Vierailija

Jos tässä alkais vaikka työhakemuksia väsäämään... mitä voisin mahdolliselle tulevalle työnantajalle kertoa?



Mulle tulee mieleen nämä:

- organisointikyky

- stressin sieto



molemmat kasvaneet ja kehittyneet huimasti!

Sivut

Kommentit (31)

Olen ravintolatyöntekijä ja jo ekan lapsen jälkeen huomasin, miten paljon helpompi on suhtautua kiukkuaviin, humalaisiin, mukakiireisiin, tärkeileviin tms asiakkaisiin. Ennen saattoi mennä konseptit täysin sekaisin jonkun jänkkääjän takia, mutta eipä enää. Nyt on kaksi lasta, joiden välillä saa sovitella päivittäin. Varsinkin tärkeilevä humaltunut nuoriso herättää mussa vain äidillisiä tunteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

En minä noita asioita ensimmäisenä työhakemukseen laita, mutta voihan sinne lisätä omat vahvuutensa :)

Ja jos työhaastatteluun pääsee, niin sielläkin sitten kertoa omasta kehityksestään.



Ja sinä ravintola-alalla työskentelevä (en muita numeroa), juuri tuollaistakin asiaa tarkoitin! Kun on kolmen uhmaikäisen kanssa kotona tottunut vääntämään, ei kiukutteleva asiakas tunnu enää missään :D



ap

eli tietynlaista paksunahkaisuuttakin olen oppinut-



ja



oman perheen puolustamista olen oppinut henkeen ja vereen-

sitä EI kukaan MUU enää tee- vaikka asutaan hyvinvointivaltiossa

Vierailija:

Lainaus:


Mainitsemanne taidot eivät siis ole mitenkään sellaisia erityisesti kotiäideille ominaisia, joiden takia heistä kannattaisi tapella työmarkkinoilla.




suurin osa ihmisistä kuitenkin lapsia jossain vaiheessa hankkii. Joskus olen haastattelussa maininnut, että olen yksinhuoltajana kyennyt käymään työharjoittelussa, iltakoulussa sekä olemaan kroonisesti sairaan lapseni luona sairaalassa, joten ajanhallinta on tuttua.

-äänensavy, jota uskotaan. En ole pomotuskulttuurisssa töissä enkä harrasta sitä kotonakaan, mutta on tuosta äänensävystä silti hyötyä neuvotteluissa jne. saan tahtoni läpi.



- taito vääntää rautalangasta MIKSI joku asia ylipäätään pitää tehdä tai miksi se pitää tehdä niinkuin se pitää tehdä. Siitäkin on hyötyä.

Olen ollut lastentarhanopettajana ja olen ollut pidetty ja pätevä ammatti-ihminen. Kotiäitivuosien jälkeen huomaan, että olen ollut melkoinen tavi. En ole ymmärtänyt lapsista lähellekään näin paljon kuin nyt, mutta olen mennyt hyvällä tahdolla ja lempeydellä eteenpäin. Siitä ovat ilmeisesti vanhemmat pitäneet, koska ovat niin kehuneet. Kukapa ei haluaisi, että hoitava ihminen olisi hyvä omalle lapselle.



Tämä on siis ammattikohtainen huomio, mutta muuten voin sanoa rehellisesti, että jo mainitut organisointikyky, priorisointikyky ja sitä kautta nopea kyky reagoida asioihin. Aikaisempaa proaktiivisempi ote elämään. Jotenkin kokonaisuuksien hallinnan parantuminen. Olen ajatellut, että ehkä vanheneminen tuo osaltaan näitä ominaisuuksia mutta myös elämänpiirin pieneneminen. On helpompaa hallita vain tätä kotipiiriä koskevat asiat.

auttanut minua havainnoimaan ja ymmärtämään eri-ikäisten lasten kehitystä ja kasvatuksellisia ongelmia paremmin kuin 6 vuotta yliopistolla. En ehkä mainitsisi tätä työhakemuksessa, mutta haastattelussa voisin sen sanoa. Mun alalla tämä kotonaolo lasten kanssa on vain ammattitaidon vahvistamista parhaalla mahdollisella tavalla.

On kuulemma suunniteltu juuri kotiäideille, jotka tekevät paluuta työelämään. Yritin silloin googlettaa asiasta, mutta en löytänyt mitään järkevää. Olisi ollut hauska nähdä, minkälainen se on.

työhakemuksessa kuten en omaishoitajuuttanikaan (joskin omien vanhempien hoitaminen on herättänyt aina kiinnostusta haastatteluissa päinvastoin kuin omien lasten hoitaminen :o



Minä en ainakaan oppinut kotiäitivuosina mitään niin erityistä, että olisin sen takia muista erottuva hakija tai erityisen hyvä työntekijä. Kasvoin ehkä aikuisemmaksi, mutta maailmankuva ja elinpiiri supistuivat ja poltin päreeni joka toinen päivä.



Ansiot tulevat opinnoista, työkokemuksesta ja harrastuksista. Minusta nuo organisoinnit ja stressinsietokyvyt kuulostavat aika teennäisiltä ja toistuvat muutenkin joka toisessa hakemuksessa.

Myös sosiaalista itsevarmuutta on kertynyt. Ja äidillistä rohkeutta sanoa vastaan tarvittaessa, oli vastassa kuka tahansa. Ennen olin kovin arka ja epävarma itsestäni. Uhmaikäisen kanssa oppii varmuutta ja välillä myös feikkaamaan. Ja kerhoissa ja muissa lapsi-äiti-aktiviteeteissa rampatessa kertyy itsevarmuutta sosiaalisissa tilanteissa, kun aina törmää uusiin ihmisiin ja tekemään kaikkea varsin noloakin - esim. laulamaan - heidän kanssaan. ;)

Vierailija:

Lainaus:


Hyötyä minulle niistä kyllä on ollut (siis priorisointikyvystä, stressinsiedosta jne.). Mutta kyllähän noita samoja asioita moni oppii jo työssäkin, jos työ niitä edellyttää.




Täysi peesi, noita teidän luettelemianne ominaisuuksia, organisoitia, priorisointia ja stressinsietoa, olen aina tarvinnut omassa työssäni, ja kotona ollessa ne eivät ole kehittyneet mihinkään.



Pikemminkin uskon, että olen ollut parempi työntekijä ennen lapsia, nyt lasten takia joudun usein hoitamaan asioita kesken päivän, en halua ottaa kaikkein vaativampia tehtäviä vastaan, koska edellyttävät venymistä ja mahdollisesti jopa pidempää työpäivää. Tällä hetkellä olen ensisijaisesti äiti. Ehkä jossain vaiheessa pystyn satsaamaan työelämäänikin enemmän, mutta tällä hetkellä se on mahdotonta.



3 pojan äiti

Minua kotonaolo ja lasten tekeminen ei ole omasta mielestäni pätevöittänyt mihinkään työelämän taitoihin. Päin vastoin, olen unohtanut osan asioista, enkä ole pysynyt ajantasalla työhöni liittyvissä asioissa. Ylipäätään mun mielestä joku organisointitaitojen kehittyminen on ihan puuta heinää, en ole oikeasti huomannut kenestäkään työkaveristani enkä itsestäni mitään muutosta mihinkään suuntaan äitiyslomien jälkeen.



Riippuu varmasti alastakin, mutta minun työssäni kotonaolosta olisi ollut hyötyä vain jos olisin hankkinut esimerkiksi täydennyskoulutusta vanhempainvapaani aikana.

No ehkä vähän olen pehmentynyt ja ymmärrän jatkossa lapsiperheiden vanhempia paremmin. Olen käynyt niin paljon erilaisia johtamiskoulutuksia läpi että en pidä lasten kanssa kotona olemista enää minkäänlaisena organisointikyvyn kohotuksena.

ja mikä kaikkein parasta, työn tekoon on todellakin motivaatiota, ja rakastan olla työssäni. Ennen äitiyslomaa ja hoitovapaata en todellakaan viihtynyt töissä yhtä hyvin, ja olikin suoranainen ihme minulle itselleni, miten kivaa töissä käyminen on!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat