**** Enskattaret maanantaina ****

Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

...just kun täällä aamulla valitin bad hair dayta, niin eikös ystäväni (kampaajakouluttaja) soittanut ja pyytänyt mua ex tempore -hiusmalliksi! Nyt mulla on uus tukka!! On kyllä aikast villi ja LYHYT...kääks...mut eiköhän tähän totu :)



Voi että kun naurattaa toi Kesiksen tempaus....on se ihanaa, että muutkin " vähän" töppäilee! Mähän vetelin alkusyksyllä kans eripari sukissa hienoissa korkkareissa pitkin kaupunkia...se toinen sukka oli kenkäkaupasta jalkaan unohtunut sovitussukka (raidallinen)...todella tyylikästä ;)



Noh, mutta nyt päikkäreille - aamusta jo melkoisesti paremmalla mielellä!



AURORALLE HIRMUISESTI ONNEA JA MIELENRAUHAA HUOMISELLE!! Ja hei - tää homepää ei nyt pysty muistamaan, meetkö sä Kättärille??? Jos siellä treffattais vaikka :)



Makkara



Vierailija

käväisin laittamassa uuden masukuvan...

http://i127.photobucket.com/albums/p159/Makkara_5/IMG_2653.jpg



Titille piti vielä sanoa, että on kyllä aika riskaabelia alkaa itse tulkitsemaan ultrakuvia - kerropa se miehelle! Meillä on 4D:ssä printattu lähikuva vauvan värkeistä, eikä siitäkään kuvasta oo kukaan osannut sanoa varmaksi kumpi on tulossa... Tuttavapiirissä on kyllä pareja, joista toinen on tietänyt sukupuolen ennen vauvan syntymää ja toinen ei - voi se niinkin onnistua, vaikka lipsahdusten vaara on tietty olemassa :)



Voi kääks mun mies kommentoi just mun uutta tukkaa: näyttää kuulemma sivulta päin katsottuna vähän sellaselta ku leffoissa on naispuolisilla ammattitappajilla!!! Kysyin, että uskaltaako tulla mun viereen nukkumaan vai pitääkö pedata sohvalle peti :)))



Makkara

Vierailija

Mulla on selvästikin lukemisen sisäistämisen kanssa ongelmia. Jumatsuikka, Auroralla on se poitsu tulossa jo huomenna!!! Jotenkin mulla tosissaan nuo pasmat sekaisin ja ajattelin, että vasta keskiviikkona.



Ei muuta kuin tsemppiä huomiseen jos en enää roiku linjoilla myöhemmin!



Samainen Coltsfoot

Vierailija

Auroralle tulin vaan heiluttelemaan onnea huomiselle!!!! Jotenkin hurja ajatella, että silloin syksyllä ekoilla tampereen treffeillä meidän Aksu oli ainoa vauva ja nyt sitten huomenna koko porukka on jakautunut. =) Kovasti onnea jo etukäteen teille!!



pikku-milli & Akseli 9,5kk

Vierailija


[color=red]Kirjoitin eilen sikapitkän viestin ja se katosikin bittiavaruuteen... No, ei voi mitään. Olin siihen jo kaikkee kommentoinutkin, eli oon täällä käynyt teidän juttuja lukemassa vaikka en ole jaksanutkaan niin aktiivisesti kirjoitella. Eilen en sitten jaksanut uutta stooria rueta enää rustaamaan, enkä kyllä jaksa nytkään, joten suokaa anteeksi.



Sen verran vaan tulin avautumaan että Vimpulan liikkeet ovat tuntuneet rv16+4 asti todella selvästi! Niin selvästi, ettei enää voi epäröidä että mistäs tässä on kyse. Tosin liikkeet tuntuvat lähinnä istuma-asennossa. Tänään se aloitti kunnon riehumisen kun kiikutin itseäni kiikkutuolissa. Välillä antaa ihan kunnon potkuja, ja kovasti ihmetyttääkin että miten niin pienestä sintistä voi lähteä sellainen voima! Kunnon potkulla tarkoitan tässä vaiheessa sellaista minkä osaan itse tulkita potkuksi. Muita nykimisiä ja muljahduksia en oikein osaa vielä tulkita, että onko ne peräisin kädestä vai jalasta. :) On kyllä niin ihanaa kun tuntee oman ötökän liikkeet päivittäin ja pystyy jo vähän seuraamaan sen vuorokausirytmiäkin. Harmi vaan kun tuleva isukka ei vielä voi tuntea liikkeitä. Missäs vaiheessa ne liikkeet alkaa tuntua mahan läpi?



Kertokaas mulle mitä ihmettä mä teen kun mies haluaa tietää (jos vaan ultrassa näkyy) vauvan sukupuolen etukäteen ja minä en?! Eihän ne tietenkään siellä ultrassa sitä miehellekään kerro jos minä itse en sitä halua tietää, mutta mies sanoi että hän sitten tulkitsee itse ultran aikana jos hänelle ei kerrota. Tässä vaan nyt sitten huolettaa vähän se, että jos nyt mies vaikka omasta mielestään sattuisi näkemään pojan vehkeet ja sitten syntyisikin tyttö, niin olisikohan se vähän pettymys kuitenkin kun olisi tietyllä tavalla odottanut poikaa? Meille molemmille on ihan sama kumpi sieltä tulee, joten en ymmärrä miksi miehen pitäisi se sukupuoli saada etukäteen tietää? Itse en halua sen takia tietää, että yllätys säilyy loppuun asti, eikä tule sit synnytyksessä tilannetta: " Teille syntyi tyttö/poika!" johon voin itse vastata: " Joo, kiva, mä tiesinkin sen jo." Sori nyt niille jotka ovat halunneet selvittää vauvan sukupuolen, tämä nyt on vain minun näkemykseni ja haluan oikeasti yllättyä synnytyksessä, että kumpiko tuli. Osaisko joku neuvoa miten saisin miehen kalloon taottua ettei katselisi ultrassa " sillä silmällä" ja tekisi omia johtopäätöksiä asiasta. Eihän siinä ole mitään järkeä! Mieshän voi luulla vaikka napanuoraa pojan vehkeeksi jos sattuu sopivasti jalkovälissä olemaan! En tod tiiä mitä minä sille sanoisin...



Mutta nyt pitää mennä lepäämään, voimat on ihan lopussa. Kiitokset kaikille synnyttäneille synnytyskertomuksista! Ja sen verran muistan kommentoida että [b]Niinalle[/b] vilpittömät pahoittelut tuulimunasta... En tiedä mitä sanoa, tuntuu todella pahalta puolestasi... Voimia sinulle ja miehellesi nyt ja tulevaisuuteen. Kyllä se vauva teillekin vielä suodaan ihan varmasti, vaikka se tieto ei varmasti tässä vaiheessa lohduta yhtään. *virtuaalihalaus*



T:Titi ja Vimpula rv17+1[/color]

Vierailija

Äh, eihän se Iivari syntymään suostu. Taitaa poika tykätä olla mahassa. 7 tunnin kipeiden suppareiden jälkeen loppu kokonaan, ihan yhtäkkiä ja kun lääkäri tutki, ei ollut edistytty mitenkään. Turhauttaa. Just kun luuli et jos nyt ois kuitenki :/

Vähän tylsistynyt olo joten jätän tän koneella istumisen nyt.



Auroralle onnea huomiseen, tulehan sit laittamaan kuvia pikkuisesta :)





Henna ja Iivari, 38+3

Vierailija

[color=4169E1] Se olisi taas maanantai ja uuden viikon alku! Viikonloppu meni mukavasti ja rauhallisissa merkeissä. Eilen illalla käytiin katsomassa miehen serkun n. kuukauden ikäistä vauvelia...ja täytyy sanoa, että oli kyllä niin söpö ja ihana vauva, että miten sitä malttaa odottaa Piksun syntymää enää laisinkaan! Voi kun päivät nyt vain menisivät supernopeaa vauhtia eteenpäin ja meidän Piksuliini syntyisi:)!



Voi vitsit, Aurora saa huomenna syliinsä oman pikkuisen! Ihan huippua! Toivottavasti olosi alkaa helpottamaan ja paranet, ettei tarvitse sektiohaavan kanssa ja Poitsu kainalossa yskiä:)!!! Jännää! Tsemppiä kilokaupalla huomiseen koitokseen!



Pi-Ki: Jep, mua kanssa raivostuttaa eniten noi kaksi asiaa (ruuan/herkkujen puute sekä se, kun ei saa unta silloin kun haluaa)! Yleensä olen sellainen unikeko, että voin nukkua vaikka kuinka paljon ja saan unta suhteellisen helposti. Nyt kuitenkin tässä raskauden loppuvaiheessa on tullut pieniä univaikeuksia... Nukun kyllä pitkään ja ihan suht' hyvin, mutta saatan heräillä keskellä yötä ja valvoa pari/kolme tuntia ennen kuin saan taas unenpäästä kiinni! Myös silloin kun mies herää ja lähtee töihin aamulla valvoskelen ja pyörin sängyssä pitkään (pari tuntia) ennen kuin taas saan uudelleen unta! Tosi tylsää ja mälsää puuhaa! Ehkäpä keho alkaa valmistella meitä vähempiin uniin ja yöheräilyihin?! Toivottavasti ensi yönä saisit edes pikkaisen paremmin unta:)!!!



Kiitos Poppikselle synnytyskertomuksesta! Noita kertomuksia on kyllä aina niin mukava lueskella! Ja Räpsykin on jo 10vrk, iso tyttö siis:)!



Coltsfoot: Sielläkin on liikkeellä tuota univaikeutta... Toivotaan, että Nukkumatti muistaisi käydä moikkaamassa ensi yönä!



Jushka: Hampilääkäri on kyllä aikas ikävä paikka, mutta onneksi sieltä saa " palkintona" purukaluston kuntoon:) Eiköhän se Naksu pian ala monottamaan oikein kunnolla, niin ei tarvitse huolestua:)! Tsemppiä koulutehtävän vääntämiseen!



Makkaralle onnittelut raskausviikosta 40! Varmasti alkaa jo olo olla aikas malttamaton ja tuskastunut... Toivotaan, että pikkuinen ymmärtää pian " ulostautua" sieltä masusta! Jaksamisia lähettelen sinne kovasti!



Kesis: Hih, ihana toi sun henkarijuttu :D!!! Miten voi lähteä töihin henkari vaatteiden alla:))?! *mä täällä naureskelen ihan ääneen*



Oma napa: Eipä mitään ihmeempiä tänne kuulu. Olo on ihan ok... liitoskivut hieman vaivaavat, mutta onneksi eivät vielä mitään kovin mullistavia ole. Piksu potkuttelee ja myllertää kiitettävästi, kova meno päällä pikkuisella lähes koko ajan!



Tällä viikolla mennään miehen kanssa tutustumaan synnytyssairaalaan! Meillä ei täällä Jyväskylässä ole mitään synnytysvalmennuksia, vaan halutessaan saa käydä vain tuollaisella synnärikierroksella, jossa ilmeisesti kätilö hieman kertoo ainakin kivunlievitysmahdollisuuksista ja sitten tutustutaan synnytyssaliin.



Nyt taidan lähteä laittamaan jotain ruokaa, kun alkaa masu murista siihen malliin! Mukavaa viikon alkua kaikille Enskattarille ja masu-Enskoille!



~ ♥ ~ Viipuli ja Piksu, rv 35+0 (viikot POKSUU!) ~ ♥ ~

Vierailija

Olen koittanut kipeästä olosta huolimatta silitellä vaatteita pois tosta kodinhoitohuoneesta, kun kiva tulla kotiin jos paikat kunnossa. Samoin imuroin yläkerran ja pesin vessat. Alakerta pitäis siivota vielä huomenna=( Olo on vielä kipeä, mutta tänään menty ekan kerran askel parempaan suuntaan VIHDOIN:=) Eli olo on huomattavasti parempi kuin kolmena edellisenä päivänä. JES!! Ja olenkin sit heti käyttänyt tilaisuuden hyväksi ja laittanut kotia kuntoon.



Kesis, tuliko teistä lottovoittajia?=)



Han, ajattelinkin että varmaan TUSKAA jos yskittää sektion jälkeen. Kun nyt jo sattuu mahaan ja rintaan toi köhiminen, niin mitä sit kun 7 kerrosta leikattu auki... *kääks*



Henna lähti kättärille, eikä ole tullut mitään uutta tietoa. Eli luultavasti ei enää kotutunut?! WAU! Täällä odotellaan vauvauutisia. Pitää heti miehen kannettavalla ti tai ke iltana lueskella kuulumisia, jos vain ehdin/jaksan:) Saahan muuten sairaalassa käyttää konetta??



Pi-ki, ostin sellasen ison rasian kaupasta välimeren herkkuja eli marinoituja valkosipulinkynsiä. Niitä olen nyt joka välissä syönyt. En tiedä tehoaako kun ne on marinadissa, mut yritän ainakin. Huomenna en enää uskalla syödä, kun leikkaava lääkäri jo varmaan pyörtyy mun hengityksen hajuun;)



Mikäs makkaran ja " prinsessanakin" tilanne?



Tosiaan alkaa aika käydä vähiin. Huomenna alkaa jo syömiskielto klo 24:00 ja huomisiltana selviää myös monelta leikataan. Saas nähdä koska alan jännittämään, vai osaanko jännittää lainkaan ennen sairaalaan menoa. Siellä jalat sit varmaan tutiseekin senkin edestä:) Mitenköhän on perhehuoneen laita, kun sellanen haluttaisiin mutta mies joutuu kyllä duunissakin käydä piipahtamssa eli ei pysty olla 24h siellä meidän kanssa. Saakohan sen silti, kun äitini lupasi tulla isukkia tuuraamaan päivisin eli joku ois kuitenkin mun kanssa siellä koko ajan?? Onko vauvallisilla enskoilla tietoa asiasta???



Kello käy... Taidanpa mennä ottamaan muutaman valkosipulinkynnen iltapalaksi ja Panadol Hotin kyytipojaksi, eiköhän jo ne pöpöt tajua lähteä!;=)



Mukavaa alkanutta viikkoa,



Aurora & Poitsu Rv 38+2 / Rv38+6

Vierailija

piti vielä sanoa tuosta perhehuoneesta...et kun Kättärillä käytiin tutustumassa, niin sanoivat että perhehuoneessa pitää sit isän tosiaan olla koko ajan läsnä. Jossain pikaisella asialla nyt luulis saavan piipahtaa... Mut joku o-puolelta vois tosiaan osata sanoa, miten tuo käytännössä menee!



Makkara (jolla on nyt kaiken muun lisäksi todellinen BAD HAIR DAY - miksei tätä kuontaloakaan voinut ajoissa huollattaa?!?)

Vierailija

Mulle laitettiin katetri vasta kun puudutteet oli laitettu. Ei tarvinut siitä kärsiä siis. Tosin kyllä sen tunsi kun laittoivat sitä paikalleen, mutta ei se kipeää tehnyt. Lähinnä oudolta tuntui. Enempi mua pelotti se kun ottivat katetrin pois (kun ei ollut mitään puudutuksia) mutta eipä sekään juuri ollenkaan tuntunut.



Puudutteiden laitto ei sattunut. Tosin sain jonkun särkylääkkeen tms. juuri ennen puudutteiden laittoa, joka pisti pään vähän sekaisin ja tavallaan rauhoitti minua (vaikkei kyseessä ollut mikään rauhoittava lääke). Tokihan se laittaminen nipisti ja tuntui sellainen jännä paine selässä, mutta ei se kipeää käynyt. Pelko pois :)



Kaikista inhottavinta on kuitenkin se tunnottomuus ja se, kun ei pysty käyttämään alakroppaa ollenkaan. Kun hoitajat kävivät vaihtamassa siteitä, näin kyllä, kuinka he nostelivat jalkojani, mutta aivan kuin ne eivät olisi olleeet kiinni omassa kropassa, kun ei tuntenut sitä liikuttelua ollenkaan. Ja kun tunto sitten alkoi vähitellen palata, meni jalat kauttaaltaanaivan ämmänneuloille! :p Se oli ikävää.



Vierailija

Täällä sitä vaan valvotaan. Voi kakka... Alkaa pikku hiljaa pinna palamaan, kun on jo ainakin kolmas yö, kun uni ei tule silmään! Siis minulla, joka nukun MILLOIN vain ja MISSÄ vain!!! Mikä mua vaivaa :( Ei oo kiva, jos nyt on viety se viimeinenkin ilo ja ajankulu-mahdollisuus näiltä piinaavilta loppuviikoilta... En saa edes päivisin unta, vaan menee ihan pyöriskelyksi. En tajua. Ei siis tosin kauheesti väsytäkään, melkeinpä päinvastoin, mutta silti...ei se ennenkään oo estäny unentuloa. No, ehkä mä oon nukkunu jo niin paljon, että elimistö kieltäytyy vaipumasta uneen ennen kuin vanhat univarastot on kulutettu...eh eh... En jaksa edes nauraa, vaikka piti taas noin hölmö juttu kirjottaa... Kylläpä oonkin kiukkunen --minä, yltiöpositiivinen ihminen! Maailmassa on 2 asiaa, mitkä raivostuttaa niiiin paljon; se, ettei saa ruokaa ja herkkuja HETI, jos nälkä/himo yllättää, ja se, ettei SAA UNTA, jos haluaa nukkua...!!! MUR!



No, nyt jätän ton kiukkuamisen. Ei oo kauheen hyvä aamun eikä viikon aloitus tollanen.



Mutta onneks AURORA sentään on paranemaan päin! Omituista muuten, että sitä vähän jännittää muiden sairaalaan menoa ja " nyytin hakua" , mutta ei osaa vielä omaansa jännittää :) Luulen, että se jännitys iskee vasta siinä vaiheessa, kun se lähtö oikeesti tulee. Mutta ehkä ei tosiaan kannata Aurora syödä enää tänään sitä valkkaria XD Koska ajattele, jos se lääkäri onkin vampyyri, niin eihän se voi leikata sua sitten ollenkaan, jos valkkari tuoksahtaa! =)



Joooooo..... Kyllä mä ehkä tarviin sitä unta, kun alkaa nää jutut olee näin laadukkaita... :) Jos menis syömään vähän aamupalaa, lukis lehden, ja koittais sitten uudestaan. Vaikka niinhän se vissiin on, ettei sänkyyn sais mennä kuin vasta väsyneenä... huoh...



No, uusi viikko on ainakin pyörähtäny käyntiin noissa raskausviikoissakin. Eli kai se aika sitten kuluukin, vaikkei siltä tunnukaan :)



Joka tapauksessa hyvät huomenet kaikille!!!



Pi-Ki ja Eemeli 39+0

Vierailija

tosiaan 40 paukkui tänään rikki. Vähän turpa rutussa täällä kökötetään - olisin kuvitellut päässeeni jo tositoimiin. Vaan pitää muistaa, että se LA on käytännössä +/- 2 vkoa.... Mies lupas tänään viedä mua kaupungille hemmoteltavaksi, yrittää kovasti piristää vaikka sitä itseäkin kyllä jo odottelu tuskastuttaa. Kiltti mies :)



Meen nyt laittamaan naamaa kuntoon ja yritän miettiä, mitkä housut olis vähiten kiristävät. Hyppäsin Poppiksen kertomuksenkin vielä yli, haluan lukea sen rauhassa ja ajan kanssa...



Makkara 40+0



ps. Aurora äläs nyt huhki siellä!!! Oikeesti, lepäilet nyt ettei ala uudestaan oireet nostamaan päätään.

Vierailija

[color=#E26E1C]

Sitähän mäkin ihmettelen, että miten ihmeessä VOI LÄHTEÄ töihin henkari takin alla. Näköjään helposti :)



Ajattelin kehitellä tätä ideaa (insinööri on aina insinööri) eteenpäin: Kun täällä Helsingin aamuruuhkassa ei ikinä saa metrossa/bussissa istumapaikkaa, niin jättää vaan henkarinkoukun takin kauluksen ulkopuolelle. Ei tarvii kun sisääntullessa kiinnittää koukku tankoon, pysyy kätevästi paikoillaan ja kädet vapautuu lehden lukemiseen. Kätevää, eikö?



Tätä keksintöä saavat sitten vapaasti hyödyntää kaikki aamuruuhkissa tungeksivat enskattaret!



[quote]

Kesis

Vierailija

AURORA, mulla jännitti kaikista eniten siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä sairaalaan. Siellä se pahin jännitys hälveni, kun meni eka puolitoistatuntia vain odotellessa, että jotain alkaisi tapahtua. Meidänhän piti olla paikalla jo puoli 7 aamulla, koska sanoivat, että pitää tehdä alkuvalmisteluja (antaa peräruiske ja ajella karvoja). Loppujen lopuksi mulle ei tehty mitään, koska olin käynyt " hätäpaskalla" kotona (joo, minä jännitän mahallani ->joko oksentelen tai sitten sitä toista....) ja karvoja ei tarvinu ajella, koska olin itse ajellut ne. (Tästä muuten oli aiemmin keskustelua, että miten pystyy siistimään paikat vielä loppuraskaudessa. Täytyy sanoa, että kyllä pystyi, vaikka tiukkaa teki :D) Mutta voin vakuuttaa, että viimeistään, kun lähtevät kärräämään sinua leikkaussaliin (saat makoilla siinä pedillä) niin alkaa jännittää. Ja se leikkaussali, HUHHUH :p Mutta hyvin se sitten meni. Tylsin vaihe on sitten se heräämössä oleminen. Mun piti siellä olla se 3-4h (en muista tarkkaan, olin vähän tokkurassa), toiset selviää ehkä vähemmälläkin. Siinä lötkötät pedillä puoli kroppaa täysin tunnottomana etkäpysyt edes istumaan, koska alaraajat ei toimi. Hoitajat käy 20-30 min. välein tarkistamassa kohdun tilanteen ja vaihtavat suojat, jos/kun jälkivuotoa tulee reilusti (jep, sitäkään ei itse pysty tekemään, vaan pitää olla toisten " armoilla" )



Okei, varmaan tosi lohdullista kun kerron vaan kaikki ikävät puolet :D Itser leikkaus oli todella nopea ja täysin kivuton operaatio, että se ainakin on positiivista! :) Ja jokainenhan kokee sen omalla tavallaan!



Nyt kuuluu kitinää, pitää mennä.



Han ja Rumpalipoika 1vko

Vierailija

[color=CD1076]Tässäpä teille vihdoin se meidän synnytyskertomus. Pahoittelen, että tuli niin valtavan pitkä!



Noniin..Mehän käytiin synnärillä näytillä keskiviikkona 31.1.(rv41+0) kun aamulla tuli verta ja tuntui ¿omituiselta¿..kätilö laitto mut käyrille, mutta kaikki oli ihan rauhallista masussa ja auki olin n. 2cm, joten kotiinpäin lähdettiin..Kello oli jotain kahdentoista jälkeen kun lähdettiin sit synnäriltä kauppaan ja kotiin..Siitä asti alkoi pientä menkkamaista jomotusta tuntumaan..Keskiviikkoiltana jomotus alkoi kovenemaan ja nukkumaan mentäessä joskus puolenyön aikoihin jomotus oli muuttunut jo suhteellisen kovaksi ajoittaiseksi kivuksi. Fiksuna tyttönä päättelin näiden kipujen olevan niitä paljonpuhuttuja supistuksia..=)



Keskiviikon ja torstain välinen yö oli levoton ja vaikeroiden vaihtelin paikkaa sohvan, sängyn ja tietsikkatuolin välillä..Sain torkuttua aina muutaman minuutin suppareiden välillä, ja aamulla olin jo aika väsy. Koko torstain supisteli enemmän tai vähemmän kivuliaasti ja illalla alkoi jo tuntumaan niin kovin, että pienet kyyneleet tuli valutettua aika ajoin..Mies yritti jo kolmen aikaan puhua, että lähdetään sinne synnärille, mutta keskiviikon turhan käynnin takia en halunnut sinne lähteä taas häiritsemään ihmisiä..=) Illemmalla konsultoin jo burdea ja pikku-milliä mesessä edelleen kovat epäilykset mielessä kannattaako sinne hiton sairaalaan nyt matkata. Seitsemän aikoihin mies pakotti mut vihdoin autoon ja aika mielellään jo sitten lähdinkin. Viimeinen supistus tuli autossa just kun kurvattiin sairaalan parkkipaikalle. (Tietty!) Eli kun päästiin sisään ja kätsy laitto taas käyrille niin supparit olivat taas tiessään! Olo oli kuin idiootilla ja olin varma, että meidät passitetaan taas kotiin. =/ Puolisen tuntia istuin käyrillä ja kätsy teki sit vielä sisätutkimuksen ja sanoikin, että ¿täällähän ollaan jo 5cm auki eli tervetuloa synnyttämään!¿. Sanoipa vielä, että vaikutan niin reippaalta ensisynnyttäjältä kun olin jaksanut kotonakin niin kauan, ettei meinaa suositella epiduraalia! (Aijaa! =D)



Typerinä katsottiin miehen kanssa toisiamme ja aloin vaihtamaan vaatteita kun kätsy lähti etsimään meille salia. En yhtään uskonut, että nyt sitä räpsyä oikeesti lähdetään pusertaan. Mies haki laukun autosta ja päästiin sit odottelemaan synnytyssaliin. Klo 20:50 mut laitettiin taas käyrille ja supparitkin olivat tullet takaisin. Klo21:20 tuli uusi kätilö ja sain luvan käydä tupakilla..(jep..en onnistunut lopettaan missään vaiheessa..sori kandi! =D). Supparit jatku kipeinä ja kätsy näytti miten käytetään ilokaasua. Sepäs ei vaikuttanut mulla mitenkään eli kärvistely jatkui. Klo21:55 kipeitä suppareita tuli viiden minsan välein..Huoh. Klo22:30 kätsy toi jugurttia ja kiisseliä eikä halunnut vielä tutkia..Tsemppaili kovasti ja jäätiin taas miehen kanssa kahdestaan..Klo23:05 tuli salissa piipahtaan lääketieteen opiskelipoika ja kysäisi saisiko seurata meidän yötä ja mahdollista synnytystä..¿Mahdollista?! Ei kai me nyt enää täältä lähdetä ilman vauvaa?!¿ En kuitenkaan antanut lupaa jäädä katseleen kun vähän jännitti se tuleva finaali ilman ylimääräistä yleisöäkin..=) Klo23:20 kätilö tuli tutkimaan..Edelleen olin 5cm auki, mutta kaula oli hävinnyt..kätsy lähti miettimään kalvojen puhkaisua..Puoliltaöin kätilö olikin tehnyt päätöksen ja kalvot puhkaistiin..Siitähän sitten alkoivatkin infernaaliset tuskat. Oksensin aika rivakasti ja aloin kyselemään epiduraalia, kun olo ei ollut enää yhtään reipas!! Se tultiin antamaan ja onnistui vasta toisella kerralla..Ei oikein vaikuttanut vasemmalle puolelle missään vaiheessa ja yön aikana sitä lisättiin pariin otteeseen..Saatiin miehen kanssa kuitenkin torkuttua hieman kipuilujen lomassa..Klo06:00 kätilö teki taas tutkimuksen kun soitettiin se paikalle kun vähän alko ¿kakattaan¿..=) Olinkin täysin auki ja kätsy neuvo vähän ähistään aina kun supistus tuli. Ei siis kunnolla vielä lykkimään, mutta vähän avittaan vauvaa alaspäin..Huoh. Väsytti kovin jo siinä vaiheessa.



Klo 06:55 alkoi vihdoin tapahtumaan kun uusi kätilö tuli vuoroon ja tomerasti marssi sisään ilmoittaen, että nyt otetaan housut pois ja aletaan synnyttään! Oksijuttutippa (ei voi muistaa oliko se oksitosiini?) laitettiin heti kun kohtu oli jo aika väsynyt ja sehän vauhditti tapahtumia! Kätilö käänsi mut kyljelleen jalka ylös ja käski ponnistella aina supistusten tahdissa..Lähti sit tyytyväisenä pois ja mä aloin vähän panikoimaan kun tuntui, etten yhtään osannut..Kysyin siitä jakkarasta ja kätilö vaan sanoi, että ¿kyllä sä oot kuule aika iso sellaseen pieneen jakkaraan¿ (Goddamnit se sano mua läskiksi!!!) =D Käski vaan jatkaa ponnisteluja..Klo07:10 aloin panikoida lisää ja käskin miehen soittaa kätilön takas..aloin sitten nyyhkyttään räkä poskella niin kuin pikkutytöt konsanaan ja selitin katkonaisesti kätsylle, että taisin saada jonku paniikkikohtauksen. Rauhallisesti kätsy anto mulle happea, käski hengitellä ja alkoi asetteleen jalkatukia. Aloin huutaan miehelle, että auttais mut ylös kun haluan lähteä just nyt kotiin ja kätilölle huusin josko sen perkeleen vois vaan jotenkin repiä sieltä ulos!! Ihanan rauhallinen kätilö selitti hymyillen, että eiköhän tämä nyt kuitenkin synnytetä ihan vanhan kaavan mukaan..ja samalla käski miestä painaan nappia kun räpsy oli syntymässä just NYT. Paniikki oli tiessään ja aloin ponnistaan tositarkoituksella. Klo07:20 isä näki hiuksia, kerkesin huomata miten kätilö otti sakset käteen napsaistaakseen välilihan ja 07:26 se huusi, että lopeta ponnistaminen ja plumps! räpsy liukui sängylle! Kätilö putsaili vauvan ja kysyi otanko sen rinnalle, johon minä typertyneenä, että ¿no en!¿. Naurava kätilö kuitenkin nosti sen rinnalle ja homma oli ohi. Iskä oli jossain vaiheessa leikannut napanuoran, mutta kummallakaan ei oo oikein muistikuvaa tapahtuneesta..=) Istukka vedettiin ulos ja häly alkoi laantua..kätilö siellä tikkasi mua ja mä vaan katselin räpsyä ihan ihmeissäni siinä rinnalla..Täysin epäuskoisena edelleen. Sen jälkeen ei ajasta olekaan enää mitään hajua..iskä jossain vaiheessa pääsi kylvettään, mulle tuotiin safkaa ja jossain vaiheessa lähdettiin suihkun kautta osastolle. Tuore äiti. Hohoo! =D



Synnytyksen kestoksi kirjattiin 14h ja ponnistusvaiheeksi 1.26h. Räpsyn mitathan oli 51cm, pipo 36,5cm ja paino 3635grammaa. Pisteet 9-9-9, vaikka kymppikin mainittiin jossain vaiheessa..=)



Nyt on jo vähän tää arkikin lähtenyt pyörimään..Mies on vielä tän viikon kotona auttamassa..saa nähdä miten sit ens viikolla. =) Eka neuvolaan mennään räpsyn kanssa ens torstaina..Hui! Ekaa kertaa siis uloskin silloin.



Paljon tsempitystä kaikille odottajille ja menkäähän ilosta kirmaten synnyttämään! =)



Mukavaa alkavaa viikkoa tasapuolisesti!



t. poppis ja räpsy 10vrk! =)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat