Älkää vaan ikinä suositelko ystäväänne töihin samaan duunipaikkaan missä itse olette!

Vierailija

Itse hyvää hyvyyttäni suosittelin ystävääni meille töihin, kun hän oli ihan hädissään vanhassa työpaikassaan, ei viihtynyt siellä erinäisten syiden takia. Meillä tarvittiin juuri tän alan ihmistä, joten tuumasta toiseen. No, olin itse sattumoisin lomalla, kun hän oli tullut meille ja mitä kuulinkaan. Hän oli jo ekasta työpäivästä lähtien käyttäytynyt tosi moukkamaisesti, nakellut niskojaan eikä ollut vastaillut tervehdyksiin. Mulle kertoi, että ei pääse mukaan porukkaan vaikka kuinka yrittää?? Mun lounastunnit meni siihen, että kuuntelin ystäväni vuodatusta, kuinka hän oli tyhmä, kun tuli meille töihin jne. jne. Tunsin itseni ihan pelleksi, kun olin vielä etukäteen kaikille sanonut, että saamme kivan tyypin töihin. Mitä ajatella tästä? Nyt tää mun ystävä jo lähtenyt (lue: sai lähteä) toisiin maisemiin eikä ole paljolti nähty sen jälkeen. Eli neuvoni tosiaan on: älkää ikinä sekoittako ystävyyttä ja työkaveruutta keskenään. Ei hyvää seuraa!!

Kommentit (15)

Vierailija

Me ei kohdattu ystävän kanssa työelämässä, vaan niin tavallisessa tilanteessa, että olin hänen kaasonaan, yksi useamman kaason joukossa. Ja yhtäkkiä hyvä ystäväni oli aivan eri ihminen kuin siihen asti. Aivan kamala käskyttäjä (niin kuin moni morsian) myös sellaisissa asioissa, joita me kaasot tehdään työksemme (esim. tarjoilun järjestäminen).



Toisen kaason kanssa asiasta juteltiin, että tuollainenkohan se on töissäänkin alaisilleen, että nyt oli ehkä jäänyt "työidentiteetti" päälle meitä komennellessaan.



Se kokemus oli jotenkin niin yliampuva, että se muutti ajatteluani ystävästäni kokonaan. Nykyään minun on ollut vaikea ajatella häntä enää samana ihmisenä kuin ennen. Yritän ajatella hyvää, mutta ei sellaista ajatusta, ettei sekaan pujahtaisi jokin ikävä muisto. Olen alkanut näkemään hänen toiminnassaan ystävänäkin kaikenlaisia kummallisuuksia ja loukkaavia juttuja.



Eli varmaan varsin tyypillinen kaasokokemus, mutta aloitukseen yhtenevä siinä, että näkee ystävänsä aivan uudessa valossa ja saa hävetä hänen käyttäytymistään. Eikä ystävä näe tilanteessa mitään outoa, saati hävettävää.

Vierailija

Olin huonossa työpaikassa ja etsin epätoivoisesti töitä ja mieheni läheinen sukulainen tarjosi hänen alaisuudessaan töitä. Onneksi en epätoivoissani tarttunut siihen. Perhefirmoihin on aina riski mennä.

Vierailija

Olen "järkännyt" lukuisilla kavereille ja tutuille työhaastatteluja. Olen kuitenkin pitänyt riman korkeana ja suositellut ainoastaan sellaisia kavereita, joiden tiedän pärjäävän työssä ja lisäksi korostanut kaverille että olen suosittelija. Yhdestäkään ei ole ikinä tullut mitään negatiivista palautetta.

Vierailija

Poikkeuksena omat lapset jos he sitä haluavat.



Mulle itselleni vois olla vaikea paikka jotain aikuista sukulaista pomottaa ja ehkä antaa negatiivistä palautetta. Pakon edessä sen kuitenkin tekisin, ja sittenhän se sukulainen tai kaveri saattaisi niipahtaa siitä.

Ei, kyllä se on parempi että palkkaa täysin ulkopuolisia ihmisiä.

Vierailija

ja olin siellä 8 vuotta. Muutin toisaalle, olisin samassa työpaikassa edelleenkin jos siellä asuisin. Samoin rekrytoin vanhan työkaverini ja johan oli hyvä tiimi koossa.

Vierailija

Suosittelin silloin työttömänä ollutta ystävääni meille (määräaikaiseen) työhön.

Ja mitä tapahtuikaan: Tämä ystäväni oli vähän väliä sairaslomilla, milloin oli selkä kipeä (viiletti kuitenkin kaupungilla täyttä häkää ja kävi mm. risteilyllä), milloin vatsa, milloin mitäkin. Kerran sanoi minullekin, että otti päiväksi sairaslomaa, jotta jaksoi illalla lähteä konserttiin. Sai sittemmin vakituisen työpaikan (ei meiltä) ja sama rumba jatkuu: on vähän väliä poissa töistä milloin minkäkin syyn varjolla. Milloin on yskä, milloin oli eilen kuumetta, milloin mitäkin. Nyttemmin ystävälläni on paljastunut myös vakavia mielenterveysongelmia.

Vierailija

vain hieman toiselta kantilta. Eräs suositteli ystäväänsä - joka osoittautui epäammattimaiseksi ja huonoksi työntekijäksi. Etukäteen tämä ystävä aina kehui mitä osaa ja kuinka hyvin, mutta itsepetos on maailman suurin petos. Tämä alkuperäinen työntekijä joutui vähän huonoon valoon.

Vierailija

mä sain nykyisen työpaikkani kaverin suosittelemana. Ja olen tälläkin hetkellä töistä poissa hoitamassa flunssaista lastani. Tämä kaveri, joka minua suositteli, ei pidä enää mitään yhteyttä minuun ja lopettaa puhelut aina niin pian kuin mahdollista :-O



Teen kyllä työni hyvin ja työsuhdettani juuri jatkettiin vaikka ei ollut mikään pakko työnantajan puolelta.

Vierailija

Mä en suositellut ystävää, vaan opiskelukaveria, hyvä tyyppi ja tosi mukava ja vaikutti ihan muutenkin järkevältä. Duunissa multa kysyttiin että tunnenko ketää joka vois tulla töihin, suosittelin sitten tätä opiskelukaveria, koska tiesin hänen hakevan duunia ja sitä ei ollu vielä saanut.



No, pomo soitti hänelle ja ne sopi työhaastattelusta. Kun työhaastattelun aika tuli, ei tämä kaverini ilmestynyt ollenkaan paikalle. Häntä siinä odoteltiin tovin ja sitten pomo soitti hänelle. Oli kuulema liian pitkä duunimatka, joten oli päättänyt että ei tule edes haastatteluun, matkan takia ei paikkaa halunnut.

Oulunkylästä olis pitänyt tulla Itä-Helsinkiin!?



Vitsit että mua hävetti, olis voinut edes soittaa ja perua haastattelun, mutta ei.

Päätin että mä en kyllä lähde enää ketään tuttua suosittelemaan minnekään.

Vierailija

erossa työasioista. Kokemusta on, ja nyt ei ole toisella lapsella enää kummeja:( Toisaalta, en ehkä haluaisikaan niin omahyväisiä ja itsekkäitä kummeja lapselleni, että ehkä parempi näin.

Vierailija

Kaverillani meni mielenterveys paikassa, niin huonosti häntä kohdeltiin. Kaveri ei voinut oikein puhua kotonaankaan miten häntä kohdellaan, kun pelkäsi, että sukulaisuussuhteet menevät pilalle, niin kuin loppujen lopuksi menivätkin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat