosi kun mies paljasti aivan yllättäen olevansa minusta kiinnostunut. Puhuimme asiasta myöhemmin useita kertoja. Tilanteen teki vaikeaksi se, että mies jätti pallon kokonaan minulle. Hän sanoi olevansa valmis vaikka seurusteluun.



Tahdon tällä kai sanoa, että niin houkuttelevaa kuin asioiden edistäminen onkin, se ei aina kannata... Mitä aikaisemmin jutun pystyy pysäyttämään, sen parempi. Joka tapauksessa: voimia teille kaikille!

että ajoittain olemme tekemisissä täysin asialinjalla, siis aivan kuin ketkä tahansa kaksi työtoveria. Aina välillä ikään kuin lipsahtaa, siis alamme pelata silmäpeliä, hymyillä toisillemme tavallista enemmän jne...



Toisen osalta on kyllä oikeasti mahdotonta tehdä varmoja päätelmiä. En ainakaan usko että hän haluaisi mitään vakavaa suhdetta, mutta sitä en halua minäkään.



agentti 0032

siihen, että ehkäpä koko mies ei olekaan edes kiinnostunut. Nyt etsin koko ajan merkkejä siitä, ettei mitään vipinää ole. Jospa kaikki sen suuntaiset viestit ovatkin ehkä olleet jotain muuta; " vain" ystävyyttä. Aika masentavaa tällainen psyykkaaminen, mutta ihan paikallaan, kai. :' (



agentti 0032

:)



Hyvin muotoilit asian ytimen eli sen, että sisässään tietää mitä haluaa. Yritän pitää jatkuvasti tämän mielessä, mutta hyvin vaikeaa se on. Aika ei tunnu tuovan helpotusta asiaan eikä työpaikkaakaan voi vaihtaa :(



Olen yrittänyt olla pohtimatta asiaa liikaa, mutta minulle asioiden analysointi on liiankin ominaista, joten kyllä tämä mieleen palaa turhan usein. Varsinkin jos näemme toisiamme tai puhumme puhelimessa.



t. mään

Mutta ellette ole tämän naisen kanssa vakavasti keskinäisestä kivastanne puhunut, et voi yhtään olla varma, jakaako Hän sinun kanssasi saman hurman. Silloin kun kovin huumaantunut, on todella vaikea tietää, onko tunne molemminpuolinen. Entäs jos tämä Neito ei sinusta miestä haluaisi - suuntaisitko energiasi pettymyksen jälkeen omaan perheeseesi, VAI tuntisitko liittosi olevan jonkun tien päässä?

muistan toki. Mukava kun olet saanut oman tilanteesi noin mukavaan järjestykseen. Tuntuu oikein kypsältä ajattelulta kaikin puolin.



Omasta tilanteestani en voi sanoa samaa vaikka kilttinä on vielä pysyttykin...



Olen koittanut tehdä kaikkeni että pysyisin loitompana tästä ihastuksestani, mutta koska tunne on molemminpuolinen ja teeme varsin paljon töitä yhdessä se on onnistunut suht huonosti. Yritän juuri nyt ajatella asiaa niin vähän kuin mahdollista ja keskittyä kotona kaikin puolin vaimon pitämiseen tyytyväisenä.

tsemppiä Sinulle

t. mään

vaikka asia oli kyllä selvä keskustelemattakin, siksi vahvaa vetoa oli ja on edelleen välillämme. Kuskusteluja en sen kummemmin analysoi täällä, mutta sanottakoon vaikka näin, että kaikesta huolimatta pyrkimys pysyä pois sängystä on yhteinen, onneksi! Keskustelu sinänsä oli paikallaan ja hyvästä mieelstäni myös tilanteen hallinnassa pysymisen kannalta. Ei toki ole helppoa ottaa tällaista asiaaa puheeksi.



Tämäkin kirjoittelu hieman helpottaa oloa eli kiitos kaikille tsemppaajille kun olette jakaneet omia tuntojannne kanssani.



t. mään

Onko teidän jutuissanne tunteita puolin ja toisin? Jos on, niin tiedättekö sen varmuudella vai arvelette niin? Minä en ole oikein varma. Pientä tykkäämistä varmasti on, mutta missä määrin ja mitä se tarkoittaa - ei aavistustakaan.



agentti 0032

ei keskustelu asiasta välttämättä auta. Meillä oli kuitenkin niin kuumia tunteita, että jos emme olisi keskustelleet asiasta niin hyvin todennäköisesti olisimme jo löytäneet itsemme punkasta. Joten keskustelu toi tavallaan (inho)realismia peliin ja kynnys on ehkä hieman korkeampi.



Agentille vielä pikku ajatus: en kannata sitä, että teet itsestäsi omissa silmissäsi vähemmän haluttavan. Se ei ainakaan oman kokemuksen perusteella ole mitenkään hyvä kokemus... Joten yritä iloita elämästäsi ja itsestäsi, varmasti jokainen täysjärkinen mies sinua haluaa ;) Mutta teetkö sille asialle sitten mitään onkin kokonaan toinen juttu.



t. mään

vaikka asiat pohjimmiltaan ovatkin järjestyksessä. Välillä jo luulee pölyn laskeutuneen, kun tuuli puhaltaakin uudestaan ja lujaa. ;) Tärkeintä lienee kuitenkin se pohjavire, että tietää mitä sisimmässään oikeasti haluaa ja mitä ei. Ja siis oikeasti haluan olla uskollinen.



Tsemppiä sinullekin, taas!



t. 32 (onpa tässäkin muuten " nimimerkki" , ihan kuin olisin joku agentti :))

Hei mään ja agentti :),

täällä naisimmeinen, joka on myös ihastunut työn merkeissä, asiakkaaseen... hankalista hankalin tilanne. Olemme molemmat varattuja ja molemminpuoliselta vaikuttaa. Elämä on joskus ihmeellistä. Olen miettinyt kovasti, olisinko itse pystynyt tähän vaikuttamaan. Tuntuu että ei. Tahtoa on pysyä yhdessä mieheni kanssa ja olla ottamatta minkäänlaisia konkreettisia askeleita siihen että mitään tapahtuisi. Mutta ne tunteet... En tosiaankaan haluaisi tätä, mutta ei multa löydy nappia josta painaa, että tämä loppuisi. Yleensäkin olen herkästi ihastuvaa tyyppiä. Olenko jonkinlainen seksiaddikti, kun ajattelen seksiä ja romantiikkaa niin paljon? Hoitoonko tässä pitäisi mennä? Toisaalta uskottelen itselleni, että pystyn hallitsemaan tilanteet ja että tämä on vaan viatonta leikkiä. Mutta ajatuksia tämä kyllä hallitsee liikaa. Miten hallita ajatuksia ja tunteita - onko teillä jotain konkreettisia vinkkejä tai hyväksi havaittuja tapoja joilla jäähdytellä kun kuumenee liikaa..?



Tilanne on kiusallinen, koska tekemisissä on pakko olla. Lisäksi tiedän, että jos/kun tämä joskus helpottaa/saan sen lopetettua, niin ihastun taas johonkin toiseen :-( Taidan olla koukussa ihastumisen tunteeseen. Onhan ihastuneena oleminen ihanaa ja toisaalta elämä onkin silloin hohdokasta ja jännittävää. Mutta on se myös kuluttavaa. Olen jo monta kertaa päättänyt, että nyt tämä loppuu mutta en pysty lopettamaan. Oma parisuhteeni on todella hyvä, seksi toimii ja arkeni on muutenkin sisältörikasta, niistä asioista tämän ei maalaisjärjen mukaan pitäisi johtua.



Järki ja tunne... järki sanoo toista mutta silti taitaa olla vaan niin, että tätä ei HALUA lopettaa. Ei kaikesta huolimatta halua luopua ihastuksestaan. Motivaatiostahan kaikki elämässä on kiinni! Jotain sellaista tästä saa, mitä ei ' normaalielämästä' saa, vaikka se kuinka hyvää olisikin. Ilmeisesti olen vaan sillä tavalla elämyskoukussa, että tavallinen arki ei ole ' tarpeeksi jännittävää' . Onhan ihastumisen tunne yksi ihanimmista asioista mitä elämä tarjoaa. Tämä on jonkinlaista huumetta. Onneksi kuitenkin suhteellisen harmitonta sellaista, jos ja kun arki kuitenkin sujuu hyvin ja jos onnistuu tämän pitämään näissä rajoissa eli että mitään konkreettista ei tapahdu!



Itse en varattuihin koske, vaikka avioliittoni onkin ' salliva' . Tämän periaatteen kun pidän mielessäni, niin onnistun aina ainakin vähäksi aikaa lopettamaan pilvilinnojen maalailun. Yksi ohjenuora voisi ehkä olla, että antaa tunteiden tulla ja mennä eikä takerru liikaa niihin, yrittää vaan elää asian kanssa mahdollisimman normaalia arkea. Haasteellista se kyllä on, mutta kuka on sanonut että elämä on helppoa..?



Kuinka paljon ihastumisessa on ihmisen omaa vapaata tahtoa? Voiko sanoa, että toistuvat ihastumiset ovat ihmisen itse valitsema ' elämäntapa' ? Ehkä jossain vaiheessa kyllästyn ja tulen lopullisesti siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Tosin olen tullut siihen tulokseen jo, mutta tämä jatkuu vaan. Jotenkin haluaisin uskoa siihen, että ihminen pystyy ja ainakin harjoituksen kautta oppii hallitsemaan tunteitaan ja elämäänsä. Haluan ottaa vastuun elämästäni enkä olla ajopuu.



Niin tutun kuuloista tekstiä kirjoitatte. Minäkin olen yrittänyt lopettaa koko asian miettimisen, ja pysyä päätöksessäni, että annan asian vaan olla. Olen kuitenkin luonteeltani sellainen, että analysoin asioita liikaakin, vaikka joskus olisi vaan parempi antaa olla. Kun alan miettiä tätä miestä, tuntuu että tulen hulluksi.









Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat