Seuraa 

3 km takan, josta yksi kohdun ulkopuolinen, jota ei " virallisesti" lasketa keskenmenoksi. Sen takia emme esim. päästä julkisella puolella mihinkään tutkimuksiin.



Mietin tässä nyt että jos käykin niin että tulen taas raskaaksi, niin onko todellakin niin että julkisella puolella en pääse muuhun kun vaan siihen vk 13 ultraan + niskapoimu-ultraan + rakenneultraan (pk-seutu)??

Enkä saa muita kun tavalliset 2 kertaa neuvolalääkäri käynnit??



Ja mitäköhän maksaisi jos kävisin ultrassa useammin yksityisellä?



Pelottaa jo pelkkä ajatus siitä että seuranta on näin lepsua ja etenkin psykologinen tuki näin ison jutun jälkeen että neuvolatäti vaan kohauttaa vaan olkapäitä kun kerron keskenmenoista!





Kommentit (9)

raskauteen pyysin ne luget, siis toiseen lapseen. :) Kaksi tervettä lasta ovat todellakin auttaneet pääsemään yli keskenmenoista. Enää ne eivät edes tunnu niin järkyttäviltä asioilta, mutta tapahtuma-aikaan masensi kyllä.

Keskenmenot ovat tapahtuneet viikoilla 8-12. Tällä hetkellä odotan pääsyä verikokeisiin, joista tutkitaan sekä minun että miehen kromosomeja ja veren hyytymistä. Muista tutkimuksista en vielä tiedä.



Kaipas noi ultraushommat yms menee niin, että jos tutkimuksista jotain poikkeavuutta löytyy ja siihen lääkitystä tms määrätään, niin sitten ehkä niitä ultrauskäyntejä voi olla useampia. Mutta eipä ne ultrat paljoa auta, keskenemeno tulee jos on tullakseen. Ja kyllähän sitä saisi sitten koko raskausajan ultrassa olla " kiinni" , niin varmasti tietäisi että sikiö kasvaa ja voi hyvin.



Pahoittelut sinulle kirjoittaja numero kaksi vauvan menetyksestä! En osaa kuvitella suruasi. Silti olen itse vielä onnellisessa asemassa, että keskenmenoni ovat tapahtuneet jo aikasessa vaiheessa, eikä ole käynyt niin onnettomasti kuin teidän perheellenne, että vauva kuoli juuri ennen syntymää. Ja ymmärrän toki senkin, että sinulle on tarjolla enemmän ultrauksia ja muita lääkärikäyntejä seuraavan raskauden aikana, koska olet kokenut mielestäni huomattavasti pahemman menetyksen kuin esimerkiksi minä, jolla keskenmenot ovat tapahtuneet jo alkuraskaudessa. Joten näin ollen luulenkin, että minun ja ap:n tilanne on siltä osin eri. Keskenmenot alkuraskaudessa kun ovat yleisiä (ja tulevat luultavasti tällä maailman menolla yleistymään yhä enemmän) ja tutkimuksistakaan ei välttämättä löydy niihin mitään syytä, voi olla että minunkin neljäs raskauteni sujuisi jo ongelmitta. Vielä sitä en kuitenkaan pääse yrittämään, vaan haluan katsoa mitä tutkimuksista selviää. Ja siis kunnallisen puolen tutkimuksiin olen menossa. Luulen, että ap pääsisi yksityiselle tutkimuksiin jos haluaisi (siis keskenmenon syyt). Ja itse en usko vaativani/haluavani raskausaikana useampaa ultraa tms lääkärikäyntiä, koska ei ne voi sitä kasvamaan alkavaa sikiötä tai alkavaa keskenmenoa pysäyttää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

polly:

Lainaus:


3 km takan, josta yksi kohdun ulkopuolinen, jota ei " virallisesti" lasketa keskenmenoksi. Sen takia emme esim. päästä julkisella puolella mihinkään tutkimuksiin.



Mietin tässä nyt että jos käykin niin että tulen taas raskaaksi, niin onko todellakin niin että julkisella puolella en pääse muuhun kun vaan siihen vk 13 ultraan + niskapoimu-ultraan + rakenneultraan (pk-seutu)??

Enkä saa muita kun tavalliset 2 kertaa neuvolalääkäri käynnit??



Ja mitäköhän maksaisi jos kävisin ultrassa useammin yksityisellä?



Pelottaa jo pelkkä ajatus siitä että seuranta on näin lepsua ja etenkin psykologinen tuki näin ison jutun jälkeen että neuvolatäti vaan kohauttaa vaan olkapäitä kun kerron keskenmenoista!








Moi!!



Aivan kuin olisin omaa elämänkertaani lukenut Pollyn viestissä. Mulla kanssa kolme keskenmenoa takana joista yksi kohdunulkopuolinen, munatorviraskaus ja kaksi aivan normaalia alkuraskauden keskenmenoa. Meillä ainakin käsittääkseni pääsee alkuraskauden ultraan, kun on kohdunulkopuolinen raskaus takana. Mä kävin yksityisellä läärärillä viimeisen keskenmenon jälkeen, kun neuvolasta kehotettiin, että josko jotain tutkimuksia tehtäis. Lääkäri oli aivan ihmeissään, että mitä mä valitan sillä mullahan on kaikki hyvin, kun mä raskaudun helposti ja kehotti yrittämään vielä yhtä keskenmenoa ja sen jälkeen kirjoittaa lähetteen tutkimuksiin. Siihen loppui meidän vauvaprojekti!! Yhdessäkään keskenmenossa ei ole kukaan (lääkärit, hoitajat) kysynyt, että kuinka mä jaksan henkisesti, minkaanlaista tukea ei ole annettu. Lopulta sairastuin masennukseen ja nyt yritän mönkiä ylös aallonpohjasta. Mä en ainakaan enää uskalla edes yrittää raskautta sillä en tiedä kestäisinkö enää keskenmenoa, mulla varmaan sekoais pää lopullisesti. Tulipas nyt vuodatettua, mut saman kokeneet ottakaa kantaa.



Paljon voimaa ja uskoa tulevaan kaikille keskenmenoista kärsiville!!!

Heippa,



Omista tutkimuksistamme on jo hetki aikaa, ja nyt makkarissa tuhisee kovin kauan toivottu 6kk pikkuneiti :) Muistakaa vaan jaksaa uskoa, että kyllä se joskus meidänkin kohdalle. Muistan kyllä kuinka toivo oli välillä jo niin vähissä. Itse tsemppasin itseäni sillä että pakko raskauden on joskus jatkua normaalisti, kun olen kuitenkin raskaaksi onnistunut tulemaan. En tiedä kumpi sitten loppujen lopuksi olisi ollut raskaampaa, totaalinen " lapsettomuus" vai jatkuva stressaus että mites tällä kertaa.



Mutta tutkimuksiin siis 3 keskenmenon jälkeen. Minulla keskenmenot ajoittautu 2,5v. jaksolle ja olivat rv 6, rv11 ja rv9. Kun tutkimuksiin pääsimme tehtiin jo heti alusta asti selväksi että älkää odottako tutkimuksilta liikoja, näissä ei yleensä koskaan selvii mitään. Olisko ollut jopa 90% kun tutkimukset eivät antaneet mitään tulosta. Eikä meidänkään kohdalla selvinnyt. Otettiin kasa verikokeita meiltä molemmilta, missä jotain kilpirauhas ym. arvoja. Sekä miehen sperma näytteet. Uskon että näistä enemmän hyötyä ns. " lapsettomille" pariskunnille joilla raskaus ei ole edes lähtenyt käyntiin.



Aikaisemmin jo kun 2. keskenmeno oli, epäiltiin yksityisellä kun ultrassa tosesimme tylsän pettymyksen. Että ehkä istukkani ei vaan ole jotenkin tuottanut tarpeeksi hormoonia jotta vauva olisi pystynyt kasvamaan ja saamaan ravintoa. Kun kuitenkin ultrassakin näimme että rv 11 viikolla oleva vauva oli kasvanut viikkoja vastaavaksi, ja sydänkin oli jo normaalisti lyönyt. Mutta sitten vaan jostain syystä lakannut. Ja kun 3. keskemenon jälkeisissä TYKSIN tutkimuksissa olimme, siellä kirjoitettiin reseptit varmuuden vuoksi josko näistä olisi apua seuraavaa varten. Lasten aspirinia ohentamaan verta, jotta se pääsisi paremmin kiertämään, (ASA Primaspan 100mg) 16-18rv, ja samaa keltarauhas hormoonia mitä istukka tuottaa Lugesteron 100+200mg 11rv asti varmistamaan riittävän hormoonin saannin. Sekä kehotettiin syömään foolihappoa, ja söinkin säännöllisesti multitabsin raskausvitamiinenja joista sain sen.



Ja todellakin uskon että näistä oli apua minulle tässä 4. raskaudessa. Toki saatoi olla ihan tuuriakin että tämä nyt jatkui, mutta tuntuu niin käsittämättömältä, ja synnyttää suurta kiukkua vieläkin. Että vaikka sanottiin ettei tiedetä onko noista " lääkeistä" apua, mutta vaikka ei olisi ollutkaan miksei niitä voitu tarjota minulle jo heti ekan, tai edes toisen keskenmenon jälkeen. Niin raskas taival se oli että kaikille soisin kaiken mahdollisen toivon jo heti mahdollisimman pian. Ja tietysti stressasin tämänkin alkuraskauden ajan ja kunnon pelästyksenkin sainkin kun rv 8 olikin iso verinen vuoto, mutta syke löytyi silti normaalisti, eikä syytä siiihen tiedetty.



Eikähän tämä vielä tuossa vaiheessa helpota, mutta oikeesti se tuska unohtuu! Kun saa vihdoin sen niin kovin toivomansa tuhisijan. Muistan että raskasta se oli, mutten enää muista kuinka raskasta. Jaksakaa vaan toivoa!

Osanottoni teille kaikille, niin surullisia asioita olette kokeneet.



Wiiksu, olen niin samaa mieltä kanssasi:



" Toki saatoi olla ihan tuuriakin että tämä nyt jatkui, mutta tuntuu niin käsittämättömältä, ja synnyttää suurta kiukkua vieläkin. Että vaikka sanottiin ettei tiedetä onko noista " lääkeistä" apua, mutta vaikka ei olisi ollutkaan miksei niitä voitu tarjota minulle jo heti ekan, tai edes toisen keskenmenon jälkeen. Niin raskas taival se oli että kaikille soisin kaiken mahdollisen toivon jo heti mahdollisimman pian."



Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että pitää kärsiä tietty määrä keskenmenoja, ikään kuin se olisi normaalia. Ei kai se ole normaalia kun sattuu ja masentaa tosi voimakkaasti? Miksi nämä tutkimukset eivät voisi olla helpommin saatavilla? Tää on jotenkin tosi epäreilu systeemi keskenmenon kokeneille. Ikään kuin ei tutkita eikä hoideta, ennen kuin on kärsinyt tietyn määrän. Ei muissakaan sairauksissa ole tuollaista, esimerkiksi " vasta kun olet kärsinyt 100 päivää tautiasi, niin sitten alkaa hoito?"



Tutkimukseen julkiselle puolelle ei siis pääse ennen kuin on ollut se kolme keskenmenoa. Mutta yksityiselle puolelle pääsee ennen sitä. Se toki maksaa, mutta ei ihan mahdottomia.



Mä lähdin jo ensimmäisen keskenmenoni jälkeen hakemaan apua. Se oli niin rankka kokemus, että jos sen toistuminen on jotenkin estettävissä niin haluan tehdä sen. Toistumisen pelkoa lisää sukurasite, äidilläni on ollut neljä keskenmenoa (kahden lapsen lisäksi). Kävin Väestöliiton klinikalla ja sain perusteltua sukurasituksen avulla sen, että haluan lähetteen tutkimuksiin nyt jo. Keltarauhashormoni tutkitaan verikokeella, samoin veren hyytymistekijät. Hyytymistekijät tutkii SPR. Omavastuuosuudeksi tulee noin 220 euroa (sisältää lääkärikäynnin ja molemmat verikokeet, SPR:n tutkimuksen osuus 125 euroa). Kromosomitutkimuksia en halunnut vielä, sillä niiden hoito on käsittääkseni mutkikkaampaa. Keltarauhashormonin vajaus tai hyytymistekijöiden hoito on helpompaa, onnistuu lääkityksellä.



Tiedän että todennäköisesti mitään ei löydy, mutta toisaalta jo oman mielenrauhan takia olen tyytyväinen että tutkitaan. Ikään kuin olen tehnyt asian hyväksi jotain konkreettista ja oma olo parani.



Tsemppiä ja jaksua!

Koska sinulla ollut kohdunulkoinen rasakus ja se kuuluukin tehdä n. vkolla 7, jolloin jo sydämensyke nähtävissä. Se on ihan oikeutesi, koska kohdunulkoiseen raskausteen on hieman korkeampi riski kun olet sen kerran kokenut!

Eli kerrohan vain terkkarllekkin jos hän ei sitä teidä!

Onnea yritykseesi ja voimia teille muillekkin. Minäkin olen aina ajatellut, näiden kahden perättaisen kenskenmenon jälkeen, että olen iloinen kun tulivat alussa pois jos heistä ei eläjiksi...

Se, että menettää vauvan juuri jo valmiina...tuntuu NIIN VAIKEALLE edes ajatella! Toivon kaikille onnea ja jaksamista!

Minä hankin itselleni nuo lääkkeelliset avut jo toisen keskenmenon jälkeen, koska pääkoppa oli koetuksella ja tuli tunne, että jotain täytyy tehdä. Kävin yksityisellä.



Eli lugesteronit ja disperinit oli käytössä. Samoin toiseen raskauteen pyysi luget yksityiseltä, koska kiertoni oli omituinen ja oireet (lyhyt loppukierto oviksesta menkkoihin, tuhruttelu ennen varsinaisia menkkoja) viittasivat keltarauhaspuutokseen. Uskon, että lääkkeet, etenkin luget olivat kohdallani ratkaiseva tekijä, että selvisin yli sen 7-8 raskausviikon!



Suosittelen myös hakemaan psykologin tukea, jos normiterveydenhuollon piirissä ei tukea anneta. Keskenmenoja vähätellään usein.

Olen jo pitempään " roikkunut" täällä listalla, mutta nyt ajattelin kirjautua ja kirjoittaa omasta erilaisesta mutta yhtenevästä tilanteestani. Meillä nelivuotias terve ja reipas tyttö, tärppäsi ekasta yrityksestä. Samoin alkoi toinen raskaus helposti, mutta valitettavasti päättyi kamalalla tavalla: vauva kuoli juuri ennen laskettua aikaa, eikä perusteellisista tutkimuksista mitään syytä löytynyt. Nyt kovasti yritämme uutta raskautta, on vain rankkaa kun kroppa ottaa oman määrittelemättömän aikansa ennenkuin tärppääminen on ylipäätään turvallista. Anteeksi että vuodatus ryöpsähti, nyt siis asiaan: tämän kovin epätodennäköisen sattuman vuoksi (niin siis lääkärimme luokitteli perheemme tragedian) meille on nyt jo luvattu niin monta ultrakertaa poliklinikalla kuin vain mielenrauhani kannalta tarvitaan (saa kuulemma tulla vaikka joka viikko alkaen rv 6), vaikka tosin tiedän ettei se ultraaminen mitään auta, siis ei ole esim. jotain rakenteellista poikkeavuutta jota seulottaisiin. Olen ihan varma, että pääset ultraan myös julkisella puolella jos vain päättäväisesti jaksat vaatia. Ennen viikkoa 6 ei suositella koska sykettä yms ei voida välttämättä nähdä. Eli lopulta jos pystyn tiivistämään, niin ainakaan meille aluksi mitään ei tarjottu " ilmaiseksi" mutta kun itse jaksoimme pyytää ja kysellä, kaikki on lopulta toiminut paremmin kuin pystyimme kuvittelemaankaan. Tsemppiä ja voimia!

Meillä lapsettomuutta takana tänä vuonna 4v.



Ensimmäisen kerran tulin hoidoista raskaaksi 2005 toukokuussa ja oltiin onnemme kukkuloilla... Raskaus päättyi kuitenkin ikävästi rv21+5 kun pikkuisen tyttäremme todettiin kuolleen jo rv16+ eli samoihin aikoihin kun surin oman isän menettämistä (menehtyi elokuussa ja syyskuussa oli hautajaiset) Tyttärellämme todettiin vakva gastroskiisi, eli koko suolisto ja maksa olivat kehittyneet kehon ulkopuolelle.. Huono tuuri, sanottiin meille ja samalla kerrottiin kuinka epätodennäköistä olisi että seuraava raskaus menisi kesken..



Surut surtuamme uskalsimme lähteä uudestaan yrittämään. 1.Koeputkihedelmöityksen ensimmäisestä pakastetun alkion sulatuksesta tulin raskaaksi 14.2.07 eli ihan himpun verran takaperin vain...

Olimme taas onnellisia, uskoimme täysillä että kaikki menisi hyvin. Oli oireita, voin pahoin ja muutenkin koin olevani raskaana. Kunnes viime lauantaina 24.2 aloin vuotamaan verta... Jonkin aikaa vuodettuani tajusin että se oli siinä, kun iso möykky tuli ulos.. Pullamme <3

Sinä päivänä oli viikkoja 5+5 eli ihan alussa menimme..



Tänään kävin sitten lääkärissä, kohdun todettiin tyhjenevän " hienosti" eli kaavintaa ei tarvitsisi tehdä... Seurattaisiin vain hcg:n laskua...



En ymmärrä miksi raskaus ei kestänyt, oma hormonituotantoni on olomatonta mutta meillä oli käytössä nyt todella hyvä tukihoito. Lugesteronia maksimiannos ja samalla estrogeenilääkitys... SEkään ei riittänyt... :(



En tiedä uskallanko koskaan enää yrittää uusiksi.. .Jotenkin ehkä auttaisi jos tietäisin tulevani luonnostaan raskaaksi, mutta kun jo pelkästään raskauden aikaansaamiseks on nähtävä niin paljon vaivaa ja koettava nii paljon tuskaa ja kuitenkaan ei näytä olevan mitään, ei mitään takeita siitä että onnistuisimme...



Olen lyöty, rikki revitty ja kappaleina....

Mussukkani ovat enkeleitä... <3 <3



Trust

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat