Vierailija

Kaveri väittää että meillä on liian ankara kasvatus. Lapsi tottelee kun sanotaan ei ja esim. pöydässä ei ota piparia ilman lupaa. Kaverin omat lapset saa tehdä mitä lystäävät, kaikki tehdään lasten ehdoilla! ja nyt paheksuu että meillä ei anneta lasten olla lapsia. Meillä kyllä saa pomppia 2v sisällä mutta ei esim. sohvalla tai sängyssä. Heillä saa pomppia ja möyriä vanhempien sängyssä.

Nyt sitten kihisee että meidän lapsi on niin erikoisspesiaalitapaus vaikka tottelevaisuus johtuu kasvatuksesta. Mielestäni ei ole liian ankaraa. Rakkautta on ne rajatkin!

Kommentit (6)

...saamme heistä jatkuvasti hyvää palautetta juuri hyvän käytöksen takia. Noin isoilla jo pistää silmään huonot käytöstavat, jotka ovat nykyään vielä niin yleisiä.



Ei päätön riehuminen ja kohellus tee yhtäkään lasta onnelliseksi. Onnellinen on lapsi, jolla on rajat. Hän kokee olevansa rakastettu!



T: kolmen äiti ja päikkytäti ;-)



Hienoa, että joku vielä osaa kasvatta lapsia. Lapsen täytyy saada olla lapsi ja mielestäni siihen kuuluu juuri se, että joku pitää huolen ja opastaa niin ettei pikkuisen tarvitse itse päättää, mitä voi tehdä ja mitä ei. Minunkin kaverini väitti minua liian ankaraksi kasvattajaksi. Hänen lapsensa olivat aika " villejä" . Nyt lapseni ovat jo murkkuja ja kertovat että heidän mielestään en ollut ankara äiti. Ja niinhän se on, että minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa eli edelleenkin lapsillani on hyvät käytöstavat ja he osaavat ottaa muut huomioon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

heti pienestä kielletty ja opetettu odottamaan, pyytämään kauniisti, kiittämään jne., ovat pulassa isompana. Ei esim. 10-vuotiasta koulussa, kaverilla ja kylällä huonosti käyttäytyvää lasta enää useinkaan ymmärretä siinä mielessä, että kylläpä vanhemmat antavat käyttäytyä huonosti. Silloin lapsi nähdään jo itse vastuulliseksi omasta käytöksestään, mutta ei hän välttämättä osaa tai tiedä miten itsenäisesti korjata sitä. Ja lapsen vanhempia aletaan sääliä...



Vanhemmat kyllä tekevät melkoisen karhunpalveluksen lapselleen, jos eivät opeta sietämään kieltoja ja pettymyksiä, odottamista ja muiden huomioonottamista jo pienestä pitäen. Kyllähän maailmakin koulii, mutta se on paljon kovempi koulu kuin kotona tapahtuva, ja itsetunnolle saattaa tulla enemmän vaurioita.

Meillä on tempperamentiltaan kiltti lapsi. PIdämme tärkeänä selkeitä rajoja, mutta myös sitä, että lapsi saa olla vihainen, surullinen ja ärtyisä eli kaikki tunteet ovat sallittuja.



Rautalangasta: jos lapsi haluaa tikkaria, ja sanomme ei, hän ehkä saa raivarin,ja siihen hänellä on alle 3-vuotiaana täysi oieus. mutta silti emme anna periksi. Lapsen ei tarvitse olla kiltti kelvatakseen. Jos lapsen kasvattaa miellyttäjäksi, hän ei koskaan kasva omaksi itsekseen.

pöydässä, eivät saa kiittää ja nousta ennkuin ruokailu on pääosin päätöksessä koko perheen osalta.



Säälittäviä luusereita ihmiset, jotka eivät opeta lapsilleen pöytätapoja eivätkä muutakaan muiden ihmisetn huomioimista.



Toivon, että kun lapset osaavat odottaa pöytään asettumista ennekuin hyökätään herkkujen kimppuun, ja osaavat odottaa hetken ennekuin videot laitetaan pälle (esim että ruokailu on päättynyt) niin heillä olisi aikuisina myös pitkäjänteisyyttä ja jaksaisivat kestää sen jos eivät heti saa mitä haluavat.



Kaikki mulle heti nyt tai kiljun on just seurausta siitä, ettei ole koskaan joutunut hetkeäkään odottamaan sitä mitä saa päähänsä haluta.

Kyllä ne rajat ja tavat olla pitää. Rakkaudella voi kasvattaa tiukastikin. Tuttavaperheen lapset ovat todella hyväkäytöksisiä ja kurissa kasvatettu mutta rakkaudella ja jyräämättä. Mutta se omasta tavasta poikkeava kyllä voi ärsyttää ja ihmetyttää.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat