Hei te, joilla vaitiolovelvollisuus, tai joiden kumppanilla on!

Vierailija

Mieheni on valittu pankin johtokuntaan ja hänellä tietenkin on vaitiolovelvollisuus. Olemme aina olleet hyvin keskusteleva pari, puhuneet paljon omista asioistamme, yhteiskunnasta, politiikasta yms keskenämme. Nyt tuntuu tosi oudolta, yhtäkkiä onkin asioita, joista emme saa puhua. Ei niin, ettenkö ymmärrä tätä vaitiolovelvollisuutta tai haluaisi sen olevan olemassa, en vaan tiedä miten suhtautua, kun nyt on olemassa kielletty aihe. Mites te muut koette tällaiset asiat? Meillä täällä kotona johtokunnan kokouksia seuraavat pari päivää ovat aina jotenkin niin hiljaisia ja oudon tuntuisia, ilmassa leijuu sellaista inhottavaa salaperäisyyttä.

Kommentit (10)

Vierailija

Puhumme aivan muista asioista. Joskus saatan sanoa jotain yleistä, tyyliin " olipa v-mäinen kokous" tms. Mieheni ei ole koskaan sen kummemmin kysellyt.

Vierailija

Siis ei kai mistään normaalista ns. päivätyöstäkään saa puhua kovin yksityiskohtaisesti. Joillakin aloilla sitä vain korostetaan enemmän. Joten mulle ainakaan tuo ei ole mikään ogelma. Kyllä me miehen kanssa noin yleisluontoisesti puhutaan työasioista, se on sitten oman harkinnan varassa, mitkä asiat täytyy jättää kertomatta, ettei vahingoita työnantajaa.

Vierailija

oisko kuitenkin vain että kuvittelet tätä? Kun tiedät että ei saa tietyistä asioista puhua? En kuitenkaan oikein näe syytä miksi tuommoisella alalla olisi outoa olla puhumatta asioista, eihän normaalistikaan (luulisin) ruokapöydän äärellä jutellaan muiden lainaasioista. Voittehan te jutella ihan tavallisista asioista kuitenkin, helpolta mun korvissa kuulostaa olla puhumatta noista asioista mitä siellä käsitellään. Olenko väärässä. t itse hoitoalalla,

Vierailija

tosi keskusteleva pari. En oikein usko, että miestäni edes kiinnostaisi kuulla millaisia potilaita mulla mikäkin päivä on ja itsellekin on helpompaa kun unohtaa työjutut töihin!

Vierailija

Niistä ei puhuta ja sillä selvä. Ei tehdä sellaisia keskustelunavauksia, että toinen joutuisi sanomaan, että sori, en voi kertoa.



Yhden kerran on käynyt niin, että työhuoneessa oli jotain miehen papereita levällään ja osa niistä oli korissa, josta annetaan lapsille piirustuspaperia. Roskiin meneviä papereita. Annoin siitä lapsille paperia katsomatta mitä niissä oli. Myöhemmin keräilin lastenhuoneesta piirustuksia ja katse osui tuttuun nimeen. Siinä seisoi paperilla kaikki yhden työtoverini tiedot: nimi, sotu, pankkilainan suuruus, vakuudet jne... Ei sitä edes tarvinnut lukea, että näki kaiken. Minusta on ihan hirveä ajatus, että tiedän työtoveristani jotain, mitä hän ei tiedä minun tietävän. Kerroin miehelle asiasta ja eikä ollut erityisen mielissään hänkään. Oli kuulemma silppuripaperit pistäny vahingossa väärään kasaan. Sen jälkeen ollaan oltu todella varovaisia, eikä mieskään enää tulosta kuin yhdet tiedot kerrallaan ja pistää ne samantien silppuriin kun asia on käsitelty.



Ja meillä myös saa laittaa työhuoneen oven lukkoon, jos työt jää kesken. Molemmat tehdään satunnaisesti töitä kotona.

Vierailija

Meillä ei ainakaan vaitolovelvollisuudestani ole ollu kotona mitään ongelmaa. Kyllä me työpäivän jälkeen kysymme toisiltamme esim oliko kiva työpäivä ja sen voi oikein hyvin kertoa oliko mukava päivä vai ei, mutta se raja on tietysti tiedettävä. Tosin en usko että miestäni sen kummemmin kiinnostaisikaan tietää yksityiskohtaisesti koko työpäivääni. Juttelemme kyllä paljon muista asioista.

Vierailija

Puhumme asioista yleisellä tasolla, esim. saatan kertoa potilastapauksesta ilman tuntomerkkejä miehelleni. Varoen tietysti paljastamasta mitään, mistä voisi henkilön tunnistaa. Ja suurin osa asioista on sellaisia, etten sano mitään varmuuden vuoksi. Koskaan en ole kertonut, kuka on vastaanotollani käynyt vaikka olisi julkkis tms ollut. Siitäkin huolimatta meillä on tehty sopimus, ettei MISTÄÄN tällaisista asioista puhuta ulkopuolisille vaikkei nimiä tai yksityiskohtia tietäisikään.



Tietyt asiat pitää vaan hyväksyä työhön kuuluviksi. Eikä kaikkea tarvitse parisuhteessakaan jakaa. Entinen kumppanini veti herneet nenään siitä, kun en suostunut kertomaan kaikkea ja se oli mielestäni vastenmielistä ja lapsellista, kun tiesi kuitenkin ammattini vaatimukset alusta asti.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat