Seuraa 


Kylvetimme viikko sitten pian nelikuista poikaamme ja huolimattomuuttani pojan suu ja nenä kävivät vedessä pojan ollessa vatsa alaspäin ja poika hörppäsi hieman vettä. Poika tietysti pelästyi kovasti ja otimme hänet saman tien pois vedestä ja lohdutimme häntä. Eilen kylvetimme poikaa ensimmäistä kertaa tämän jälkeen. Hän oli alkuun rauhallinen, joskin kovin totinen vedessä, mutta vajaan minuutin kylpemisen jälkeen hän parahti isoon itkuun, joten pesimme hänet hyvin pikaisesti ja nostimme pois kylvystä.



Tänään poika alkoi lisäksi itkeä ja pyristellä vastaan kahdesti, kun pesin pepusta kakat pois kraanan alla. Aamun ensimmäinen vesipesu oli mennyt normaaliin tapaan ilman itkuja. Nyt pelkäänkin aiheuttaneeni huolimattomuudellani pojalle pahan vesikammon. Morkkis on kova ja tekisin suurinpiirtein mitä vain saadakseni kellon käännettyä taaksepäin ja vahingon estettyä :(



Nyt haluaisinkin kuulla muilta vesikammoisten vanhemmilta, ovatko lapset päässeet kammonsa yli ja jos, niin missä ajassa ja millä keinoin. Olisiko kenelläkään tietoa, miten meidän kannattaisi jatkossa toimia, jotta emme ainakaan pahentaisi vesikammoa ja, jos vain mitenkään mahdollista, saisimme pojan taas viihtymään vedessä (tai ainakin olemaan pelkäämättä sitä)? Kannattaako pojalle antaa " siedätyshoitoa" pieninä annoksina suht usein vai ennemminkin harventaa esim. kylpemiskertoja? Kaikki neuvot ovat tervetulleita!

Kommentit (5)

Alkuun meilläkin kylvyt sujui normisti mutta jossain vaiheessa tyttö alkoi itkeskelemään kesken kylvyn. Olisko niin että pienempää vauvaa jaksaa kannatella paremmin ja kun painoa tulee niin todellakin vanhempi väsyy jolloin ote käy " huteraksi" vauvan mielestä.



Sitten saimme lahjaksi kylpytuen jota voi käyttää 8 kk asti tai kunnes vauva oppii istumaan. Ja jo ensimmäisellä käyttökerralla kylpy sujui paremmin ja toisella kerralla ei enää itkettänyt ollenkaan.



Aluksi olin epäileväinen moisesta kapistuksesta mutta nyt tyttö (5kk) viihtyy kylvyssä ja voidaan pestä rauhassa koko tyttö.



Laitamme kylpytuen ja vauvan väliin pienen pyyhkeen jotta on miellyttävämmän tuntuinen. Myös kylpyankka on aina ammeessa.

t. Hanhikki ja tytär




Itsekin olisin kyllä kiinnostunut viemään pojan vauvauintiin, mutta mieheni ei syystä tai toisesta yhtään innostu asiasta ja mietityttää, kuinka pärjäisin pojan kanssa kahdestaan vauvauinnista kaikkine alku- ja lopputohinoineen. Täytyypä laittaa asia kuitenkin vielä mietintään.



Meillä kylvyt ovat tähän saakka menneet ongelmitta ja poika on tuntunut tykkäävän kylpemisestä. Ja nyt sitten vuorokauden sisään tuli tuo kova itku kylvetettäessä ja rimpuilut peppua pestäessä. Siksi yhdistän ne mielessäni toisiinsa ja tähän aiempaan kylpyepisodiin. Tänään poika itki ja pyristeli vastaan kahdella pyllypesulla ja kaksi pesua meni vastaavasti ilman itkuja. Kumma juttu.



En tiedä, pitäisikö yrittää antaa pojalle seuraavalla kylpykerralla jotakin muuta ajateltavaa, hankkia esim. joku kylpylelu katsottavaksi, jotta hän ei panikoisi veteen joutumista.



Toivon joka tapauksessa hartaasti, etten aiheuttanut pojalle pahoja traumoja tai elinikäistä kammoa vettä kohtaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaihtakaa kylpy suihkuun. Meidän esikoinen ei ikinä pitänyt kylpemisestä, koska selvästi tunsi olonsa turvattomaksi. Istumaan opittuaan alkoi kuitenkin viihtyä paljussa eli vannassa eli vadissa. Siihen asti kävi suihkussa, vaikka olimmekin vauvauinnissa. Uima-altaassa on kuitenkin turvallisempi fiilis, kun vettä on niin paljon ja siellä polskutellaan enimmäkseen mahallaan.



Kakkonen on liki 4 kk eikä ole koskaan käynyt kylvyssä. Sen sijaan suihkuttelusta on oppinut pitämään - ei ole lainkaan itkenyt tai pelästynyt pään kastelua, nyt jo irtoaa hymykin.



Suihku on sitä paitsi hygieenisempi tapa peseytyä kuin kylpy. Vesi vaihtuu koko ajan, eikä tarvitse olla niin " huolissaan" pesujärjestyksestä. Eikä veden kylmenemisestä. Ja suihkussa on aina äiti tai isä mukana, parhaassa tapauksessa molemmat!

vauvamme vaikuttaisi päässeen kammostaan vauvauinnissa. Vauva on myös n. 4kk ikäinen ja alusta asti inhonnut kylvetystä. Lähes joka kylpykerta joudutaan lopettamaan pesut kesken itkukohtauksen takia. Viikko sitten vauva sai vahingossa vettä suuhunsa kylvyssä ja kestikin puolisen tuntia saada rauhoittumaan.



Tänään olimme ensimmäistä kertaa vauvauinnissa ja jännitin kovasti kuinka menee. Vauva oli yllättäin altaassa kuin viilipytty, nautti uimisesta ja ajoittain naureskelikin koko touhulle. Luulen, että aikuisen otteet altaassa ovat varmemmat kuin kylvyssä, jossa amme saattaa joskus tuntua ahtaalta. Ja kun kykkii ammeen päällä lattianrajassa ainakin itselläni puutuu paikat ja kädet tärisevät minkä vauva myös aistii. Altaassa vesi kannattelee vauvaa ja on helpompi liikutella pientä, koska on paljon tilaa.



Uinnin jälkeen pesin vauvan ensimmäisen kerran suihkussa käsisuihkulla eikä hän juurikaan protestoinut. Aion kotonakin kokeilla tästä lähtien käsisuihkulla pesemistä vuorotellen kylvettämisen kanssa. Istun penkillä/tuolilla vauva sylissä ja suihkuttelen.



Luulen siis, että meidän tapauksessa vauva ei pelännyt itse vettä niin kuin aluksi luultiin vaan vain epävarmat otteet pelottivat. Olisiko teilläkin samanlainen tilanne? Varsinkin tuo itku peppua pestessä on epäloogista ajatellen vesikammoa sillä eihän tuolloin ole pelkoa siitä, että vesi menee suuhun/nenään.

siis suosittelen vauvauinnin kokeilemista jos vain mahdollista. Hauskaa puuhaa muutenkin! :) Kiva kokemus vedestä saa vauvankin ehkä suhtautumaan kylpemiseen uudella tavalla. Uinnin ohjaaja myös totesi infossa, että on hyvin harvinaista että vauvat pelkäävät vettä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat