En jaksa enää vauvan kanssa! Auttakaa!

Vierailija

Pian 10 kk ikäisellä vauvallamme on rytmi ihan sekaisin. koen itseni syvästi neuvottomaksi, mitä tehdä. Esimerkki tältä vuorokaudelta:



klo 21

Vauva on väsynyt, laitan hänet nukkumaan, nukahtaa nopeasti.



klo 21.30

Vauva havahtuu unestaan, itkeskelee, ei nukahda uudelleen. Isänsä valvoo vuoteen vierellä ja pitää rauhallisesti vauvaa aloillaan. Vauva yrittää toistuvasti nousta pystyyn.



klo 23.00

Vauva edelleen hereillä. Imetän. Ei auta.



klo 23.30

Sammutan valot ja käännän kylkeä. Vauva itkee pinnasängyssään. Mietin kyyneleet silmissä, mikä avuksi. Onneksi kohta hiljenee.



klo 03.00

Vauva herää. Hyssyttelen hänet uudelleen uneen.



klo 06.00

Vauva herää. Imetän.



klo 07.00

Vauva herää taas. Imetän. Ei nukahda uudelleen. Nostan vauvan ylös, laitan ulkovaatteet päälle ja parvekkeelle. Nukahtaa heti.



klo 9.00

Lähden muskariin vauvan kanssa. Ei herää automatkallakaan.



klo 9.30

Jaksaa jotenkuten olla muskarissa 45 min.



klo 10.30

Nukahtaa taas autoon.



klo 11.00

Herää. Jaksaa syödä ja leikkiä puolisentoista tuntia.



klo 12.30

Meinaa nukahtaa pulkkaan, siirrän rattaisiin



klo 15.30

Vauva herää. On kohtalaisen virkeä.



klo 17.30

Vauva mielettömän väsynyt. Yritän pitkittää enkä päästä enää päikkäreille, jotta nukahtaisi illalla. Torkkuu 10 min sylissäni.



klo 19.30

Laitan vauvan nukkumaan.



klo 20.00

Vauva herää. On väsynyt, itkee unen läpi. Imetän. Huutaa. Lasken nukkumaan, pitelen kiinni. Huutaa, itkee, jokeltaa, hymyilee, avaa silmät, sulkee, huutaa, nukkuu, herää, jokeltaa, huutaa.



klo 21.00

Hermostun. Vahdinvaihto ja isä hoitamaan vauvaa.



klo 22.00

Kuuluu tyytyväistä jokeltelua. Isä haukottelee.



MIKÄ NEUVOKSI?

Sivut

Kommentit (53)

Vierailija

tuonkaan ikäistä vauvaa ei saisi valvottaa. Miksi ei voi nukkua viideltä päikkäreitä? On jo puoli kahdeksalta niin yliväsy, että ei saa enää unesta kiinni. Jaksuja kuitenkin. Ei tuo mielestäni mitenkään järkyttävältä kuulosta.

Vierailija

Sitä ap ei varmasti halua kuulla, sillä hän tietää jo valmiiksi, että oman lapsensa rytmi ei ole ns. normaali! Se vain ärsyttää ja masentaa entistä enemmän.



Olen itse ollut täysin samassa tilanteessa. Meillä oli vaikeuksia unen kanssa n. vuosi. Mitään varsinaista syytä ei ollut, joskin mielestäni tässä tapauksessa ehkä maitoallergian mahdollisuus kannattaisi sulkea pois. Meillä oli myös niin, että melkein puolessa tunnissa heräämisestä oli valmis päikkäreille ja pihalla vaunuissa nukuttiin jne.



Myöhemmin olen itse huomannut, että kaikki ns. ylimääräiset kerhoilut eivät sopineet meille (minulle). Väsyin niissä vain entistä enemmän, vaikka sainkin toki seuraa. Yhdessä kerhossa sitten kävimme, kun se ajoittui hyvin päiväuniaikaan ja menimme sinne rattailla/vaunuilla. Kaikki vauvauinnit ja muskarit minun olisi pitänyt hylätä heti, mutten väsymykseltäni sitä tajunnut. Ne väsyttivät vain entistä enemmän minua ja tekivät vauvan rytmistä sekavamman.



Kun lapsi tuli kymmenen kuukauden ikään, oli meillä kokeiltu jo kaikki mahdollinen. Neuvolasta en saanut juuri apua, en edes kahdesta eri neuvolasta, kun ehdimme muuttaakin välillä. Tai no, ensimmäisestä neuvolasta olisin päässyt vauvan kanssa ensi- ja turvakodille nukkumaan, mutta silloin meistä olisi tehty lastensuojeluilmoitus. Siihen emme mieheni kanssa suostuneet. Toisessa neuvolassa ehdotettiin sairaalaunikoulua, mutten halunnut jättää vauvaa sairaalaan, kuten et sinäkään. Ymmärrän täysin.



Kymmenen kuukauden iässä päätin, että nyt tämä loppuu. (Olin kai päättänyt näin jo monesti aiemminkin...) Lopetin imettämisen, se oli yöllä sellaista rumbaa. Sain täältä av:lta ohjeeksi lainata sellainen kirja kuin Vauvan ja leikki-ikäisen nukuttamisohjelma. On " vähän" amerikkalaistyylinen, mutta sovelletuin ohjein aloin noudattamaan sitä. Aloin toistamaan vauvallemme öisin, " nyt on yö, nyt nukutaan" . Tein tätä pari viikkoa ja onnistuin. Aamuyöstä lapsi sai vielä maitoa pullosta, mutta ei öisin enää muuta " palvelua" . Tämän yömaidon vaihdoin parin viikon jälkeen veteen ja kuukaudessa se oli unohtunut täysin. Tästä vielä kuukausi ja vierotin myös tutista ja onnistuin siinäkin. Yöt rauhoittuivat meillä noin kuukaudessa. Ennen unia aina myös tuuletin huoneen hyvin.



Meillä ei myös sopinut lainkaan se, että lapsi oli meidän vieressä. Myöskään koskeminen lapseen ei käynyt, pahensi vain tilannetta. Oma rauhallinen puheeni vain tepsi. (Olin kokeillut myös tassuttelua - tuloksetta.) Tällaisessa unikoulumallissa tarvitaan myös miehen tukea, itse tarvitsin sitä ennen kaikkea henkisesti - me onnistutaan kyllä fiilis oli tärkeää.



Toivottavasti tästä oli apua. Kirjoittele ap ihmeessä vielä jos haluat kysyä jotakin.



Vierailija


Lastenneuvolan kautta tai perheneuvolan (?) kautta. Missä kaupungissa/kunnassa asutte?



http: //www. ensijaturvakotienliitto. fi/2toiminta/1ensi. html

Vierailija

Meillä oli sama ongelma. Soitin neuvolaan, asutaan Lahdessa, ei saatu oikein mitään ohjeita. Täällä ei ole unikoulua kuin pienille sairaalassa, ensikodissa ei ole enää minkäänlaista, lopetettu siellä, ainakin näin neuvolassa sanottiin.



Lopulta kun en enää jaksanut, leikkasin tuteista imuosat irti. Nyt napero nukkuu hyvin, kun vieroitettiin tutista. Jätän illalla muksun pinnikseen maito- ja vesipullojen kanssa, nukahtaa sinne. Olen vieressä, mutta sillei ettei hän näe minua. Meillä ei ole makkarissa ollenkaan valoja, ja pimennysverho ikkunassa. Tietää siis, että siellä huoneessa vain nukutaan. Yömaitopullosta päästiin eroon, kun vähtellen aloin laimentamaan maitoa veden kanssa, lopulta ihan litkua melkein vettä. Aamulla sitten annoin juoda aamupalalla niin paljon kuin jaksoi.



Jaksamisia ja palaahan kertomaan kuinka teillä on mennyt!

Vierailija

Meillä oli neuvolatäti joka oli aina valmis auttamaan. Meillä myös lapset nukkuneet huonosti. Harvoin noin hyvin alle vuoden vanhana kuin teillä. Joten tiedän kuinka raskasta se valvominen voi olla.

Meillä on tutkittu lapset ettei ole allergiaa yms. Rytmitetty päivät ja pidetty unikouluja. Lempeitä ja rajumpiakin. Valitettavasti mikään muu ei auttanut kuin aika.

Mutta neuvolan tuki oli korvaamaton. Oli paikka missä jutella ja sai neuvoja ja jossa joku ymmärsi tilanteen ja yritti auttaa.

Vielä kun pääsisi joskus kiittämään kyseistä neuvolantätiä.

Vierailija

Vauva ei kuulosta terveeltä! Meillä on 8 kk korvatulehduskierteinen moniallergikko, joka nukkuu tosi levottomasti, kun on kipeä, mutta kunnossa ollessaan vetelee täydet yöunet 21.00-8.00. Eli se vielä tästä puuttuisi, että alkaisin kipeää vauvaa unikouluttamaan!



Oletko varma, ettei ole allergiaa? Onko yöheräily alkanut sen jälkeen, kun on alkanut syödä enemmän kiinteitä? Jos vauvan maha ei siedä esim. iltapuuroa? Lähipiirissä on ollut esimerkkejä vauvoista, joille on kuukausitolkulla annettu sinnikkäästi jotain tiettyä iltapuuroa ja yöt ovat parantuneet heti, kun puuroa on vaihdettu tai siitä on luovuttu.

Vierailija

Mun neuvo on se perinteinen, että nuku silloin kun vauvakin nukkuu, jos et yöllä saa nukkua, nii nuku sitten päivällä. Ainakin tossa 12.30-15.30 päiväunilla saat tosi hyvät päiväunet itsekin nukuttua. Tietenkin jos on vanhempiakin lapsia (niinkuin mulla) niin sit pitää nukkua silloin kun mies on kotona. Itse saan onneksi aamulla nukkua, kun mies herää aikaisemmin, eikä lähde heti töihin.

Vierailija

Meidän 2 lastamme olivat sairaalassa lastenosastolla unikoulussa 4vrk kun olivat alle vuoden ikäisiä. Sain itse nukuttua univelkaani pois ja lapset oppivat oikean unirytmin.

VOIMIA JA HALEJA! Unikoulu auttaa!

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:




Mutta neuvolan tuki oli korvaamaton. Oli paikka missä jutella ja sai neuvoja ja jossa joku ymmärsi tilanteen ja yritti auttaa.

Vielä kun pääsisi joskus kiittämään kyseistä neuvolantätiä.




Meidän neuvolasta ei nimittäin huonosti nukkuvan kanssa ymmärrystä herunut. Eikä tietysti neuvoja. Mutta esikoisen kanssa ne nukkumisongelmat oli sellaisia aivan kuin lapsi olisi ollut todella kipeä. Huusi yökaudet, ei nukahtanut ennen kuin aamukolmelta tai myöhemmin. Mitään vikaa ei kuitenkaan ole nyt yli kaksivuotiaasta ikinä löytynyt. Ja mitä oli neuvolan tuki: " Voi voi, onkos tämä äiti nyt vähän väsynyt. Sellaista se kuule vauvojen kanssa on." Ja tuo sanottuna sillä kaikkitietävän hymyllä. Ja kun minä olisin todella tarvinnut tukea ja ymmärrystä, enkä mitään ilkkumista!



Ole siis todella onnellinen, että sulla on käynyt hyvä tuuri neuvolan suhteen. Se on voinut pelastaa sinut ja lapsesi paljolta ahdistuneisuudelta ja itsen syyttelyltä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat