Vierailija

Kommentit (18)

Lukion ja kuuden vuoden yliopistokoulutuksen jälkeen palkka tuntuu aika pieneltä. Juuri tuo täydellinen läsnäolo on välillä rakasta. Olen tehnyt lukuisia eri töitä ennen valmistumistani, enkä edelleenkään tiedä, minkä työn raskauteen pystyisin vertaamaan yhden oppitunnin pitoa. Iltatöitä on paljon. Lisäksi kouluissa on nykyään valtavasti kaikenlaisia projekteja, jotkA verottavat jaksamista.



Hyviä puolia toki on, mullaihanat työkaverit, pääsääntöisesti oppilaat ovat kivoja, mikään päivä ei ole kopio toisestaan, työn saa suunnitella aika lailla haluamallaan tavalla, kunhan noudattaa opetussuunnitelmaa.

että monet ihmiset tuntuvat uskovan, että opettajalla on lyhyet työpäivät. Hah! Kuten edellinen kirjoittaja totesi, 30 viikkotunnin pitäminen voi kevyesti vaatia 30 tuntia suunnittelua kotona. Itse olen vieraiden kielten opettaja, ja kaiken muun hässäkän lisäksi niitä korjattavia aineita riittää, ja korjaustyö todellakin vie aikaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

aja). Työ on sellaista, joka vaatii 100% läsnäolon ja keskittymisen (et siis hörpi kahvia, käy välillä netissä, pysähdy hetkeksi miettimään omiasi ym. työtä tehdessäsi. Omavalintaisia taukoja ei voi pitää, vessassa käyntikin onnistuu lähinnä aikataulun mukaan).

OPS:ien vaatimukset on mahdoton toteuttaa lähimankaan kattavasti, opetusaikaa on vaatimuksiin nähden aina liian vähän. Työ on aliarvostettua.



Tällaisia tuli nyt ekana mieleen, mutta HENKILÖKOHTAISESTI olen sitä mieltä työn hyvät puolet voittavat huonot.

Siis kenellä on se hyvä palkka teihin verrattuna? Suomessa ei taida kuin lääkärit tienata automaattisesti tosi hyvin. Kaikilla muilla aloilla pitää näyttää kyntensä ja vain urakehityksen/-panostuksen ja vaativuuden lisääntymisen kautta saada parempi palkka.

Tuntimäärä riippuu opetettavasta aineesta. Noin 20 yleensä. Tuo tuntimäärä on mulla puolet työmäärästä. musta tosin on kiva, että voin paljon säädellä itse, milloin teen osan töistä. Jos haluan hakea lapset heti oppituntien jälkeen hoidosta klo 14.30, voin tehdä sen. Teen sitten työt illalla lasten nukahdettua.

päivisin olen pääsääntöisesti kotona silloin kuin hänkin, eli viiteen tai kuuteen asti ei tarvitse päivätyötä jatkaa. Tuntisuunnitelmia ja jälkitöitä voi tehdä kotonakin ja omaan tahtiin (esim. illalla lapsen mentyä nukkumaan). Vaikka etukäteis- ja jälkityötä on enemmän kuin monet ymmärtävät, eivät ainakaan minun työviikkoni opetustuntien ja muun työn puitteissa kuitenkaan ihan täyteen työviikkoon (tuntimääräisesti) aina yllä.



Jos saa viran, on ammatissa oma turvallisuutensa, ja pakka on kuitenkin ihan kohtuullinen, varsinkin lisien ja lisätuntien myötä. Palkalliset pitkät lomat korvaavat aika paljon.

Nuoriso on ainakin minun kokemukseni perusteella paljon kohteliaampaa, älykkäämpää ja paremmin käyttäytyvää kuin mitä annetaan ymmärtää.



Ja ennen kaikkea kysehän on siitä, kokeeko ammatin omakseen. Minusta mikään ei voita sitä tunnetta, kun ryhmässä syntyy kunnollinen dialogi jostain aihepiiristä. Kun oppilaat oikeasti kiinnostuvat, innostuvat, hankkivat tietoa, muodostavat mielipiteitä ja esittävät niitä, testaavat niitä toisillaan. Minä näen päivittäin kuinka lapset ja nuoret kasvavat silmieni edessä, joskus ihan yhdessä tunnissa. Ja minä voin vaikuttaa siihen. Auttaa heitä löytämään tietoa ja omia oivalluksia, auttaa heitä oppimaan, kuluttamaan tietoa kriittisesti ja ilmaisemaan itseään. Auttaa heitä kasvamaan.

Olen opettanut 15 vuotta. Pahimmat pultit saan edelleenkin kollegoiden asenteista, marinasta, mielipiteistä. Muuten tykkään työstäni. Ja suurin osa työkavereista on tietenkin ok.

Käytännössä opetettavien tuntien määrä vaihtelee kouluittain ja jaksoittain. Minulla on ollut tunteja 15-30/vko. Alkuvaiheessa 30 tuntia opetusta voi vaatia 30 tuntia suunnittelua.

ainakin lukion puolella. Korjattavaa riittää viikonlopuksikin. Aika monta iltaakin olen töissä. Paljon opekokouksia ja tiimipalavereja ja vanhempainiltoja. Jos opetat esim luokkia 7, 8, 9 ja lukio, joudut käymään jokaisen luokka-asteen vanhempainilloissa.

huono palkka, laiskat oppilaat, ikinä ei kiitosta saa....

vanhempain illat....jälki-istuntovalvonnat(ilmaista työtä)

kurittomat oppilaat....omaan napaansa tuijottavat ja aina mielessä mikä on oma oikeus, vaikkei olekkaan, mutta luulevat.....



kutsumuskuukaudet hyvä puoli, muu huonoa, opaitsi jos joskus on kiva luokka

Ei voi pitää taukoa silloin kuin huvittaa. Pitää pukeutua kouluun sopivasti. Työkavereiden ikäskaala on laaja. Samojen kirjojen paukuttaminen useille rinnakkaisluokille. Ei voi juhlia kovin rankasti omalla paikkakunnalla.

Töitä voi siis jatkaa kotona ja omassa tahdissaan. Minä ainakin arvostan sitä, ettei minun tarvitse olla työpaikalla 8-10 tuntia päivässä niin kuin insinöörimieheni joutuu usein tekemään. Tokaluokkalaiselle lapsellemme on tärkeää, että äiti on iltapäivisin/iltaisin kotona, vaikka joutuu vähän töitä tekemäänkin.

Pitäisin ehkä enemmän alakoulussa opettamisesta, koska työni olisi kokonaisvaltaisempaa. Saisin ohjata, kasvattaa ja opettaa samoja lapsia pitkään, ja näkisin työni tulokset paremmin kuin aineenopettajana. Nyt saatan opettaa joitakin oppilaita vain 30 tuntia, sen jälkeen en välttämättä näe heitä enää koskaan. Se on minusta ikävää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat