Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Tuli mieleen kysyä, että miten teidän ponnistamisessa kipu tuntui. Itse sain epiduraalin jonka lakattua vaikuttamasta olikin aika ponnistaa. Kätilö suihkutti jonkinlaista puudutetta ponnistusvaiheessa, mutta en oikeastaan edes tiedä, mitä se tarkalleen oli.



Sitä vain ihmettelen, kun ponnistaminen ei sattunut yhtään. Supistuskipu päin vastoin hävisi kokonaan ponnistamalla. Tunsin kun vauva tuli ulos, mutta suoraan sanottuna kovan kakankin ulos saaminen on sattunut enemmän kuin tämä. Kipua tunsin hyvin vähän vasta, kun vauva tuli kokonaan ulos. Oliko siis vain suihkutetun puudutteen ansiota vai miksi en tuntenut kipua? Papereissa kun ei tuosta puudutteesta mainita mitään. Onko jollakin tietoa tuosta puudutteesta?



Niin, ja TAYS:ssa synnytin.



Sivut

Kommentit (24)

Ekassa synnytyksessä sain epiduraalin ja ponnistusvaiheessa en tuntenut kipua ollenkaan!



Toisen synnytin luomuna (en kerennyt saamaan lääkitystä) ja ponnistusvaihe oli kipukokemukseltaan kauhein vaihen mulla!!! Ei vetänyt vertoja edes supistukset siihen..



Kolmannen lapsen synnytin spinaalin voimin ja ei sattunut yhtään ponnistusvaihe!



Puudutussuihketta en oo saanut koskaan..en tiedä tarkempaa nimeä.

..koskiko se sen vuoksi niin paljon, kun ponnistin kätilön käskystä, en omasta ponnistamisen tarpeesta, jota mulla ei siis kerennyt olla kun kätilö käski ponnistaa eli toisin sanoen puskin vauvaa väkisin ulos :/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Imukupilla kylläkin synnytin ja vaikka oli säännöllistä supistelua jo 40 tuntia takana ja luulin kokeneeni jo kaiken kivun mitä on...mutta ei...kyllä ponnistusvaiheen kipu yllätti täysin. Mä en sitä osais edes sanoiksi pukea, tuntui että halkean keskeltä kahtia.

Avautumisvaiheessa sain ilokaasua, mutta ponnistaessa ei mitään... Näin jälkikäteen ei siitä kivusta enää juuri mitään muista, mutta sen muistan, että synnytyksen jälkeen olin aika järkyttynyt kaikesta kokemastani kivusta.

mäkin olin saanut epiduraalin n.1-1,5h ennen ponnistamista. Tunsin supistukset painontunteena koko epiduraalin ajan,mutta en kipua. Ehkä tuo puudute vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin? Se ei todellakaan vienyt multa ponnistamisen tarvetta. Ponnistamisen koin helppona ja kivuttomasti se meni, ainoastaan siinä vaiheessa kun pää oli just syntymässä tuntui vähän epämukavalta, oli tukala olo mutta ei niinkään kivulias. Tosiaan en tiedä, oisko epiduraali auttanut lievittämään ponnistusvaiheenki kipuja?

Olen synnyttänyt kerran, ja mulla oli niin tehokas epiduraalipuudutus, että ei se ponnistaminenkaan tuntunut oikein miltään. Ponnistamisen tarve alkoi tuntua, mutta ei sekään mitenkään käsittämättömän paljon. Supistusten kanssa olin ihan pihalla, kun nekään ei tuntuneet selvästi.. ehkä ne oli heikompiakin sen puudutuksen kanssa? Pään syntyessä tuntui kiristystä ja ehkä ihan pientä nipistystä - ei edes sellaista kuin jos nipistän itseäni kunnolla kynsillä kämmenselästä... Kun pää oli tullut, tuntui kun poika venkoili siellä sisällä :-/ ja sitten tuntui jotenkin ne muodot, kun se loppu vartalosta tuli ulos. En olisi uskonut, että näin kivuttomasti menisi, mutta onnellinen olen, että meni. Pelotti kuitenkin aika kovasti etukäteen kaikki ne kivut ja hankalat tilanteet, kun ei siitä tilanteesta noin vain voi karata kesken kaiken pois :D.



Mii- ja poju 5 kk

esikoisesta sain epiduraalin ja pudendaali(?)puudutuksen ja ponnistusvaihe sattui muttei ollut sietämätöntä. Kakkosesta en saanut mitään puudutusta ja se oli ihan hirveetä hommaa se ponnistaminen, varsinkin kun tyttö painoi yllättäen 4700g. Nyt jännitänkin nimenomaan ponnistusvaihetta kolmosta odotellessa (nyt rv39+) koska se oli tosiaan ihan kammottavan kipeetä. Toivottavasti saan nyt spinaalin.

4 lasta olen synnyttänyt, enkä ole tuntenut koskaan minkäänlaista kipua ponnistusvaiheessa. Olen kyllä aina vaatinut välilihan puudutuksen, että uskallan ponnistaa (vaikka epparia siis ei ole koskaan tehty). Ekassa sain epiduraalin, mutta vaikutus loppui ennen ponnistusvaihetta. Muut menneet luomuna.

Olin juuri ponnistusvaiheen alussa saanut toisen lisäannoksen epiduraalia. Tunnin ähistin eikä vauva syntynyt. Turvauduttiin imukuppiin. Tuntoaistimus oli tallella, kipua en tuntenut lainkaan. Uskon, että olisi sattunut aika lujaa, sillä jouduttiin turvautumaan imukuppiin...



Myöskään esikoiselta ei ponnistaminen sattunut epiduraalin takia lainkaan. Esikoinen syntyi vajaan 20 minuutin ponnistamisen jälkeen. Tosin vauvoilla olikin kokoeroa 1,3 kg...

Sain spinaalin joka vaikutti ponnistusvaiheessa. En tuntenut mitään, en edes ponnistamisen tarvetta mutta se ei haitannut koska kätilö sanoi aina koska täytyy ponnistaa ja hyvin meni.

TAYSissa synnytin minä myös.

ja molemmissa sain epiduraalin. Esikoisen kohdalla tehtiin eppari ja ponnistaminen ei sattunut. Kuopuksen kohdalla repesin jonkun verran ja silloin kyllä ponnistus sattui! Oli itsellekin yllätys kun eka kerralla ei tehnyt kipeää.



Saas nähdä kuin kolmannella kerralla.



AIHA Rv 23+0

Ekassa synnytyksessä petidiini ja ilokaasu. Ponnistusvaiheessa vain kiristi vähän. Pieni repeämä ja 6 tikkiä. Ponnistusvaihe kesti 10 min ja 3 ponnistusta. Toisessa ponnistusvaihe ei sattunut myöskään. Ilokaasua muutama henkäisy. Ponnistusvaihe 4 min. Kyllä ne supistukset olivat kivuliaita molemmissa , varsinkin toisessa kun aukesin puolessa tunnissa.Toisessa ei repeämää.

Taysissa on minunkin 3 lasta puskettu maailmaan. On ollut epiduraalit ja suihkepuudutukset, mutta kyllä on sattunut. Ei silti tokikaan niin paljon kuin supistuskipu, mutta kyllä tuli vaikerrettua ponnistusten välillä. Jopa toisena tulleen kaksosen vetäminen ulos ekan jälkeen sattui aivan hemmetisti, oli kuin paikat olisi mennyt välillä ihan täysin takaisin kiinni.

Kolme synnytystä takana,kaikissa kohdunkaulanpuudutus ja kivut todellakin hävisivät ponnistusvaiheessa. Tuntui vain se valtava painon tunne.

Ensimmäinen synnytys on vähän hämärän peitossa. Sain epiduraalin ja olin sitten jonkinlaisessa horkassa ponnistusvaiheeseen asti. Ponnistaminen ei kyllä ihan hirveästi sattunut, mutta olihan se aika kovaa työtä.



Toinen synnytys meni niin, että sain aikalailla avautmisvaiheen lopussa kohdunkaulanpuudutuksen, joka vaikutti vain toisella puolella. supistukset oli todella pahoja viimeisen tunnin aikana. Sitten kun tuli ponnistamisen tarve, niin samalla helpotti aivan valtavasti. Ponnistusvaihe kesti kuutisen minuuttia ja oli tosi helppo. Repeytymiäkin tuli, mutta jostain syystä sekään ei tuntunut kovin pahalta.

Sain epiduraalin, kun olin 6 cm auki ja puolentoista tunnin päästä alkoi ponnistuttamaan. Tuskallista se oli kyllä; ponnistin niin, että seuraavana päivänä oli naama kirjavana katkenneita verisuonia. Kivuliain kohta oli, kun vauva oli vielä hartioita myöten sisällä, mutta ei sekään ollu kuin pieni kirpaisu, kun sain vauvan vihdoin kokonaan puserrettua ulos.

vaiheessa sattunut. Jossain vaiheessa kiristi ja sitten kätilö leikkasi välilihaa vähän auki, jotta pikkuinen mahtuisi tulemaan ja äidille ei tulisi repeämiä. En tarvinnut mitään kivunlievityksiä. Tietenkin laittoivat puudutteen leikkausta varten. Leikkausta en huomannu muuten kuin, että kätilö otti pikkusakset käteen.

Minusta ponnistaminen oli kuin olisi käyny tarpeella pitkän pidätyksen jälkeen. Inhottavin (ei kivulias) oli kun vauva käännettiin pään tulon jälkeen oikeaan asentoon.

Eka kerralla sain epiduraalin 30 min. ennen ponnistamista, joten ehti juuri mukavasti vaikuttaa. Tunsin supistukset, mutta kipu ihan siedettävissä. Ponnistaminen oli suht helppoa. Eppari leikattiin.



Toisella kerralla luulin, että kuolen siihen paikkaan, ihan totta!! Tunsin kuinka repesin samalla kun työnsin. Huusin välillä, että tämä jää tähän, mutta eipäs jäänytkään;) Loppujen lopuksi tikkejäkään ei tullut kuin pari, vaikka olin luullut ihan muuta!



Kooltaan vauvat olivat samankokoisia.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat