Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Lapsi on 1v2kk, toista tekisi mieli. Ja niin mieskin tahtoisi. Miten sitä jaksaa kahden pienen kanssa? Riittääkö syli ja aika molemmille vai jääkö toinen vähän pakostikkin paitsioon?

Kommentit (13)


Ei se asennekaan ihan kaikkeen auta!! Vaikka olisi asenne miten hyvin kohdallaan, silti voi tulla odottamattomia asioita puun takaa ja vanhemmat väsyä.





7

Tottahan aina kun on enemmän kuin vain yksi lapsi se äidin syli voi olla rajallista luksusta välillä, mutta se asia on vain hyväksyttävä tähän elämään kuuluvaksi. Ja jos lapsilla on muitakin sylejä käytössään, ei asia ole ollenkaan mikään ongelma. Lapset kyllä oppivat jakamaan asioita.

Ja kun realistisesti ennakoi asioita, esim. sen että kaksi pientä lasta saattavat saada oksennustaudin samaan aikaan tms., pystyy kyllä tosipaikan tullen asiat klaaraamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoisella kehitysviivästymä eikä edes ryöminyt eikä noussut makuulta istumaan, kun kuopus, jolla oli koliikki, syntyi.



Lapset ei kuitenkaan jääneet syliä eikä rakkautta paitsi. Koti tosin oli jonkin aikaa hyvin vähällä huolenpidolla. ;)

puoli vuotta ja alkaa helpottaa. Esikoisen uhma iske päälle, mut vauvan kanssa heillä alkaa olla jo omia juttuja, nauruja, jotka saavat vanhemat jaksamaan mitä vaan.

viisi alle kouluikäistä, kaksi täysin vaipoissa. Hyvin menee ilman minkäänlaisia tukiverkkoja.

Välillä vaivaa unenpuute, mutta onneksi on mies :)

pääse. Mun pojilla ikäeroa lähes päivälleen kaksi vuotta ja eka vuosi kahden lapsen äitinä vei kyllä mehut tästä naisesta! Lähes koko ajan jompi kumpi tarvitsi syliä/ruokaa/hoitoa/apua/huomiota, eivät nukkuneet päiväunia yhtä aikaa kuin satunnaisesti, esikoisella sekoittui oma tahto -kausi mustasukkaisuuteen jne. jne.



Ekat 2-3 kk oli kohtuullisen siedettäviä, kun vauva nukkui paljon eikä ollut ilmavaivoja tms. Vauvan 3-7kk oli sitten jo rankempaa, 7-9 kk lähes helvetillistä ja vasta kun pienempi oli 10kk, homma alkoi helpottaa ja jotain synergiaetuja olla nähtävissä.



Ja huom. kumpikin lapsista on terve ja eikä muutenkaan erityisen hankala, eivät ole edes flunssia sairastelleet. Eivätkä ole mitään erityisen villejä tai rämäpäitä.



Mutta ap, ei muuta kuin pullaa uuniin vaan, jos uskot, että voimavarat riittää!

Asenne, asenne ja asenne ;) Meillä ikäeroa 1v8kk ja aivan loistava, sopii meille. Esikoinen ei ollut mustasukkainen ollenkaan, oli alusta asti kiinnostunut vauvasta mutta ei ikinä ole satuttanut pienempäänsä.



Nyt 3v ja reippaasti yli 1v lapset, leikkivät jo yhdessä mukavastikin ja halipulaa ei synny. Ihania ovat yhdessä!



Olenkin suositellut tätä kaikille, meille ihanne ikäero!


Mikä on suhteenne tilanne? Onko tukevalla pohjalla?



Mikä on rahatilanne?



Onko tukijoukkoja olemassa?



Minkä luonteisia olette itse? Oletteko/pysyttekö terveinä?



Minkä luonteisia lapsenne ovat/pysyvätkö terveinä?



Ainakin nämä kaikki vaikuttavat jaksamiseen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat