Vierailija


Kertoo kyllä mitä toimenpiteitä lapselle on tehty, mutta tunnepuolella valittaa vain omia kärsimyksiään. Voihan se olla myös jonkunlainen puolustusreaktio, eli ei halua edes ajatella toimenpiteitä lapsen kannalta, mutta silti tuntuu vähän oudolta lukea sen sähköposteja ja viestejä siitä, kuinka HÄNELLÄ on nyt univelkaa ja kuinka hänen päänsä kohta hajoaa ja kuinka rankkaa hänellä itsellään on.

Kommentit (11)

Silti ei ole kauhukuvia jäänyt. Päinvastoin, kipukynnyskin normaalia korkeampi.



t:4, jolle tehty amputaatiota, ihosiirtoa, nahan venytyksiä jne

Maha, sääret, reidet, kädet (puuttuu sormi), 25 % Häkää veressä niin paljon että sanottiin yhden hengenvedon olleen riittävän vielä tappamaan.



Olen miettinyt että onko palovammoilla (varsinkin päänahan osalta) joku merkitys sille, että olen nyt ylipainoinen possu. Eli aristelen itseäni, jonkin verran kiusattiin koulussa jne.



Mutta muuten olen saanut elämäni loistokuntoon, upea perhe, talo, työpaikka jne että en valita. VArsinkin kun siellä sairaalassa ollessa tuli nähtyä tapaus jos toinenkin.



Uskon vakaasti, että elämällä on kaikelle oma tarkoituksensa. Olen senkin jälkeen pelastunut kuolemalta täpärästi, joten en tiedä mitä luoja suo jatkossa...



Mutt tiedän, että äitini (joka minut pelasti) kärsii tästä kaikista eniten. Itkee välillä vieläkin, kun katselee päälläni ollutta pientä punaista nuttua.



Terkkuja tutuille, jotka tunnistaa.

t: 4

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

niin kyllä minä olen todella väsynyt ja välillä tuntuu just, että pää hajoaa. ja syynä tähän on se, että tuntuu niin pahalta lapsen puolesta ja voimattomalta ja avuttomalta ja hätääntyneeltä ja ja ja... Tartteeko edes jatkaa?



Lapsen edessä pitää jaksaa vielä ola pirteä ja reipas, niin kyllä sitä sitten tulee miehelle ja ystävile valitettua väsymystään. Lapsesta huolissaan oleminen on aika saamarin kuluttavaa.

Usein käy niin että lähimmäiset joutuvat kokoajan peittämään surunsa ja hätänsä. Ettei sairaasta tuntuisi pahemmalta. Ja just tuon takia että tuntuu että itsellä ei saisi olla mikään huonosti, kun sairas kärsii.



Mutta kyllä esim. syövästä kärsii koko perhe.



Mäkin valehtelin muille että mulla on vatsatauti, vaikka oikeasti oksensin päänsärystä, joka johtui itkemisestä.



kyselen siksi, että tuttavallani on myös pahoja palovammoja, en ole häntä päässyt tapaamaan, enkä edes juttelemaan.



Saanko kysyä miten tuo on vaikuttanut henkiseen ja fyysiseen kehittymiseesi myöhemmin? Missä sulla oli vammoja ja jäikö pahaa arpikudosta?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat