Seuraa 

Koen huonoa omaatuntoa, koska työni on iltapainoitteista ja iltaisin en näe lapsiani ollenkaan kun tulen töistä. Toinen ainakin nukkuu ja toinenkin on jo sängyssä kun tulen kotiin. Työaikani on siis ma - pe, viikonloput olen kotona. Työ alkaa klo 12. Lapset ovat pieniä, 3,5 ja 1,5. Aloitin juuri.



Aamut meillä on rauhallisia, ollaan yleensä kotona tai käydään jossakin kerhossa, (esim. muskari) jonka jälkeen vien lapset hoitajalle syömään ja itse lähden töihin. Mies hoitaa illat, minä aamut, joten hoitopäivän pituus on 6h. Iltaisin varsinkin vanhempi kyselee minua. Työstäni pidän, mutta tuo morkkis vaivaa yhteisten iltojen puutteen takia. Ja ympäristön kommentit vasta ottavatkin päähän! En jaksa enää selitellä töihin paluutani, ja sitä miksi teen töitä jos työaika on tuollainen, vaikka minulla on kaksi lasta.



Tekeekö kukaan muu vastaavaa työaikaa? Miten teillä arki sujuu? Kommentteja?

Kommentit (2)

Siis jos sulla on mahdollisuus noin ihaniin aamuihin, niin onhan sekin positiivista. Ei ne jotka aamulla menee aikaisin töihin välttämättä jaksa väsyneenä ja väsyneiden lasten kanssa touhua puoltakaan siitä mitä sä jaksat aamun aikana... ja sekin on positiivista, että jos sun mies hoitaa illat, niin lapsilla on tosi lyhyet hoitopäivät ja jos isä on hyvä, niin mikä niiden on kotona olla iltaisin. Normaalia on, että isompi kyselee sun perään, varsinkin jos työrytmi on uusi. Mutta tottuu varmasti. Jos tykkäät työstäsi jne, niin ei kannata välittää kommenteista. Eri juttu on jos sua itseä vielä pitkään tuo asia vaivaa ja koet tekeväsi kompromissiä koko ajan työn ja perheen välillä niin sitten sun varmaan kannattaa ajatella miten tilannetta voisi muuttaa... mutta ei siitä syystä että ihmiset sun valintoja kommentoi.

että kun meillä aiemmin molemmat vanhemmat tekivät iltapainoitteista työtä, niin meillä ainakin asia niin sataan kertaan ruodittu läpi, että en enää jaksa korvaani lotkauttaa jollekin ulkopuolisen kommentille. Ja vastaavasti ne jotka perheemme tuntevat, tietävät varsin hyvin että me olemme ihan normaali perhe (ei siis mitään opäällenäkyviä traumoja kenelläkään ainakaan vielä ;))!



Aikani kärsin kun aloitin työt (esim. tänään olen töissä klo 9-21) mutta kun olen todennut että perheemme voi aivan mainiosti ja minä saan arkivapaillani viettää lasteni kanssa toden totta laatuaikaa, niin enpä jaksa edes perustella enää valintojani kovin hanakasti.



Paljon pelastaa tietenkin se, että meillä on todella hyvä pph lapsilla. Ja että mies on alun alkaen ollut kiinnostunut lasten/kodinhoidosta, niin että homma pelaa vaikka olisinkin påari vuorokautta pois kotoa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat