Vierailija


Alkaa tuntumaan, että aika yksipuolista tämä meidän ystävyys. Minä saatan spontaanisti tarjota juotavaa baarissa, melkein aina mennään minun autolla esim kauppaan, yhden kerran on juotavaa tarjonnut baarissa, ja silloinkin tiesi etten voi ottaa kun olin autolla liikeella! Jos muuten vaan kyläilen hänen luona, niin ei edes kahvia välttämättä tarjoa.

Oonksmä joku itsestäänselvyys, vai niuho..?

Kommentit (21)

jota en itse ymmärrä ollenkaan.



Baarissakin musta on NOLOA kun ystävät menee baaritiskille ja molemmat kaivavat lompakkoaan, mä teen kavereitten kanssa yleensä niin, että tarjotaan vuorotellen, lopputlos on sama, eikä näytä ja tunnu niin moukalta=)



Tarjoan tosin kavereille muutenkin ruoat ym....ja olen oppinut, että autossa on kääntyvät etupyörät.



Siksi ihmettelen, miksi jotkut ovat vuorollaan niin kitsaita tarjoamaan takaisin=O

juu, nimenomaan, kun ei perhana saa edes sitä kupillista kahvia! Vettä saa kun itse menen ja sanon että saanko vähän juotavaa ja otan vettä, prkl. En odota kenenkään kestitsevän mua vimosen päälle, tärkeintä on tietty nähdä sitä kaveria. Nyt vaan alkaa tuntua ettei se ole mikään kaveri :(

Ottaa siis tosissaan nyt päähän. Ja masentaa, että olen niin typerä, etten saa sanotuksi suoraan hänelle pahasta mielestäni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Niin ja se, että jos joskus tarjoo jotain, niin kaveri olettaa, että sen maksaa hänelle takaisin...siis kaikki pitää maksaa sille. Niin ja nekin ärsyttää, jotka aina valitsee ruoka-annoksensa ravintolassa hinnan perusteella siis halvimman ja kysyy tarjoilijalta mikä on halvinta viiniä yms. Nolottaa mennä sellaisten kanssa syömään. Niillä on kyllä puolisoidensakin kanssa tapana maksaa lainat takaisin eli siis puoliso lainaa toiselle rahaa ja lainaaja maksaa sitten takaisin joka euron. Meillä ei onneksi ole tuollaista lainailua, yhteiset rahat ja menot.

ellen tarjoaisi kyytiä. Kun sovitaan jostain menosta ja kysyn suoraankin miten tehdään, niin ei vastaa oikeastaan mitään. Sitten sanoo vain, että sopii, kun lopulta kysyn, tulenko hakemaan tai mennäänkö minun autolla..

Voi v* mä oon idiootti, ei tää juttu kuulosta hyvältä omissakaan korvissani..

ÄIDILLE olutta, tai vastaavaa. Ärsyttää, kun miehillä tämä oluen tarjoilu aina pelaa, mutta liian usein ei edes kysytä, että olisiko kaverin vaimokin ottanut jotain.



Sori, tämä ei nyt suoranaisesti liittynyt aiheeseen, mutta tuli vaan mieleen=)

ottaa omat juomat mukaan. Ja itse vien mielelläni jotain naposteltavaakin. Eri juttu varsinaiset juhlat, niihin nyt ei odoteta kenenkään itse tuovan syömisiään ja juomisiaan.

Kyllä kaveritkin yleensä tuovat omat pullonsa mukanaan, ja saattavat tuoda jotain syömistäkin näihin illanistujaisiin.

suomalaiset on aivan hävettävän pihejä! En oikein tiedä mitä ap vois tehdä tossa tilanteessa, ehkä voisit kun sovitte menoa kysyä et tuutko hakeen mut? Heh, muistuu mieleen yks kerta kun yritin yhden (muuten erittäin mukavan!) kaverin kanssa tuota vuorotellen baaritiskille menoa, olin käynyt jo parikin kertaa peräkkäin ja sit yritin ehdottaa et hän menis seuraavaksi tilaamaan niin vastaus oli että ei. Mitä tuollaseen sanoo??



Mut ei kannata itse vajota samalle tasolle, tarjoa kahvit kotona niinkuin ennenkin ja jossei hän hoksaa niin ei voi mitään. Kahvilassa tai baarissa anna kaverin mennä aina ensin tilaamaan itse ja sitten menet perästä, tilaat ja maksat vain omasi. Näin ei tule kiusallista tilannetta ja sitä tunnetta et sinun kuuluis maksaa (niinkuin tulee jos ollaan peräkkäin jonossa kassalle kahvikuppien kanssa ja itse edessä), eikä sitten harmita kun kaveri ei koskaan tarjoa vastavuoroisesti. Näin teen itse tuollaisten tapausten kanssa ja oikein viivyttelen pullatiskillä valitsemassa niin että toinen varmasti ehtii ensin kassalle.

En edes yleensä jaksa syödä mitään ja kahvinkin juon mieluiten ilman mitään pullia, kun en edes tykkää niistä.



Kun kaverilla on pöydässä sen seitsemää sorttia, niin tulee itellekin sellanen velvollisuuden tunne, että kun joku tulee vastavierailulle niin pitäisi olla hirveesti tarjottavaa. En ole omasta mielestäni mikään pihi, mutta en vaan tykkää tarjota hirveesti vieraille herkkuja, enkä kyllä toisaalta odota, että itsellekään tarjottaisi.



Ei siis aina kannata loukkaantua, jos jää vieraisilla ilman herkkupöytiä. Itselleni on niin paljon tärkeämpää se ystävän näkeminen, ei tarjoilut.

Kyllä se niin on, että isäntäpari hoitaa kaikki juhlan kustannukset. Toinen asia, mitä en ymmärrä, on tämä oma pullo mukaan -kutsu. Ei hyvää päivää...

joka n. kerran puolessa vuodessa kutsuu meidät pari kaveria luokseen ja sitten pyytää rahaa tarjoiluista, jotka on tasoa: sipsiä ja dippikastiketta. Sitten siinä aina lähdön hetkellä kaivetaan kukkarosta pari kolme euroa tälle henkilölle. Musta aivan järjetöntä!! Miehen kanssa tätä ihmetellään, mutta toisaalta, olen ajatellut että sen pari lanttia sitten maksan ja vietän hauskan illan, mutta vähitellen alkaa kypsyttää, kun itse olen sellainen vieraanvarainen luonne. Mitenköhän tästä edes sanoisi???? Tuntuu kovin vaikealta ja vähäpätöiseltä asialta alkaa sanoa ja mahdollisesti viilentää välejä.



-Lissu

Vierailija:

Lainaus:


Toinen asia, mitä en ymmärrä, on tämä oma pullo mukaan -kutsu. Ei hyvää päivää...




meidän lähipiiri on niin juoppolalleja ja litrahuulia että mentäs konkurssiin jos niitten viinoja alettais maksaa.. :))



Siis aina on viinatarjoilua, mut parempi kaikille et on myös se oma pullo mukana, koska sehän pistää tosissaan harmittamaan jos viunat loppuu kesken illan!



syö meillä kyllä mahansa täyteen, kerjää ihan jos ei muuten anna ja niillä hyvä ku teetä saa, kerranki mentii niille kylään ja vietiin pullapussi nii eipä laittanu kahvipöytään niitä pullia...

sit kerran se esitteli kuinka sen mies oli ostanu sille fanipaloja kaupasta ja laitto pussin kaappiin ja lykkäs pöytään jotaki ihme keksiä joita haukku pahoiksi siinä samalla ja pahoja todellaki oli.



Meille tullaan karkkien ym hyväskän kans ja muka tuo meiän pojallekki, nii niiden likka syö omansa ja ahmii ne mitä meiän pojalle oli tuotu ja ne mitä niistä ei ehi syömään / juomaan vie mukanaan ihan pokkana.



Leffoja piti aina saada meiltä lainaan ja kuinkas ollakaan ku meiän poika pyys siltä niin kauhee huuto ja äitinsä vaan sanoo et no se on niin tarkka omistaan... just joo sit aloinki sanoon päin naamaa et meiltä et mitää lainaa ku et vastavuoroisestilainaa omias, nyt on se kerjääminen onneks loppunu.



Sama juttu leikkien siivouksis, meiän olis niillä pitäny aina siivota mut eipä niiden meillä vaikka kuinka sanoin, sit teinki niin et ku oltiin niillä ja alettiin sanoo et nyt siivotaan leikit nii pokkana vaan puin pojan ja vauvan ja häivyin, niinhän seki meillä tekee...



Suna ap lopettaisin ton tarjoamisen, jos haluisit sen toimivan toisinpäinkin, jotku kuule on röyhkeitä sille ei mitää maha. Tarjoat sillon vaan ku ei haittaa vaikkei sulle tarjottais. Meidän tapaukses kyllä ihan kerjätään jos oon niin etten tarjoa jotaki

Toisaalta, jos tarjoaaa niin sehän on ihan vapaaehtoista. Ei pidä odottaa, että sitten toisenkin pitää tarjota.



Meillä ainakin kaveripiirissä, kun joku tarjoaa jotain niin sovitaan sitten, että mun vuoro seuraavalla kerralla. Näin tarjoiluvuorot vaihtelee.

Suomessa ollaan kyllä joko pihejä tai ajattelemattomia. Mulla on ulkomaalainen mies. Kun hän meni ekaa kertaa työkavereidensa kanssa kaljalle, niin hän tietysti tarjosi jokaiselle kierroksen oletuksella, että toiset tarjoavat seuraavan. Kun lasit tyhjenivät, niin jokainen kävi sitten ostamassa itsekseen itsellensä sen kaljan. No tästä on kymmenen vuotta aikaa ja tavat parantuneet siinä ajassa.



Meillä kyllä tarjotaan jokaiselle joka ovesta sisään tulee vähintään kahvia. Mutta täällähän on monesti keskusteluja siitä, että kun väki ihmettelee, että toisten luona ei vettäkään tarjota ja toiset ihmettelee sitä kun joku kehtaa pyytää edes vettä.

Sitten kun itse olisin tarvinnut vastaavaa apua, ei sitä enää löytynytkään.



Yksi ystävä oli sellainen, että hän lupasi maksaa vastapalveluksena. Menimme pariinkiin kertaan ravintolaa syömään. Kun tuli maksun aika, hänen luottokorttinsa ei toiminut ja rahaa ei ollut taskussa. Hän oli sentään töissä ja minä opiskelija. Maksoin sitten molempien ruoat. En koskaan suuttunut kaverille, mutta näin vuosien myötä ihmettelen, että jos hän lupasi maksaa minun puolestani niin miksi ei pitänyt huolta, että pystyy myös maksamaan.



Nykyään en paljon enää odota. En kuitenkaan ole lähtenyt sille linjalle, että kun kerran ei toikaan niin en minäkään. Minä teen sen mitä pystyn odottamatta vastapalveluksia. Tunnustan että ei aina kivalta tunnu, mutta toisaalta joskus ehkä saan jostain muuta kautta saan kiitoksen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat