Olenko lapseni suhteen sokea vai...

Vierailija

Tarina päivähoidosta.



Poika aloitti syksyllä päivähoidon. Ikää silloin 2,5 vuotta. On ainoa lapsi. Puheenkehitys hieman jäljessä. Tuolloin sanoi vain muutamia sanoja. Hän siis aloitti päiväkodissa X, mutta parin viikon jälkeen vaihtoi päiväkotiin Y. Syynä miesystäväni kanssa yhteenmuutto.

Päiväkodissa (itse asiassa ryhmis) Y hoito alkoi hyvin. Hoitajat mukavia ja ryhmä verrattain pieni, vain 12 lasta.

Sitten alkoi mennä huonommin. Poika kuulemma tönii toisia lapsia jonkun verran. Olimme yhtä mieltä siitä, että tapa täytyy saada pois. Kotona tätä ei tapahtunut (vaikka siis olimme ulkona pihan hiekkiksellä muiden lasten kanssa).

Puhuin hoitajien kanssa, että lapsella on ollut hiukan muutoksia. Uusperhe, muutto, päivähoidon alkaminen jne.

Sitten hoitajia alkoi kauhistuttamaan lapsen raivarit. " Kun ' Villepetteri' ei suostunut laittamaan haalaria, hän alkoi itkemään ja KIUKUTTELEMAAN!" Olin hiukan ällistynyt. Kuvittelin sen olevan normaalia käytöstä että 2,5 vuotias silloin tällöin kiukkuaa.

Joulua kohti parani. Töniminen jäi pois, mutta niitä " kamalia kiukkukohtauksia" esiintyi yhä silloin tällöin. Hoitajat olivat kutsuneet ELTO:kin lasta katsomaan.

Puhe kehittynyt huimasti, mutta ei ole ihan ikätasollaan. Sanoo jo lyhyitä lauseita, mutta ulkopuolisten on joskus vaikea saada sanoista selvää.

Nyt sitten oli palaveri erityislapsestamme (tätä nimitystä hänestä käytetään hoidossa). Hoitajat puoltavat voimakkaasti siirtoa erityisryhmään, samoin ELTO. Olemme käyneet puheterapeutilla pari kertaa, mutta terapeutti ei näe erityisryhmää tarpeelliseksi.



Kuka ylireagoi? Tuntuu hassulta, että lapsi siirretään erityislasten ryhmään kun syynä on satunnaiset raivarit (itkee, " rymistää tuolia" ja heittäytyy lattialle) ja puheen viivästyminen.

Minulla ei sinällään ole mitään erityisryhmää vastaan, mutta oudolta kuulostaa...



Vai olenko minä vain sokea?

Kommentit (15)

Vierailija

Oma lapseni oli tuollaisessa pienryhmässä ja siellä aloitti syksyllä vähän vanhempi poika, josta itse pistin heti merkille, että on vilkas ja mahdollisesti erityislapsi. Oman voimakas luonteisen lapseni kanssa ottivat yhteen ja poika töni yms., muutenkin oli aina eteisessä esiintymässä ja hakemassa aikuisen huomiota, kun omaani hain pois. Minusta, jos lapsella on vaikeuksia sopeutua noinkin pieneen ryhmään, niin kyllä erityislapsena kohtelu on ihan positiivinen asia. Erityislapselle normaalissa ryhmässä annettu ylimääräinen aika on valitettavasti pois niiltä muilta lapsilta, ryhmädynamiikka kärsii. Ne hoitotädit tekevät ennalta ehkäisevää työtä ja auttavat lapsia juuri leimaantumasta:)

Vierailija

Ymmärrän toki, että lapseni voi käyttäytyä ryhmässä hyvinkin eritavoin kuin kotona. En väitä, että lapseni olisi alati-kiltti herranterttu.

Hoitajat selittivät että lapseni saa raivareita koska a) hänellä ei ole ryhmässä ikätoveria (muut lapset n. 1-vuotiaita ja sitten n. 4-vuotiaita) ja b) muut lapset eivät ymmärrä hänen puhettaan -> lapseni turhautuu.



Selitykset kuulostavat ihan uskottavilta sinällään. Kotonakin huomaan, että lapsi turhautuu kun mekään emme saa selvää mitä hän tarkoittaa.

Apua olemme hakeneet mm. tukiviittomista. Edistyminen on kuitenkin huimaa! Tälläkin viikolla olen pongannut 6-7 uutta sanaa, jotka hän sanoo kerta kerralta selvemmin.



Hoitajat selostavat, ettei heillä ole aikaa erityislapselleni. " Meillä ei ole resursseja" on lähes joka päiväinen lausahdus. En kyseenalaista sitäkään. Päivähoito on tiukilla henkilöstön suhteen.



Kun vain tietäisi mikä olisi oikea ratkaisu...



ap

Vierailija

En siis millään tapaa pelkää erityisryhmää. En usko, että diagnoosit tarttuvat tai että lapseni saa jonkun leiman.

Lähinnä kai pelottaa tuo siirtyminen. Jos lapsi taas vaihtaa ryhmää, niin miltä hänestä tuntuu.



Mutta kiitos viestistäsi, parahin 12 *halaus*



ap

Vierailija

Hän on vain tavallinen uhmis, jolla on puheenkehitys viivästynyt (ja joka ottaa viivästymää kiinni harppausaskelin).



Ketä uskoa? Itseäänkö?



ap

Vierailija

Ja kyllä vanhempi monesti saattaa olla sokeakin oman lapsen suhteen. Uskoisin, että päiväkodin henkilökunta on tottunut uhmaikäisiin siinä määrin, ettei muutamasta raivarista olisi huolissaan. Vanhempien kanssa lapsi saattaakin olla erilainen, mutta ulkopuolinen näkee usein mitä läheisimmät eivät näe. Jos lapsesi saisi erityispaikan, ota ihmeessä vastaan! Yleensä on niin, että erityisryhmiin hakee enemmän lapsia kuin niihin pääsee. Voimia!

Vierailija

Uhma toi tullessaan kiukku/raivokohtauksia, sekä voimiensa kokeilua muiden lasten kanssa (mm. tönimistä). Myös puhe on viivästynyt ja käymme puheterapiassa.

Minusta lapseni ei ole mikään erityislapsi vaan ihan tavallinen uhmaikäinen. Tätä mieltä on ollut myös puheterapeutti, neuvolatäti sekä päiväkodissa erityislasten kanssa työskentelevä sukulaiseni.

Vierailija

eli uusi ryhmä ottaisi lapsesi niin hyvin vastaan, että sinunkin huolesi helpottuisi kertaheitolla. Tiedän nimittäin miten oman lapsen päiväkotihankaluudet voivat seurata töihin, ja ne voivat pyöriä mielessä aika stressaavanina.



Ja sitten voi tulla sellainen inhottava asetelma, että pk:ssa aletaan tulkita kaikki negatiivisesti " taas se Henri teki niin ja näin, kun se Henrin äiti vaan ymmärtäisi ja lapsi saisi tuen, eikä me jakseta sitä Henriä, se on ihan mahdoton, eihän me nyt VOIDA..."



No toki voi olla, että tämänkin kuvion saisi toimimaan, mutta aika huonoja kokemuksia kuulemani mukaan on ollut sellaisesta, että lapsi on ollut alusta alkaen " liian vaikea tänne" .



Vierailija

Tärkeintä kai sullekin on se, että lapsesi on sellaisessa hoidossa, jossa hänet hyväksytään ihan täysiä - SELLAISENA kuin hän on. Erityisryhmät ovat usein hyviä paikkoja: Asiantunteva, koulutettu henkilökunta, pieni ryhmä.



Mieheni lapset ovat molemmat olleet hyvin heppoisalla lausunnolla erityislapsina ryhmässä. He olivat iältään molemmat yli 3v, henkilökuntaa oli 1 aikuinen/ 4 lasta. Molemmat saivat aikansa puheterapiaa tarhassa 1-2 kertaa viikossa. Kummaltakin purettiin erityislapsi -status, täysin kivuttomasti. Mitään leimaamista ei tapahtunut ja lapset ovat saaneet erinomaisen hyvää hoitoa.



Jos saisin valita, haluaisin omankin lapseni erityisryhmään :-) Mutta tosiaan tärkeintä on se, että jos nykyisessä lastasi ei hyväksytä, on parempi saada hänet sellaiseen paikkaan, jossa tullaan kaikenlaisten lasten kanssa toimeen. Ja jos ongelmia ei ole, erityisryhmän asiantunteva henkilökunta sen kyllä huomaa ja sinulle kertoo :-)

Vierailija

Ei syytä kamalaan huoleen jos puheterapeutti &c eivät näe ongelmaa. Mutta jos nykyisen tarhan henkilökunta suhtautuu noin, niin mielestäni leimaa lapsen pahemmin " häiriköksi" kuin pieni mukava erityisryhmä. Ihan normaaliin kouluun voi varmasti mennä vaikka tarhaa kävisi pienryhmässä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat