Seuraa 

Tilanne on se että odotan lasta ja isyydentunnustus mietityttää. Isä hylkäsi meidät jo alkuraskaudessa, eikä hänestä ole kuulunut. Pikku hiljaa on selvinnyt että mies kärsii mielenterveysongelmista, ja alkoholin käyttö on runsasta. En kaipaa saarnaa mielenterveysongelmista, tiedän että moni elää normaali elämää oikealla lääkityksellä, haluaisin lähinnä tietää miten käytännössä tapaamiset yms. asiat menee, jos en halua lasta hänelle antaa, koska en luota häneen yhtään, ja tosiaan käyttäytyminen on todella ailahtelevaa ja pelottavaa välillä, juuri tuon alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäytöstä. Jotenkin voin kuvitella että hän vaatii vaikka mitä lapsen suhteen, ja on hankala. Mutta mielestäni ei ole lapselle hyväksi tavata häntä. En kuitenkaan haluaisi lapselta isäänsä kieltää...? Mielestäni lapsella on oikeus isään, ja esim. oikeus periä isä. Isällä on myös kouluikäinen lapsi joka paljon hänen luonaan, mutta isovanhemmat samassa pihapiirissä huoltavat ja vahtivat ja hoitavat ruokailut yms. ja isä on iltaisin päissään myös tämän isomman lapsen aikana, ja huomasin aikanaan sen selvästi lasta häiritsevän ja pelottavan. En tiedä... ajatukset ovat kovin sekavat, voisiko joku kertoa omasta tilanteestaan tms aiheeseen liittyvää? Kiitos.

Kommentit (21)

Meillä isä jätti minut ja lapsensa rv 12 eli musta tulee siis yh. Miten tuo tunnustamisen kanssa on? Isä ei halua edes kuulla mitään syntyvästä lapsestaan eikä halua koskaan nähdä tms. Isä ei suostu todellakaan tunnustamaan isyyttään vaan haluaa unohtaa, että semmoista on koskaan edes ollutkaan.

Kuitenkin lapsen takia haluaisin, että sillä olisi paperilla isä kun se joskus tyyliin 16 vuotiaana olisi katkera, että isä ei edes sen vertaa välittänyt lapsestaan, että olisi isyyden tunnustanut.



Yritin saada yhteyttä tämän isän vanhempiin, että haluavatko he olla tekemisissä lapsenlapsensa kanssa mutta koska minä olen niin hullu ja sairas ämmä niin mun kanssa ei voi puhua puhelimessa joten lapsen isän äiti soitti kaverilleni(!!!) ja kertoi sille, että ei halua olla missään tekemisissä myöskään lapsen kanssa eikä kuulla meistä enää koskaan mitään. Kovin vetää surulliseks kun kuulee tommosta mutta heidän on valintansa.



Miten tuo isyyshomma siis menee? Voiko äiti pakottaa isyydentunnustukseen? Tai oikeushan sinne kai pakottaa? Entäpä jos isyys sitten tunnustetaan niin onko isällä automaattisesti oikeus nähdä lastaan halutessaan (jos vaikka mieli muuttuu)?


niin muista, että sulla on oikeus kieltää isyyden selvittäminen. Riippumatta siitä, mitä lastenvalvoja mahdollisesti sanoo. Ja vaikka kieltäisit isyyden selvittämisen, sulla on oikeus saada elatusapua kunnalta (sen minimin verran).



Meidän kohdalla lastenvalvoja vähän yritti uhkailla, ettei elatusapua tipu kun ei heti selvitetty isyyttä (monimutkainen juttu, nyt isyys on siis selvitetty). Mutta joutui nöyrtymään käytyään tarkistamassa asian esimieheltään.



Lastenvalvoja siis käsittääkseni *ei saa* lähteä selvittämään isyyttä omin päin, jos olet sen kieltänyt. Mutta kun mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, niin sinuna en turhan laveasti kertoilisi tilanteesta, sanoisin vain yksikantaan että olen harkinnut asiaa tarkoin ja päättänyt nyt näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


Kuten edellinenkin kirjoittaja sanoi, isyyden voi selvittää koska tahansa myöhemminkin, ja sitä voi vaatia myös lapsi itse 15 v täytettyään (jolloin saa myös perintöoikeuden). Elatustukea saat kunnalta 120 ja risat e/kk, jos isyyttä ei ole selvitetty.



Isyyden selvittämättömyydestä huolimatta lapsi voi toki tavata isäänsä, sille ei ole mitään esteitä. Mutta millään paperilla tai isyyden selvitykselläkään ei voi pakottaa isää tapaamaan lasta, jos hän ei itse halua.



Jos isyys jossain vaiheessa vahvistetaan joko sinun tai isän vaatimuksesta ja isälle ja lapselle syntyy tapaamisoikeus, etkä edelleenkään luota isään, voit osaltasi ehdottaa ja vaatia valvottuja tapaamisia. Tällöin tapaamisissa on aina sosiaalityöntekijä tai muu ulkopuolinen henkilö läsnä, joka voi puhaltaa pelin poikki, jos tilanne menee huonoksi. Tosin valvottuihin tapaamisiin vaaditaan käsittääkseni vankkoja perusteita.



Tiedän kokemuksesta, että pienen vauvan kohdalla etävanhemman tapaaminen voi joskus olla tosi hankalaa, vaikka etä olisi kuinka luotettava tahansa.. Voisiko isyysasiaa katsoa rauhassa ajan kanssa ja reagoida tilanteen mukaan? Lapsikin alkaa varmaan jossain välissä kysellä isän perään ja silloin voi olla hyvä vaihe keskustella asioista..?

Eli onko joskus ollut psykiatrisella osastolla hoidossa tai vieroituksessa. Jos näin on niin enpä usko että lastenvalvoja antaa vapaata tapaamisoikeutta miehelle, vaikka isyys olisikin selvitetty. Eihän alkoholisti/mielenterveysongelmainen pysty edes itsestään huolta pitämään ,niin miten sitten lapsesta.



Sukulaisella oli sellainen tilanne että eron aikaan miehellä oli työuupumusta (ja siitä lääkärin kirjoittama pitkä sairasloma) niin lastenvalvoja kirjoitutti aika tiukan tapaamisoikeuden.

on mukava hiukan avartaa omia mielipiteitään ja pohtia vaihtoehtoja tilanteelle. Asia on hankala, eikä aukea, ainankaan vielä mulle millään tavalla. Mietin vaan koko ajan että toisaalta sitä...ja toisaalta tätä... Lapsen etu on toki tärkein, huomaan vaan usein ajattelevani myös itsekkäästi että en halua olla missään tekemisissä isän kanssa, ja pelkään että se vaikuttaa päätökseeni liikaa. Toisaalta taas pelkään että kilttinä ja tunnollisena ajattelen vaan että lapsella täytyy olla oikeus isäänsä ja päinvastoin, etten voi sitä kummaltakaan kieltää...

Tosiaan vois olla ihan hyväkin odottaa ja antaa ajan kulua, jos ne asiat sitten omalla painollaan selkiytyisivät.

Kirjoitelkaa toki lisää mielipiteitä :)

...en tiedä oikein isän halusta tunnustaa lastaan, kun tosiaan rv 13 jätti meidät yllättäen, kun piti yhteisen kotiin muuttaa. Vaivautui jopa tekstiviestillä asiasta ilmoittamaan, ettei ole valmis yhteiseen kotiin muuttamaan, kun on niin masentunut, työkyvytön, rahaton yms....Nyt sitten kyseli kuulumisia viimeksi muistaakseni marraskuussa, tekstiviestillä, ihan kun ei mitään olisi tapahtunutkaan, ja sanoi ikävöivänsä ja haluavansa taas nähdä. Ilmoitin etten halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Päätin että parempi näin, että selviän itse täysijärkisenä, ja jaksan lasten kanssa rämpiä arjen läpi, ettei elämä olis epävarmaa ja ailahtelevaa. Nyt siis hiljattain kyseli äidiltäni tekstiviestillä kuulumisiani, ja ilmoitti että on kovin masentunut kun en halua olla tekemisissä hänen kanssaan.



Plääh...ärsyttää suunnattomasti koko tyyppi!


Joo, kyllä lapsen isyyden voi vahvistaa vaikka isä sitä vastustaa, pahimmassa tapauksessa vaikka poliisi hakee isän dna-testeihin.



Isyyden vahvistamisen jälkeenkään isä ei voi hetken mielijohteesta koska vaan tavata lasta vastoin äidin tahtoa. Äidin tahdon vastaisten tapaamisten toteuttamiseen tarvitaan lastenvalvojan tai oikeuden vahvistama tapaamissopimus (joka siis yleensä tehdään isyyden vahvistamisen yhteydessä).



Sen sijaan isällä on missä tahansa vaiheessa oikeus vaatia oikeutta tavata lastaan. Tämä tarkoittaa käytännössä tapaamissopimuksen tekemistä tai olemassa olevan sellaisen muuttamista. Tuolloin lastenvalvoja pyrkii auttamaan sopimuksen neuvottelussa, mutta mikäli osapuolet ovat kovasti eri mieltä, asia voi mennä myös oikeuden päätettäväksi.



Mikäli isä ei ole vakavasti mielenterveysongelmainen tai väkivaltainen, hänelle myönnetään melko varmasti jonkinasteinen tapaamisoikeus, jos hän sellaista hakee.



On hyvä myös muistaa, että tapaamissopimus ei sisällä isälle velvoitetta saapua tapaamisiin eli minkään valtakunnan sopimus ei voi pakottaa isää pitämään yhteyttä lapseensa jos tämä ei sitä halua.



Mutta rahallinen side isän ja lapsen välille tosiaan isyyden vahvistamisen myötä syntyy, ja joskus, parhaassa tapauksessa, tämä saattaa johtaa myös jonkinasteiseen mielenkiintoon jälkikasvun hyvinvoinnista ja elämän kehityksestä...

hyvä kun toisilla tiedot paremmin ajantasalla, että isyyden tunnustaminen ei vielä tuo isälle kovin suuria oikeuksia, velvoitteita lähinnä elatukseen, ja sitten pitää erikseen vielä päätttä/sopia huoltajuudesta. yksinhuoltajuus vai yhteishuoltajuus, ja yhteishuoltajuuden kautta isällekin tulee näitä oikeuksia saada lapsestaan tietoa jne..



:)

Isyyden vahvistaminen tarkoittaa sitä, että lapsella on virallinen isä, johon lapsella on perimisoikeus ja jolla on perimisoikeus lapseen. Nimi on papereissa ja isä voidaan löytää viranomaisten taholta, jos joskus aihetta on (äidin kuolema/sairaus).



Isyyden vahvistamisen jälkeen isästä tulee elatusvelvollinen ja hänelle syntyy siten ainakin rahallinen suhde lapseen. Varattomana elatusmaksuista voi saada vapautuksen ja mikäli isä ei maksa elatusapua, on äiti oikeutettu elatustukeen, johon on oikeus myös heillä, joiden lasten isyyttä ei ole vahvistettu.



Isyyden vahvistaminen ei tarkoita huoltajuutta eikä tapaamisoikeutta. Näistä asioista sovitaan erikseen, usein lastenvalvojan avulla nämäkin.



Mielipiteeni on se, ettei isyyden vahvistamisesta ole lapselle haittaakaan, harvoissa asioissa lapsen äidillekään (lapsen periminen, adoptio uuden miehen kanssa).



Isyyden virallisuus on mielestäni perusedellytys sille, että lapselle ja isälle syntyy suhde, vaikkakin etäinen tai epätodellinen. On vaikea kuvitella isän milloinkaan ottavan vastuuta asiasta, jota ei tahdo tunnustaa.



Minä itse en aikoinaan hakenut isyyden selvittämistä tai vahvistamista, koska ajattelin, että lapsen on parempi tuntea isä kuin suututtaa vastentahtoinen isä moisen paperin vuoksi. Nyttemmin emme ole tekemisissä ollenkaan ja toisinaan elän pelko persiissä, milloin tämä luuranko alkaa kummitella ja vaikeuttaa elämiämme. Harmittaa, ettei asioita sovittu silloin, kun asia oli tuore. Nyt se on jo liian vaikeaa.

ajattelin tosiaan asian antaa nyt hetken olla omilaan, ja katsoa sitten miten tästä eteenpäin. Kiva että olette jaksaneet valaista asiassa, siitä on ollut paljon apuja :)

eli lapsi on syntynyt, ja käytiin lastenvalvojalla tunnustamassa isyys. Nyt sitten isä ei kuulemma omasta mielestään ole lapsen isä ja haluaa testit. No, testeihin nyt odotellaan kutsua terveyskeskukseen...

Vieläkin mietityttää oliko ratkaisu oikea...toivon kyllä ettei isä halua tavata lastaan, ja siihenkin suostun vain perhetuvalla tai vastaavassa tilassa, kun en miestä kotiini halua kyläilemään. Tuntuu ettei minulla ole todellakaan mitään puhuttavaa hänelle, olen tosi pettynyt koko tyyppiin. Mahtaa tapaamiset olla miellyttäviä...



Vastaan tuohon viimeisimpään: miehellä on masennusta ollut usean vuoden ajalta, tietääkseni ei ole ollut sairaalahoidossa, mutta pitkiä sairaslomia työuupumuksen yms takia ollut. Alkoholim käyttö on runsasta, mutta ei ole ollut hoidossa tms. Itse ei koe olevan liikakäyttöä. Mutta käyttö kyllä päivittäistä. Illat tissuttaa paukkuja(kirkasta), ja unilääkkeitä kun ei uni tule, sitten nukkuu puoleen päivään kun pää on ihan pöhnäinen.



nyt sitten odottelen mitä seuraavaksi....huoltajuus ja tapaamiset...saadaan varmaan hyvät riidat aikaan...



*miettii*

...vaikka viime aikoina olen asiaa kovasti pohdiskellutkin - silti edelleen haitat tuntuvat prosessista olevan meille suuremmat kuin hyödyt. Sinun tilanteessasi suosittelisin kyllä samaa ratkaisua. Kuten edellä jo sanottu, prosessin voi käynnistää koska tahansa myöhemminkin, mutta kun se on tehty, ei sitä enää tekemättömäksi voi muuttaa. Siksipä näin isoa päätöstä kannattaa varmasti harkita kunnolla, kun siihen kerran on mahdollisuuskin.


lastenvalvojalta ja lopulta käräjäoikeuden kautta, jos äiti ei muuten siihen suostu.



Isyyden tunnustamisen myötä isälle syntyy oikeus tavata lastaan, sekä elatusvelvollisuus. Sen sijaan isyyden tunnustaminen ei automaattisesti anna isälle tiedonsaantioikeutta lapsen terveydellisistä asioista tai päiväkodin/koulun kuulumisista, sen tekee vasta huoltajuus. Ja huoltajuutta taas isän on hankala saada, jos äiti vastustaa sitä ja jos isä on asunut alusta asti lapsen kanssa eri osoitteissa. (Avioliitossa elettäessä isästä taas tulee automaattisesti lapselle sekä isä että huoltaja.)



Huoltajuus antaa isälle oikeuden yhdessä äidin kanssa päättää lapsen asuinpaikasta, koulusta, päiväkodista ja muusta kasvatuksesta sekä oikeuden kirjata lapsi omaan passiinsa (nykyään kai tosin kaikilla pitää olla oma passi, vauvoillakin). Huoltajuus antaa myös isälle tilinkäyttöoikeuden lapsen nimissä avattuihin tileihin, vaikka tilin olisivat avanneet vaikka äidin puolen isovanhemmat, mikä on hyvä huomioida noin periaatteen tasolla.



Ellei isä ole huoltaja, voivat äidin kuollessa myös äidin vanhemmat tai muut lähisukulaiset vaatia lasta itselleen ohi isän, ja hyvin perustellulla hakemuksella saattaa olla menestymisen mahdollisuuksia. Jos taas isä on huoltaja, ei muilla ole edes puheoikeutta asiassa vaikka isä esim. istuisi vankilassa (tällainenkin ennakkotapaus on Suomessa ollut).



Selventää ei-kuitenkaan-juristi,

zel

Eli jos äiti kieltää isyyden tutkimisen ja ns isä ehdokas joka uskoo olevansa isä voi siitä huolimatta ilman äidin suostumusta mennä tunnustamaan isyytensä ja jos ei äiti suosiolla sit mene kokeisiin ni ns isä voi sitten oikeuden kautta asian laittaa eteenpäin. Eli siis lastenvalvoja lähtee isyyttä selvittään vaikka äiti sen oisi kieltänyt jos sinne ns isäehdokas ilmaantuu. Lv sanoi mulle näin kun kielsin. Ja mulle kävi niin että sinne meni mutta todettiin sit verikokeissa ettei ollut ja tiesin sen itse kyllä jo ja siksi suosiolla verikokeisiin mentiin.

Neuvoisin, että ei kannata tunnustaa isyyttä, koska isä on tuollainen jo alusta alkaen. Pahimmassa tapauksessa voi ruveta vaatimaan vaikka lasta itselleen ihan kiusallaan ja viedä vaikka oikeusistuimeen jos haluaa. Se prosessi on rankka. Itselläni on 2,5 v. lapsi, jonka isyys tunnustettiin n 1 v. sitten. En halunnut tunnustaa isyyttä alussa, koska mies oli uhkaillut minua raskauden aikana. Muistot kultaantuu niinkuin sanotaan, mutta tämä mies ei ollut muuttunut. Nyt hän on vaatinut aivan mahdottomia tapaamisia ja tiedä mitä seuraavaksi. Hän vei tapaamiset oikeuteen, ja oikeus määräsi hänelle valvotut tapaamiset. Mutta sekin on väliaikainen päätös. Nyt pelottaa lapsen puolesta, että miten tapaamiset sujuu, koska isä ei ole mitenkään erikoistunut pienten lasten hoitamiseen, vaikka yrittää esittääkin muuta. Harmittaa kun menin isyyden selvittämään. Suosittelen, että vasta sitten, kun lapsi on isompi ja pystyy itse sanomaan haluaako tavata isäänsä tai sitten vasta kun on 15 v. Ehkä paras vaihtoehto on olla selvittämättä ollenkaan, niin ei tule mitään harmejakaan. Sano lastenvalvojalle, ettet halua selvittää isyyttä äläkä kerro isän nimeä, vaikka tiedätkin sen. Voimia sinulle ja nauti lapsestasi jo nyt. Minulle ainakin lapsi on antanut paljoa iloa elämään. Koeta hankkia itsellesi verkostoa, ettet joudu olemaan yksin ja hankkiudu äiti-lapsi-kerhoon, kun lapsesi syntyy. Onnea!

Meilläkään ei isyyttä tunnustettu kun kutsu lastenvalvojalle kävi. Isä ilmoitti raskaaksi tullessani ettei ollut valmis isäksi eikä yhtäkkiä edes suhteeseen jne. Myöhemmin , kun lapsi jo oli pari vuotias lapsen isä suostumuksellani otti yhteyttä lastenvalvojaan ja isyys tunnustettiin (tätä ennen olimme olleet isän kanssa tekemisissä ja hän oli osoittanut pystyvänsä ja haluavansa osansa lapsen kasvatuksessa, vaikkemme yhdessä olleetkaan).



Ensimääisellä käynnillä kun lapsi oli siis vielä vauva, valvoja oli asiallinen ja kertoi siis ihan perusasiat mitä mistäkin päätöksestä seuraa, mutta minun ei ollut esimerkiksi pakko kertoa syitä miksi en halua isyyttä tunnustettavan. Minulle painotettiin myös että mikäli tulen toisiin ajatuksiin, asian voi käynnistää uudestan.. Mutta muistaakseni, korjatkaa jos erehdyn, prosessin voi käynnistää myös isä ottamalla yhteyttä lastenvalvojaan??? En vain muista, että onko äidillä oikeus vastustaa ja silti kieltää että isyyttä ei tunnisteta?



Pari vuotta myöhemmin, siinävaiheessa kun isyyttä menimme tunnustamaan, piti kertoa erittäin yksityiskohtaisesti ja tarkasti suhteemme laatu aina ehkäisystä ja kaikista käänteistä lähtien, siihen on syytä varautua etukäteen että kysymykset saattavat olla hyvin henkilökohtaisia ja intiimejäkin. Me emme kirjanneet mitään paperille tapaamisoikeuksista vaan sovimme niistä keskenämme, paperilla sovimme ainoastaan elatuksen määrästä. isyydentunnustus tuo isälle myös oikeudet saada lapsesta tietoa, esim lääkäriltä ja päiväkodista jne. tai jos joudut itse onnettomuuteen, menee huoltajuus silloin isälle. Nämä on syytä ottaa huomioon jos esimerkiksi pelkäät että isän päihteidenkäyttö ym. olisi lapselle haitaksi, saati vaaraksi. En tiedä onko lapsesta mukavaa jotuua yökylään tai pidemmäksi aikaa eroon äidistään isän luokse jota muutenkin tapaa harvemmin, ja joka tavatessa on humalssa..

Mieti ihan rauhassa vaan ja katso osoittaako isä halukkuutta ja kykyä ottaa vastuuta ja osaa lapsenne elämään. Minulla ei ole omaa isää koskaan ollutkaan, enkä häntä koskaan lapsena osannut kaivata. Mielestäni jokaisella toki on oikeus tietää isäsätään, ja lapselle on syytä kertoa jotakin isästä siinävaiheessa kun kiinnostus herää. jos isä haluaa tavata lastaan niin toki siihen on hyvä kannustaa huolimatta siitä olisitko mieluummin kokonaan ilman häntä elämässänne.. mutta et sinä mielestäni kummaltakaan toistaan kiellä vaikket heti isyyttä haluaisi tunnistettavan, se ei kuitenkaan ole este heidän keskinäiselle suhteelleen jos isällä siihen on halua!

kaikella kunnioituksella isiä kohtaan, joskus on pienempi paha olla ilman isää kuin se että on isä jota joutuisi pelkäämään.

Miten käytännössä toimii, kun kutsu siis lastenvalvojalle tulee lapsen synnyttyä? Voinko hänen kanssaan keskustella tilanteesta, ja jättää tilanteen avoimeksi? Vai puuttuuko hän siihen, jos lapsella isä on että hänet tulisi tunnustaa...?

Meilläkään ei oo isyyttä selvitetty koska tiedän että ei ois muutaku nimi paperilla ja kans miettiny et josko kuitenkin sen tekisi mutta en oo sit mitään päättänyt.



Haluisko tämä isä sitten tunnustaa lapsen vai mitä mieltä on koko asiasta? Ja voihan ton selvityksen tehdä sitten myöhemminkin ei silloin heti lapsen syntymän jälkeen tarvi tehdä. Mieti rauhassa kaikkia vaihtoehtoja.

ts. eroja varmasti heidän välillään on. Myös siinä, miten asiansa muodostaa, onko hienotunteinen vai töksäytteleekö. Ja eroja on äideissä, miten kysymykset kokee.



Olen käynyt lastenvalvojalla (siitä on jo 5 vuotta), muistaakseni kyse oli lähinnä siitä, että lv esitteli vaihtoehdot " jos isyys selvitetään" - " jos isyyttä ei selvitetä" .



Mielipiteitä hän ei esittänyt sen suhteen, kumpi olisi parempi. Lähinnä se oli vain, että " jos nyt teet tämän ratkaisun, siitä seuraa x" . Herkässä mielentilassa se voi tuntua jopa pahalta ja sitä voi alkaa tulkita kaikenlaisia piilomerkityksiä " ai siis tarkoitatsä et mun sittenki pitäisi..."

antaa neuvoja miten toimia.

Mutta jos Sinua nyt jo askarruttaa isän päihteiden käyttö niin ehkä jättäisin isyyden selvittämättä... Kuulostaa aika pahalta, jos ei uskalla luottaa että oma rakas lapsi olisi niinsanotusti turvassa oman isänsä luona. JA että isä lapsen läsnäolosta huolimatta ryyppää tms.

Oma tilanteeni on se että jäin yksin masuasukin kanssa jo alkuraskaudessa ja kieltäydyin isyydenselvittämisestä. Senhän voi siis halutessaan selvittää myöhemminkin, vain elatusrahoja ei taida saada kuin 2 viimeiseltä vuodelta eli ne eivät koko aiemmalta ajalta. Mutta itse ajattelin asian niin, että parempi lapsen yhden tasapainoisen aikuisen perheessä kuin että lapsi joutuu kokemaan vaikka ja mitä ns. oikeudesta tavata isäänsä... Lapseni isä on nyt runsaan 7 vuoden aikana tavannut pojan noin tusinan kertaa ( lapsi itse ei tiedä että kyseessä isä) ja olen aivan vakuuttunut siitä että ratkaisuni oli oikea. Pari vuotta sitten isä alkoi vaatia että isyys vahvistetaan, halusi tapaamiset yms. uhkaili, kiristi, painosti ja vaikka mitä. Mutta kun sanoin että sitten tulet maksamaan myös elarit, niin siihen loppui. Eli pelkkää kiusantekoa, narsistisen luonteen käytöstä, missään nimessä en uskoisi lasta hänen hoitoonsa...

Tässä varmaan moni sanoo että mitäs teit lapsen sellaisen kanssa mutta jätän ne sanomiset omaan arvoonsa.

TSEMPPIÄ ja VOIMIA...

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat