Seurustelisitko vasta eronneen kanssa? Entä alkaisitko itse seurustella nopeasti eron jälkeen?

Vierailija

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Sitten kävikin niin, että unelmien mies astui kuvioihin 4 päivää sen jälkeen kun ex oli muuttanut pois. En viitsinyt jättää tilaisuutta käyttämättä, hitaasti edettiin, nyt 7v yhdessä.

Vierailija:

Lainaus:


Itse olisin eron jälkeen jonkin aikaa ihan yksin. Ja juuri eronnutta en kyllä huolisi.




Vierailija

Lainaus:


Ensin on opittava rakastamaan itseään. Vasta sitten voi rakastaa jotakuta toista.




Eihän eroaminen poista itsensä rakastamista? Kait sen taidon voi hallita, vaikka suhde päättyisikin?

Vierailija

Tämä vaihtelee eri henkilöillä. Jollain voi olla tämä tapahtunut jo ennen kuin virallinen avioero on edes laitettu vireille, jollain toisella voi mennä vuosia.



Sitten on päässyt yli, kun ei aloita suhdetta epätoivosta. Tietää, että voisi olla yksinkin onnellinen.

Vierailija

erosta nyt pari kuukautta, virallinen ero vireillä. Ei kiinnosta kenenkään miehen seura vakavammassa mielessä, toki ajatuksia on hyvä vaihtaa varsinkin vastakkaisen sukupuolen kanssa kun käy itse läpi eroa ja siihen liittyviä taustoja. Enkä voisi kiinnostua kenestäkään joka on samassa tilanteessa kuin minä nyt - ei tässä tilassa voi syntyä mitään hyvää suhdetta.



Exä on jo uudessa suhteessa, ja ihmettelen että miten voi olla, koska vaikuttaa olevan täysin tolaltaan erostamme. Ei kykene keskustelemaan kanssani mistään, on täynnä katkeruutta jne. Mietin, mitä sen kanssa oleminen voi antaa kenellekään naiselle; exä kaipaa tukea ja keskusteluseuraa, vaan en usko että pystyy vielä olemaan oma itsensä.



Sinä naisparka joka exäni kelpuutit, otan osaa....

Vierailija

Kokemuksella voin sanoa, että ne suhteet ei johda mihinkään (paitsi ehkä kirpaiseviin sydänsuruihin, mikäli on erehtynyt rakastua juuri eronneeseen, joka ei sitten kuitenkaan ole valmis mihinkään vakavaan)

Vierailija

asuin avoliitossa miehen kanssa josta olin tehnyt henkistä pesäeroa jo pidemmän aikaa. olin ollut häneen kovin rakastunut, mutta pidemmän päälle tuntui ettei mies oikein hyväksynyt minua tai ylipäätään pitänyt minusta. hänen yksipuolisella päätöksellään alkanut selibaatti (parin viimeisen vuoden aikana seksiä 3 kertaa vuodessa) loukkasi minua pahasti. muutaman erittäin ilkeän kommenttinsa jälkeen päätin suunnata fyysisyyden kaipuuni muuhun hommaan ja aloin kuntoilla hulluna. tämän seurauksena olin erittäin timmissä kunnossa ja kihisin purkautumatonta seksuaalienergiaa. ja tähän saumaan tapasin vieraan tyypin jota panin pari kertaa. ja vapauduin kerralla huonosta suhteestani.



ja siihen saumaan tapasin sitten nykyisen mieheni. lähdin käytännössä samantien exän luona nyxän luo. rakastuimme päätä pahkaa ja menimme pikavauhtia naimisiin. häistä on nyt 3 ja puoli vuotta aikaa, odotamme toista lastamme ja olen aina vaan vakuuttunempi siitä että mieheni on oikeasti sielunkumppanini ja Elämäni Mies.



en tiedä kannattaako tällainen lennosta vaihtaminen tai mikä on sopiva määrä kuukausia tai vuosia suhteiden välissä. omalla kohdallani olen kuitenkin sitä mieltä että olisin tehnyt pahan virheeen jos en olisi uskaltanut ottaa ja lähteä kun oikeasti oikea mies osui kohdalle.

Vierailija

ja exä käy kylässäkin. Salaa uudeltaan, uusi ei antaisi hänen tavata lapsia joten käy lasten kanssa luistelemassa ja leikimässä varkain.



Tuosta kommunikoinnista puhumme nyt ehkä enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen, olemme ne kaverit...emme aviopari

Vierailija

Jos vain hyppää joidenkin pahojen kokemusten takia uuteen suhteeseen niin jossain mättää. En minä ainakaan tahtoisi olla kenenkään eronneen " terapeutti" .

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat