Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi et halua kuin 1 tai 2 lasta? Haluaisitko enemmän jos olisit rikkaampi? tai jos vauva-aika ei olisi niin rankkaa?

Vierailija

vai onko se raskausaika vai synnytys miksi et halua enempää lapsia?



Itse haluaisin 4 lasta!

Sivut

Kommentit (65)

Vierailija

Luulin, että se on yleistäkin. Meillä ei nimittäin ole tukiverkkoa. kaikki lastenhoitopalvelut pitää ostaa ulkopuolelta eli MLL:ltä, eikä se ole ollenkaan sama asia kuin jos kilometrin päässä olisi mummula tai innokas kummitäti, jonka luo voisi lapsi mennä kylään joskus pariksi tunniksi. Emme harrasta paljonkaan emmekä baareile jos ei sitten ole esim. ystävien häät tai karonkka tai muuta isoa. Silti olisi ihanaa, jos joku joskus auttaisi...



Lapsia on nyt yksi. Hän on ihana, vaikka edelleen 2-vuotiaana nukkuu huonosti. Toista lasta joskus vielä aiotaan tilailla, minun aloitteestani, miehelle riittäisi tämä yksikin. Raskaus oli helppo, synnytyskin ok eikä jäänyt vammoja kenellekään. Parisuhde on hyvä. Siitä alkaa tulla toinen jarruttava tekijä esiin: haluan minä sen miehenikin kanssa olla. En tiedä, kuinka paljon meillä olisi yhteistä aikaa, jos lapsia olisi vaikka viisi. Tai jos olisi aikaa, haluaisiko sitten ottaa ns. aikaa ihan itselleen, eikä jakaa sitä puolison kanssa. Mulla on mukava mies, joka on ihan yhtä tärkeä kuin lapsenikin minulle. Aikakakun jakamista on pakko ajatella.

Vierailija

Minusta näissä asioissa on hyvä kuunnella sydäntään ja järkeään sopivassa mittasuhteessa, ja jättää sitten asia ylemmän tahon päätettäväksi.



Minulla sydän sanoo, etten pystyisi jakamaan aikaa ja rakkautta tasapuolisesti, jos lapsia olisi enemmän. Kahdenkin kanssa välillä on tasapainottelemista, jotta ehtii olla molemmille läsnä myös henkisesti riittävästi. Sydän sanoo myös, että meidän perhe on nyt tässä, siltä vain tuntuu. Tosin niin se sanoi kertaalleen silloinkin, kun meillä oli vasta yksi lapsi ;) Nyt meillä on 5-vuotias poika ja 1-vuotias tyttö. En siis vanno mitään...



Järkisyitäkin toki löytyy, mutta ne ei ole niin merkittävässä roolissa tässä pähkäilyssä. Esim. että elämä (etenkin matkustelu yms.) on helpompaa, mitä vähemmän lapsia on, omaa aikaa on helpompi järjestää, kun harrastuksiin kuskattavia mussukoita tulevaisuudessa on vain kaksi, ja kaksi on helpompi saada yökylään kuin kolme. Tosin yksi olisi ollut vielä helpompi ;) Asunnossamme olisi tilaa vaikka neljällekin lapselle, eikä talouspuoli muutenkaan paina vaa' assa juurikaan, ne olisivat meille huonoja tekosyitä.



Tunnesyitä kolmannen/neljännen/kymmenennen lapsen puolesta olisi varmaankin vauvakuume, joka on krooninen... Vauva-aika on ollut molempien kanssa ainutlaatuisen ihanaa, vaikka tämä pienempi kyllä herätteli öisin melkein 1-vuotiaaksi asti (kummasti se unohtuu). Mutta on eri asia potea vauvakuumetta kuin osata nähdä itsensä suuremman perheen äitinä. Ja valvomista en kaipaa yhtään, vaikka se onkin väliaikainen vaihe lapsiperheen elämässä. En kaipaa myöskään raskauspahoinvointia enkä synnytyksestä toipumista, raskaus ja synnytys sinänsä olivat mukavia molemmat. Ihania muistoja, jotka saa pysyäkin sellaisina ennemmin kuin että vielä haluaisin ne kokea kertaalleen =)



Mutta kyllä nuo kaikki ns. huonot puolet toki unohtuisivat, jos tulisi tunne, että haluaisimme isomman perheen. Vaan sellaista tunnetta ei ole enää kummallakaan, enkä oikein usko niin vahvana tulevankaan, että jaksaisimme oikeasti aloittaa taas kaiken alusta...

Vierailija

Raskaus ei ollut helppo. Synnytys ei ollut helppo. Vauva-aika oli rankka koska lapsi ei ollut helppo. Valvomista yhden lapsen kanssa yli kolme vuotta. Emme myöskään ole superrikkaita ja haluamme tietyn elintason sekä meille aikuisille että myös lapsellemme eli rahapuolikin on YKSI syy. Suurin syy ehkä on, että haluamme myös omaa elämää ja omaa aikaa sekä parisuhdeaikaa. Omia harrastuksia ja työmmekin vaativat paljon. Tukiverkkoja ei ole. Mielestäni lapsi ei kärsi ainokaisuudestaan vaan asia voi olla myös päinvastoin. Itselläni on kaksi sisarusta ja mielestäni ilmankin olisin pärjännyt, ehkä jopa paremmin. Yhden lapsen kanssa on helppo liikkua ja elää ja hänellä on hyvät oltavat silmäteränämme. Pelkäisin myös että seuraava lapsi ei välttämättä olisi terve tms.



Tässä siis monia syitä ja mikään näistä syistä ei yksistään ratkaise asiaa vaan nämä kaikki syyt yhdessä ratkaisevat asian.

Vierailija

Sairauteni takia en halua enempää, raskaudet myös olleet vaikeita ja avioliitossa nyt niin rankkaa etten halua enempää hyvä kun näin jaksetaan...

Vierailija

Haluan lähivuosina panostaa enemmän mm. työn ja parisuhteen hoitoon, tietenkin lapset ykkösenä edelleen pitäen. Haluan lähivuosina myös nukkua ehjiä öitä (kolmeen vuoteen niitä ei monta ole osunut).



Jos sitten vaikka viiden vuoden päästä jostain ihmeen syystä tuntuukin siltä, että taas jaksais ja haluais, niin katsotaan, tulisko se kolmaskin.

Vierailija

ja seuraavat menevät helpommin. TOKI on joitain harvoja poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti se on noin. Vaikka lapsi olisi isompi tokalla kerralla, niin kyllä se ensimmäinen on kuitenkin niin radikaali, että ei siinä vauvan pään ympäryksen kasvu edes viidellä sentillä (mikä on jo todella paljon, oletetaan, että eka lapsi olisi ollut 35cm ja toka 40 cm päänympärykseltään) tunnu oikein missään. Ja päähän se on lapsilla se suurin paikka.

Vierailija

Itselläni on yksi, toista harkitsemme.



Mitään varsinaista syytä siihen miksi toista emme tekisi ei kuitenkaan ole. Mietimme vaan parhaillaan onko tämä yksi jo meille riittävästi. Ihan kiva on kolmisinkin.



Synnytys oli kauhea ja esikon eka vuosi todella raskas. Vaativa vauva... Eikä turvaverkkoa ympärillä. Mutta ei nuo asiat meitä toista tai kolmatta estä tekemästä. Eikä raha. Kyse on ihan vaan ja ainoastaan siitä miltä tuntuu. Tuntuuko 1 vai 2 oikeammalta määrältä :).

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat