Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Itse en ole(vielä...) onnistunut mutta luulen että muidenkin tätäläpikäyvien olisi mukava lukea onnistumistarinoita, eli sinä joka olet käynyt ivf:än läpi ja olet saanut vaavin tai olet raskaana niin kerro ihmeessä tilanteesi..eli mikä syy oli ivf:ään ja monesko hoito tuotti tuloksen?



ja tietysti kaikki jotka jaksavat voivat kertoa kokemusken punkitosta...siitä kun kuulee aikalailla kauhutarinoita vaan=)

Kommentit (8)

Meillä on takana hiukan pidempi hoitohistoria, neljä ja puoli vuotta yritystä ja nyt tämän toisen IVF:n tuoresiirto toi toivotun tuloksen. Meillä vika on miehessä. Alussa sanottiin, että voisi onnistua pitkän ajan kuluessa luomunakin, mutta viimeisin lääkärimme totesi, että käytännössä vain IVF:llä voi onnistua. V. -03-04 tehtiin 4 inseminaatiota ilman tulosta ja sitten vuodon jonotuksen jälkeen -05 tehtiin 1. IVF pitkällä kaavalla. Hyperi uhkasi jo silloinkin eikä tuoresiirtoon päästy. 1. PAS:sista tuloksena oli tuulimunaraskaus, joka päättyi kaavintaan vuosi sitten. Sen jälkeen 2. ja 3. PAS, joista ei plussaa. Tänä syksynä sitten vaihdettiin paikkakuntaa ja hoitotapaa lyhyen kaavan IVF:ään, joka tehtiin marraskuussa. Jouduin hyperin takia sairaalaan tiputukseen punktioiltana pariksi päiväksi, mutta hyperistä huolimatta pääsin tuoresiirtoon. Ja sen tuloksena vihdoin elämäni ensimmäinen selkeä plussa pamahti testiin 30.11. Muutaman kerran on jo ultrattu ja siellä se sydän sykkii vihdoin. Nyt menossa rv 10+5 ja edelleen hiukan pelokkain ja varovaisin mielin, mutta tosi onnellisena. Pakkaseen jäi vielä 2 alkiota.



Mulla 1. IVF:n punktio oli varmaan jännityksen vuoksi aika kivulias kokemus. Kesti kauan, kun punktioitiin yli 60 rakkulaa ja kipulääkettäkin sain maksimimäärät. Hammasta purren pahimmat hetket kesti kyllä. Tämän toisen IVF:n punktio oli helpompi. Rakkuloita tuli taaskin paljon, reilut 30 ja yhdessä vaiheessa pyysin lisää kipulääkettä. Toimenpide oli nyt nopeammin ohi ja sattui " kovasti" vain yhdessä kohtaa. Mutta ei se ylivoimaista kuitenkaan ollut. Tsemppiä kaikille!

Taustalla -03 kaksi kohdunulkoista luomuna, toinen putki poistettiin, toinen säästettiin ja tehtiin aukiolotutkimus, mutta ei plussaa 1,5v luomuilun jälkeen. -05 tehtiin IVF, saatiin lähes parikymmentä munasolua, joista yli 10 hedelmöittyi, mutta vain 4 oli kolmosluokkaa ja loput nelosta eli roskiin. Punktio tehtiin nukutuksessa, kammosin sitä niin paljon. Se olikin hyvä, sillä toinen munasarja oli kohdun takana jotenkin piilossa ja olivat joutuneet ronkkimaan oikein kunnolla, mikä olisi kuulemma tehnyt tosi kipeää. Herätessä ei ollut mitään kipuja. Raskaus alkoi tuoresiirrosta, mutta sain myös hyperin ja olo oli tukala yli kuukauden verran. Kahteen olkeen pakastettiin 3 alkiota, joista yksinäinen siirrettiin marraskuussa, mutta negaa. Nyt piinaillaan toista PAS siirtoa pp2, ja plussaa tietysti toivotaan kovasti, sillä pakkanen on tyhjä.

Näin jälkeenpäin itse IVF ja siihen liittyvä lääkitys ei ollut paha, mutta raskauden jälkeinen hyperi yhdistettynä pahoinvointiin oli aika kaamea yhdistelmä. Ja nämä PASit luonnolliseen kiertoon tuntuvat ihanan helpoilta, kun lääkityksenä on vain luget.

Tsemppiä sinulle IVFään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kaikille vastauksistanne!



Ja ainakin mulle tuo toimi, loi sellaista pientä toivoa pelon sekaan=)



Ja tietystikin kaikille jotka tämän olette jo käyneet ennen tai lähiaikoina niin voi toivottaa onnea koska olette pitkän matkan käyneet ja saavuttaneet sen melkein mahdottoman......



Huisisti kaikille huiskutuksia ja odottaville jaksamista kasvavan masun kanssa;)

Kaksi inssiä takana ja yksi IVF, joka tuotti tulosti heti...tasan kaks vuotta lapsettomuuden alusta! Hoidot meni aivan nappiin ilman minkäänlaista " kärsimystä" , eli hormooneista ei sivuvaikutuksia ollenkaan.



Punktio samoin meni ihan lonkalta, ja mä olin tosiaan kanssa lukenut ne kaikki kauhutarinat...turhaan. Kerran punktion aikana kirpaisi niin, että taisi lisätä vähän lääkettä, mutta senkin kivun kesti. Ja rakkuloita tyhjennettiin kuitenkin 37 kpl eli suht monta;) Näistä siis saatiin munasoluja 21 joista 17 hedelmöittyi. Ja niistä 17 saatiin noin 11 A-luokan alkiota ja hyvin jakautuivat kaikki.



Mutta tosiaan ekasta hoidosta saatiin tulosta, ja nyt meneillään 6+3 eli alussa ollaan. verikokeen tulokset vahvat, ja ensimmäinen ultra viikon päästä jossa sit selviää koko totuus. Positiivisin mielin...nyt uutena oireena pahoinvointi tullut.... :)



On siis myös helppoja hoitoja, mutta toki kaikki kunnia heille, jotka käyvät kaiken tämän läpi vaikeimman kautta. Meillä ei syytä lapsettomuuteen, kaiken pitäisi olla ok kummassakin.



Eli ei muuta ku uskoa tulevaan:)



-Nea

Eli siis minulla on vaivana PCO ja ovuloimattomuus. Ennen ivf:ää tehtiin ovulaation induktiota viiteen kiertoon, mutta nämä ohensivat limakalvon olemattomaksi. Tämän jälkeen siirryimme eteenpäin tähtäimessä inseminaatio. Munarakkuloita kasvoi kuitenkin liikaa, 3 kpl eikä inseminaatiota voitu tehdä. Tämä epäonnistunut inssi muuttui odottamatta ivf:ksi. Lääkäri oli epäileväinen hoidon onnistumisesta, koska follikkeleita oli niinkin vähän. Kolme saatiin punkteerattua, näistä kaksi hedelmöittyi ja yksi selvisi siirtoon. Tämä yksi oli viisisolouinen, luokitusta en tiedä sen tarkemmin.



Nyt tämä ykkönen köllii masussa ja toivottavasti tulee terveenä ulos heinäkuussa.



ruu. 15+5

Hei!



Meillä oli yritystä takana parisen vuotta, kun tehtiin ensin kolme inssiä (viime keväänä) ja heti ekalla inssikerralla lääkäri laittoi meidät ivf-jonoon, kun miehen simppoja oli niin vähän.



Lääkitys alkoi oman hormonitoiminnan alasajolla elokuun alussa ja syyskuussa pääsin pistämään. Munasoluja oli ultrien mukaan 13-15. Punktiossa määräksi varmistui sitten 13. Kypsiä oli 11, 9 hedelmöityi, joista 6 oli kelpoisia jatkoon. Yksi siirrettiin tuoreena, viisi pakastimeen.



Itse punktiotapahtuma oli aivan kamala, lääkitys ei auttanut lainkaan, eikä se kanyyli edes ensin mennyt toiseen käteeni (eli rei´itettiin sitten molemmat!), toinen hlö painoi mahasta koko ajan, että ne munasolut olisivat paremmassa paikassa.. Vaikka olin käynyt vessassa juuri ennen, niin lääkäri katetroi ja sitten taas jatkettiin.



Punktiopäivänä en toimenpiteen jälkeen ollut oikeastaan kipeä, mitä nyt vessakäynti kirveli, mutta seuraavana päivänä maha kipeytyi. Ei kuitenkaan ollut kertynyt nestettä, se tarkistettiin siirrossa, joka sekin oli tosi kivulias, kun piti käyttää levitintä.



Punktiossa kun piti mennä aikaa 10-20 minsaa, meillä meni 35 min ja siirron piti olla hetkessä ohi, siihen meni sitten sellaiset 20 min. Aikaisemmin mitään ongelmia tutkimuksissa ja hoidoissa ei ollut, joten siksi olin ihan äimänä, että yhtäkkiä olikin noin kammottavaa!



Mutta niistä hormoneista minulle ei tullut minkäänlaisia oireita, ainakaan mitään pahempia, kun en nyt enää muista, toki siinä munisten kasvatusvaiheen lopussa oli punkero olo ja liikkuminen oli työlästä.



Onneksi saimme plussan! Tosin se oli aluksi haalea viiva ja jouduimme veritestiin ja se oli sitten tosi matala, hoitaja varoitteli, että vuoto voi alkaa koska vain. Muutamaa päivää myöhemmin otettu veritesti olikin sitten korkeampi! Rv7+1 oli eka ultra ja siellä se pikkuinen oli oikeassa paikassa ja sydän sykki =) Np-ultrassa kaikki oli ok =) Ja nyt viikolla neuvolassa ekaa kertaa pääsin kuulemaan sydänääniä, meinasi siinä tulla tippa linssiin!



Tsemppiä vain kaikille hoidoissa oleville!!!

Niin, eikä mulla missään vaiheessa mitenkään kamalan positiivinen tunne ollut hoidon onnistumisesta ja silti tuli plussa, kyllä se plussa sieltä tulee, vaikkei yltiöpositiivinen olisikaan =)



Kuutar rv16+5


Edustan esimerkkiä siitä ettei kannata masentua, jos eka eikä toka kertakaan tärppää. Tässä piiiitkä tarinamme:



Meillä lasta ruvettiin tekemään 07/04 heti häiden jälkeen. Kun mitään ei kuulunut ja kiertoni oli kovin välivuotoinen kävimme ensimmäiset lapsettomuustestit läpi jo toukokuussa -05. Tutkimuksissa todettiin, että mieheni siittiöistä vain pieni osa on " normaaleja" , mutta tämän ei pitänyt selvittää lapsettomuuttamme.



Syksyllä lapsettomuushoidot aloittettiin yleisellä puolella laparoskopialla, jossa todettiin lievän ja keskivaikean välillä oleva endometrioosi. Tämänkään ei pitänyt vaikuttaa ratkaisevasti lapsen saantiin.



Kuitenkin endosta johtuen lääkäri päätyi aloittamaan hoidot suoraan IVF:llä, joista ensimmäinen oli juuri ennen joulua 2005. Se hoito meni totaalisen pipariksi. Hormonimäärät olivat liian suuret ja aiheuttivat hyperstimulaation. Munasoluja saatiin 22, mutta vain yksi reppana jakautui normaalisti. No eihän siitä mitään tullut. Pitkä sairasloma ja kipeä.



Toinen IVF oli keväällä 2006, josta saaliina saatiin jopa viisi käyttökelpoista solua. Kaksi hyvää siirrettiin ja kolme odottamaan pakkaseen samaan olkeen. Tuoresiirrosta tuloksena oli kemialinen raskaus. Sama tulos myös PASsista syksyllä.



Kolmas ja toivottavasti elämäni viimeinen IVF meni jo rutiinilla. Pistäminen ja ultrissa juoksu ei enää tuntunut missään ja muutenkaan en jaksanut enää stressata niin paljon asiasta. Tällä kertaa lääkemäärät olivat pienet ja kaikki yhdeksän saatua munasolua hedelmöittyivät. Ajattelimme, että jospa nyt saisimme useamman erän pakkaseen, niin ei tarvitsisi jännittää niin paljon. Mutta kuinka ollakaan alkioista kaksi oli jakautunut normaalistri ja loput jälleen roskiin.



Siis marraskuun 21. päivänä siirrettiin yksi hyvä nelisoluinen ja toinen ihan hyvä kaksi soluinen alkio ja sitten jännäämään. Testipäivänä testissä oli hyvin haalea viiva ja ajattelin, että kemiallinen raskaus TAAS! Menkkoja ei kuitenkaan kuulunut ja uusin testin muutaman päivän kuluttua ja sain elämäni ensimmäistä kertaa kaksi miltei samanlaista viivaa. Voi sitä riemua!



Iloa on varjostanut tässä matkan varrella pienet tiputteluvuodot, jotka ovat pysäyttäneet sydämen monesti. Takana on kuitenkin kaksi ultraa, joista viimeisessä rv 9+0 näkyi kaksi alkiota joista toinen kaksi ja toinen 2,4 senttinen. Kokovaihtelu on kuulemma normaalin rajoissa. Toisen koko vastasi raskausviikkoa 8+4 ja toisen 9+1.



Toukkien laskettuaika on 14.8. ja meidän pitäisi kestää piinavaa jännitystä vielä muutama viikko, kunnes pahin KM-riski on ohi.



Onnea kaikille IVF:llä onnistuneilla ja tsemppiä vielä hoitorumbassa taisteleville! Toivottavsti tarinamme lohdutti jotakuta.



Unna rv 9+6 ja toukat

Sitä ennen oli tehty yksi ovulaation induktio ja kaksi inssiä. Ongelmana mun huono ovulaatio. Tokasta inssistä tulin raskaaksi, mutta oli kohdun ulkoinen. Lisäksi hoitotauolla ivf:ää odottaessa sain luomuplussan, joka kuitenkin meni heti kesken. Joten toiveet oli korkealla, että raskaaksi tuleminen on mahdollista, kunhan vaan kaikki kerrankin menis nappiin.



Eka ivf tosiaan onnistui, vaikka follikkeleita kasvoi vain neljä, joista kolme punkteerattiin ja kahdessa oli solu. Yksi oli niin pahassa paikassa, että olisi jouduttu punkteeraamaan kohdunseinämän läpi ja lääkäri katsoi parhaaksi jättää sinne. Lisäksi kahdesta solusta vain yksi hedelmöittyi normaalisti (toiseen tuli monitumaisuutta) ja jännitimme kovasti, päästäänkö yleensä siirtoon. Punktio oli minulle melko kivulias, onneksi ei kestänyt kauan. Ilmeisesti kipulääkkeet eivät minulle tehonneet. Siirto oli helppo ja koko piiniksen ajan olin todella toiveikas onnistumisesta - lähinnä siksi, että olin päättänyt ettei toista kertaa yritetä. Nyt tietysti asenne on eri ja kovasti jo odotan, että päästäisiin uudelleen yrittämään, kunhan synnytyksestä kuluu tarpeeksi aikaa.



-Osse ja tyttö 2kk



sannuli-80:

Lainaus:


Itse en ole(vielä...) onnistunut mutta luulen että muidenkin tätäläpikäyvien olisi mukava lukea onnistumistarinoita, eli sinä joka olet käynyt ivf:än läpi ja olet saanut vaavin tai olet raskaana niin kerro ihmeessä tilanteesi..eli mikä syy oli ivf:ään ja monesko hoito tuotti tuloksen?



ja tietysti kaikki jotka jaksavat voivat kertoa kokemusken punkitosta...siitä kun kuulee aikalailla kauhutarinoita vaan=)




Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat