MAALIsMAANANTAITIA

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kerrankin itse aattelin ekana aloittaa. On vähän unirytmit sekaisin. Kello 2.30 a.m.



(' ) mulla ei koske mihinkään eikä ole mitään muitakaan oireita. Käyn kerran viikossa koko kehon hieronnassa. Jalkapohjassa kipeitä kohtia, aih ja voih. Sit stepissä ja pumpissa ja jumpassa niin kauan kuin mahis. Silti paino nousee. Katselin eilen kuvia miltä olen näyttänyt aiemmissa odotuksissa ja synn jälkeen. Voi että olen ollut pieni eikä ole ollut liikaa ylimäärästä rasvaa kehossa. Nyt tilanne on vähän toinen.

Muutto olis 3 viikon päästä ja la neljän. Pinna kiristyy kotona. Se varmaan vaikuttaa myös tuohon unettomuuteen. Aiemmin raskauksissa en ole ees itkeskellyt tai ollut alakuloinen. Nyt meinaa mieli mennä matalaksi väkisin. Mulla on varmaan joku synnytystä edeltävä masennus, kun joillakin se tulee jälkeenpäin. Toivottavasti itse vältyn siltä. Riittää kun nyt on alavire.





Ootteko miettineet, minkälaisia tunteita teillä on ollut vauvan juuri synnyttyä? Onko tullut itku, hymy, väsymys vai mikä?



Eikun aamuyötä itsekullekin.



tsukkis la 13.3. eli kuukausi + 1 päevä eli 29 päevääkö + 2 viikon kantoyliaika :)

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

Täälläkin on jonkinasteinen flunssa jäytänyt jo monta päivää niin, että päivät on ok, mutta illalla kurkku kipeytyy ja öisin saa niistellä ja aamulla on aivan tukossa. Inhottavaa... ja nyt sitten se influenssa on iskemässä vielä joka paikkaan, toivottavasti ei meille eksy!!



TURPEET on sormet täälläkin, ihan nakit ja aamuisin liotan niitä jääkylmässä vedessä jotta saan ne taipumaan edes jotenkin.



TAPPI:ymmärrän hyvin mitä tarkoitit tuolla kommentilla, minäkin ajattelen juuri noin, että nyt en oikeasti vielä USKALLA tehdä oikein mitään, kun kuitenkaan vauva ei ihan valmis ole. Ei se nyt sitä tarkoita että sitä alkais ens viikolla riehuun ja savustaan vauvaa ulos, mutta just sitä, että aion tosiaan siivotakin tän pölypesän (=kotimme, HAH) enkä välitä enää vaikka tiedän että siitä alkaa supisteleen ja alaselkä on ihan tulessa imuroinnin jälkeen.... Nyt olen toden teolla jättänty hommat tekemättä, kun jos esim. imuroin koko kämpän, en pääse välttämättä käveleen koko iltana sen jälkeen.



JUMPALLAKIN joku oli vielä käynyt, herranjestas sentään mikä kunto ja kateeksi käy, todella!!! Eilen juuri melkein tippa linssissä raahustin kun tein pannukakkua, ja lähdin hakeen lähikaupasta kananmunia, niin ihan todella meinas noi liitoskivut mut jättää tien päälle, ja matkaa on arviolta 100METRIÄ!!!!!!!!! Kauppa näkyy meidän ikkunasta.... Järkyttävää.Ja esim. ruokaostokset tuo tuskaa, ZELDÀTTAREN tuskaisesta kauppareissusta luin, ja tuttua on... nyt jo ahistaa kun kohta lähden pojan kanssa Prismaan, kun tietää että ruokaostoksiin menee noin 1-1.5 tuntia kun raahustan hitaasti, ja supistelee ja vihloo. Sit pakkaan ne ruuat varmaan 10 eri pussiin että jaksan kantaa sisälle, hah hah.... :-D



APAATTINEN/MASENTUNUT fiilis vaivaa täälläkin, en edes tiedä miksi. On tää raskaus ollut niin erilainen kuin esikoissta odottaessa, kun olin aivan täynnä virtaa ihan loppuun asti, joka päivä ihan vimmassa tein kaikkea ja vointi oli parempi kuin ikinä. Nyt on sellainen olo, ettei mitään jaksaisi tehdä, eikä mikään edes HUVITA, ja vois maata kaiket päivät vaan sohvalla. Sit yhtäaikaa ahdistaa kun ei saa aikaiseksi ja pelkää että vauva syntyy ja kämppä kuin räjäys..... No, kaikki tarvikkeet täällä on paitsi turvakaukalo vielä anoppilassa, mutta se haetaan viikonloppuna. Ja toisaalta taas saattaa tulla sellainen kova kaipuu, että saispa jo vauvan syliin ja että mitä sen väliä vaikka joku lista puuttuis jostain tai remppa olis kesken, kun kuitenkin kaikki on muuuten hyvin... No, tulipas valitusta. Odotan tosi paljon jo kevättä ja kesää, valoisia aikoja, tää talvi oli jotenkin niin pimeä ja synkkä että kai sekin on vetänyt mielen apeaksi.



SELÄLLÄÄN NUKKUMISESTA olitte kanssa puhuneet. Mä en pysty olemaan hetkeäkään selälläni, ja sama oli esikoisesta. Jo rv 33 kun ultrattiin, niin parissa minuutissa mulla alkaa korvat humiseen, silmissä alkaa meneen mustaks ja tulee kylmä hiki, ja tietää että kohta pyörtyy ellei voi kääntyä kyljelleen. Eli todellakin sen kyllä tietää sitten kun sitä verisuonta painaa pahasti, itselle tulee niin järkky olo heti alkuun. Kyljellään on sitten sen jälkeen ultrattu etten siitä pediltä pyörry lattialle.



Sandi ja 36+1

Vierailija

Mä kans tot oon pohtinut, että kyllä se ikä antaa lisää sit luottavaisuutta ja sellasta tiettyä aikuismaista ajattelutapaa näihinkin asioihin. Ja kuitenkin kun jokainen raskaus on erilainen (mukaan lukien synnytys) niin eihän niitä sinänsä voi vertailla. Ja elämäntilanne on varmasti se, mikä ratkaisee kaikista eniten sen oman asenteen ja jaksamisen kanssa. Onneks nyt on siis kaikki hyvin ja helppoa. :)



Kyllä täälläkin on toiveissa saada toinen lapsi tähän perään parin vuoden päästä ja miksei sitten vielä kolmaskin. Sit alkaa tällä mammalla jo ikä painaa niin, etten oo ihan varma jaksaako sitä enää. Nyt jo pelottaa vaan valmiiks se, että miten pärjää, kun on sitten se pieni tässä mitä nyt ei ole. Mut asioilla on tapan järjestyä, joten eiköhän ne sitten vaan järjesty. :) Optimismi kunniaan!!



Oon tossa kans sit synnytystä miettinyt. Eilenkin kun supisteli paljon niin mietin, että mitenköhän viime tipassa tajuan sairaalaan lähteä, jos vedet ei mene tai tule muuta selkeää merkkiä siitä, että nyt on kiire.

Kuopuksesta kun tuli eka kipeä supistus niin lapsi syntyi jo vajaan tunnin päästä. Eli jos mä täällä vaan odotan niitä oikeesti kipeitä niin ehtiiköhän sitä mihinään?

Viimeks vetelin about luomuna ja ei se nyt niin kamalaa ollut. Pahinta oli vissiin se pelko ja jännitys, kun oli yksin eikä ketään tuttua tukena. Että tässähän mä saatan miehen tukemana kotona jopa synnyttää, jos en ymmärrä lähteä mihinkään.



Tällä hetkellä nää mun supparit on siis sellasia, että alkaa pikkuhiljaa kivistää masua kovaksi ja sen vaan tuntee, kun kiristyy ja puristuu. Sit alkaa hengitys salpautua ja pitää keskittyä hengittämään, ettei vaan pidätä. Samalla vatsaa puristaa niin lujaa, että ristiselkää alkaa hiljaksiin pistelemään tai vihlomaan. Tällanen kestää noin puoli minuuttia (siis ilman kellotusta arvioin vaan) ja sit häviää pikkuhiljaa, kuten alkoikin. Jänskiä. :) Oon ihan innoissani aina, kun supistaa. Must on niin kiva tarkkailla omaa kehoa niillä hetkillä.



Hih, mies sanoi, että mun vatsa muuttuu ihan eriväriseksi supistuksen aikana. Jep, menee masunahka ihan sinipunasen kirjavaksi! :D



Asiasta kukkapurkkiin:



Äh, päiväkodissa on taas täitä. Syksyllä joskus oli viimeksi, mut ei meillä onneks näkynyt. Nyt sit taas oli lappua seinässä. Blaah!! En jaksais kyllä yhtään nyt taas sitä stressirumbaa. Tosin ei mua kyllä huvita stressata eli ehkä mä otan ihan iisisti tällä kertaa. ;)



Täällä on muuten alkanut taas hiukset rasvottumaan aivan käsittämätöntä vauhtia ja myös naama kukkimaan. Välillä oli jo vähän parempi. Höh. Joku taas nostanut niitä hormonitasoja..



Ens viikolla tulee äippärahan eka erä. Jee! Sitä tässä on ootettu, ko kuuta nousevaa. Siitä sitten ostetaan sitteri, vaippoja ja ne äipän omat suojat ylä-ja alapäähän. Imetysliivit vois kans katsoa ja vaaville parit pöksyt pitää kans ostaa. Muutoin on kaikki valmiina ja vaan vauvaa ootellaan enää.



Sanoinkin just kuopukselle eilen, että onneks sillä on loma niin saa lähteä äitin kanssa sitten kauppaan, makutuomaria tarvitaan. :) Hän on niin innoissaan mukana näissä pikkuveikan hankinnoissa ja se on hyvä se. Josko välttyis pahoilta mustasukkasuushepuleilta sitten..



Tuleepa taas tekstiä, ei tarvitse lukea, jos ei huvita! =D



Ja nyt katkes sit jo ajatuskin.. Mä palaan taas.



P

Vierailija

Kyllä mä ajattelin ihan ryhtyä yrittämään sitä koko käynnistysprosessia noilla kolmella ässällä todenteolla, kunhan on tuo 36 viikkoa täynnä. Silloin kun on sitten jo aivan sama, että tapahtuuko mitään vaiko ei. Siihen saakka on saanut olla varovainen lähes alusta saakka.



Että tuskin sussa TAPPI mitään vikaa on. Ihmisillä vain on tosi erilaiset ajatukset asioista, sillehän ei voi mitään, mut elä sinä itseäs siellä syyttele mistään! :)



Kamala päivä on RAISAlla tosiaan ollut, huh. Mut onneks nyt kuitenkin on jo uus päivä.. :)



Mä unohdin sen kertoa, että me varattiin meille turvaistuin. Siis luultavasti unohdin kertoa..? Sitä pitkään ollaan jo miehen kanssa katseltu ja nyt tajusin vasta kysyä, että saako sitä vielä kesällä. Myyjätäti sanoi, että ei saa, kun ei heille enää tule niitä, mutta varata voi aina. Sitten kävi varastossa katsomassa ja yks ainoa kappale löytyi ja mä maksoin sen varausmaksun vähistä rahoistani heti, jottei kukaan vaan vie sitä istuinta! Saan kuulemma hakea sitten, kun haluan. Eli voin jättään huoletta sen sinne kesälle. Ei me sit autoon koitettu, kun opaskirjassa luki, että sopii mein automalliin sekä eteen, että taakse ja keskellekin. Sovin kyllä sitten ostaessa sen, että jos ei sovikaan niin vien takasin. Saa luvan sopia niille tai mä en osta sit laisinkaan. :)



Ja äiti toi mulle rintarepun. Siis vauvalle. Tai mulle. Tai kelle se nyt oikein onkaan, mut meille kuitenkin tänne. Tosi hieno ja kiva ja sellai hyvä. Halvalla löysi kirppikseltä, markkinoiden kallein taitaa olla. Mein piti sellai ostaa, mut aateltiin jättää se pois siitä tärkeiden tavaroiden listasta, kert on niin kamalan kallis. Nyt sit on sekin. :)



Papu

Vierailija

Aikaseen olen minäkin täällä, mutta se johtuu siitä, että pian tieni vie Kelaan hoitamaan heidän väärin tekemäänsä ä-raha päätöstä (olivat tehneet vuoden 2005 verotuksen mukaan, vaikka hain 6kk:den tulojen perusteella, mitkä olivat ' huomattavasti' paremmat kuin vuoden 2005 tulot. Ollaan muutettu takaisin Suomeen syksyllä 2005 )



Tukisukkis: Oot sinä aika tyttö, jos edelleen käyt jupissa, bodyssa ja stepissäkin, itse olen onnellinen, jos kävelylle menen, jumpata en jaksaisi. On sitä mullekin kertynyt ' rasvaa' peppuun ja reisiin, mutta ei onneksi niin hirmusti etteikö siitä pääsisi hyvällä itsekurilla eroon.



(.) Kaikki hyvin, ei valittamista. Ruoka maistuu, mutta iltaisin tulee välillä sellainen oksettava olo aivan kuin alkuraskaudessakin tuli, mutta oksentanut en ole. Masu on iso, ja tiellä, mutta onhan se ihanakin .. Neiti taitaa nukkua nykyään yöt, ei edes aina herää vessa reissuihin, mutta aamulla, kun vekkari soi niin johan pomppaa hereille :-))



G: Leanna kyseli viime viikolla v.vuodosta, itselläni on raskauden alusta saakka ollut ' runsasta' v.vuotoa ja välillä oikein suututtaa, mutta kait sekin kohta loppuu ..



Hyvää maanantaita kaikille t. emmi rv-34+1

Vierailija

Tappi:



Ei sinussa ole mitään vikaa. Olet normaali. :) Mutta tosissaan puhuen, juu, ymmärrän loistavasti siun pointin. En minäkään kaikenmaaliman jeesustelijoita jaksa! Sitä tuntuu niin turhauttavalta, että omaa energiaa kuluu ihan turhaan tuommoisiin juttuihin. Kukaan täysjärkinen ihminen ei kuitenkaan halua omaa lastaan, jonka puolesta on huolehtinut ja pelännyt ja joka on ajatuksissa jokaikinen sekunti, millään tavoin vahingoittaa, joten miusta tuommoiset lässytykset on NIIN turhia turhan stressin ja pahanmielen aiheuttajia! Ja sitten kun siihen nakkisoppaan lisätään meikäläisten ja teikäläisten hormonitasot, niin voi jestas, mikä ala carte onkaan kasassa. Pitäis aina yrittää laskea köykäisesti pään lävitse tuommoiset jutut, niin kuin ne miun eilisetkin tapahtumat, mutta kun ei nämä aivot toimi enää entiseen malliin...



Nyt pitää ruveta, ette ikinä arvaa, TYÖHAKEMUSTA rustaamaan! (ja tänään eka äitiyslomapäivä...) :)



Raisa

Vierailija

tukisukkis: Olen sinä tosiaan melkoinen jos vielä jumppailet :) Tuosta muutosta. Me muutettiin muutama vuosi sitten kun olin viimeisilläni viikolla 39 ja esikoinen 1v9kk. Oli jännät paikat miten käy muuton. Hyvin se sitten kumminkin meni. Minä pakkailin kotona laatikoita ja mies siirteli ne töistä tullessaan pinoihin. Nehän jäi painon vuoksi sinne mihin niitä pakkailin :) Muutto tehtiin ja vauva oli viisas eikä syntynyt kaaoksen keskelle vaan meni 5 päivää yli lasketun. Kuka sitä nyt muuton keskelle viitsii syntyä ;)



Papu: Nyt olet sitten sinäkin tiputtanut mahasi. Minulla tämä pötsi tipahti kaksi viikkoa sitten ja helpotti ihan älyttömästi närästykseen. Tunnen jopa käsin oman rintalastan!! Jee! Maha on tosi alhaalla. No, siitä seurasi tietysti liitoskipujen koveneminen. Särky on tuskaista, liikkuminen vaikeaa ja koko ajan sattuu.. valivali.



sin-na: Sulla kun on tuolla tavoin supistellut niin olisikohan aika pakata ne vauvan vaatteet? Ihan vaan jos joutuu lähtemään nopeasti. Minä lisäsin vaatekassiin yhden vanupuvun jos nämä pakkaset vaikka jatkuu vielä maaliskuun alussa. Tosin minulle menee kumminkin yli...



Pitää mennä katsomaan Elämä käsissä. Koukussa olen, tunnustan.



Z 36+2

Vierailija

Täällä kans tuppaa noi painajaiset häiritteen yöunia, heti niinku muutenki ei olis vaikeeta nukkua! Tyyny ei pysy jalkojen välissä, hyvä ku pystyy ees kylkeään kääntää, vessassa saa hypätä pitkin yötä... Vali vali.... On tää raskasta. Sauna on muuten aika hyvä konsti jos haluu supistuksia, ainaki meikäläisellä tehoaa! Vielä kun oon kova saunomaan niin ihanaa kun ei enää tarvi niin varoa. Huomenna taas neuvola. Sokerit ollu pari päivää tosi alhaalla!! JESSSSS!!!!!!!! Liitoskivut vaan vaivaa ihan liikaa ja selkä krampissa kun joutunu pari päivää navetoida. Olisko siinä kaikki valitukset? =)



tanja-77 & 37+!!!!!!!!!



Vierailija

Tämä raskauasaika on muutenkin erilainen, kuin edellinen, joten on hieman vaikea verrata. Koko elämäntilanne on eri ja ikääkin on nyt sen verran, että jospa sitä ois jonkinlaista maalaisjärkeä hieman enemmän kuin eika kerralla. Tosin silloinkin pidin oman pääni monessa asiassa. Ikäeroahan näille lapsille tulee melkein 11v. Mutta silloin olin töissä äitiyslomaan saakka, eikä ollut sen puoleen mitään ongelmia(olin vielä päiväkodissa töissä!). Ainakin mitä olen lukenut lehtien palstoilta/netistä, niin niissä aika vaihtelevaa mielipidettä asiasta. Joissakin lukee, että viis vuotta on se väli ja joissakin lukee, että keho ei koskaan unohda synnytystä, mutta mistäpä tuota tietää. Itselläni eroja on mm. siinä että turvotuksia ei ole, painoa on tullut vähemmän, mutta ei neuvolassa ole mtn ihmeempiä erikseen puhuttu. Mietin tosin, että jos sitä nyt vielä lisää näitä lapsia tekee, niin ehkäpä ei näin isolla välillä.



Ois tietenkin tavattoman kiva, jos synnytys menis kuten ensimmäinenkin, koska kestoa oli vain se 2 tuntia 40 minuuttia! EI ehditty tosin puudutella isommin, kun se varsinainen ponnistus osuus alkoikin sitten vauhdilla, kun hoitajat ajattelivat ilmeisesti, ettei tuo tuosta ihan heti ala jakaantumaan, eivätkä pitäneet kiirettä. Olin muuten ainoa synnyttäjä siellä juuri sillähetkellä ja sain oikein luxus kohtelun osakseni! Sinänsä ihan hyvä, koska olin yksin. Nyt jännitän synnytystä lähinnä kaikkien muiden puolesta, pojan vuoksi, joka on ihan kauhea jännittäjä ja miehen joka on myös kova jännittämään, ja yrittää sitten piilotella sitä jännitystään viimeiseen asti. Mies myös huolehtii aina kaikesta hieman enemmän kuin minä ja olenkin tässä jo odotellut,että milloinkahan tuo alkaa öisin pyöriskelemään ;)



Mutta ehkäpä tämän toisen odotuksen huomaa myös siitä, että meillä ei oikeastaan ole tulevalle mitään muuta uutta, kuin rattaat, jotka miehen vanhemmat halusivat ostaa, meillä ei olis ollut vara uusiin, joten ihan kiva :) Onpahan sitten kunnolliset jos toinenkin hankitaan. Sänky ja osa vaatteista ja tavaroista on oman pojan vanhoja ja ne on olleet käytössä ihan koko tämän 10v! Kiertäneet suvussa, joten niillä alkaa olla muutenkin " tunnearvoa" . Muutamia vaatteita on kotonakin säilytyksessä, esim oma yli 30v vanha potkuhousut+paita setti :)



Että eipä tässä sen kummempia... onhan se kiva kun toi isompi on ISO, eikä tarvi varsinaisesti " hoitamista" niin odotusaika on sinällään helpompi, kuin se olisi jos tuo ikäero olisi pienempi. Äidin vauvojahan ne silti aina on ;)))



t. punkeli

Vierailija

Tappi: Niin, mie jo itsekin aloin tuossa pohtia, kun harkitsin, jaksanko päivittää ansioluettelonkin, että onkohan miulla käynyt aivosolujen joukkokato... Meitä hulluja on monenlaisia... :) Piätä viskoo suuntaan jos toiseenkin!



Myös minä olin suunnitellut, että tämän viikon jälkeen rupean isommin tekemään kaikenlaista; treenaamaan koirien kanssa, lenkkeilemään, kenties shoppailemaan, kun ei tartte supisteluita enää niin varoa. Mutta kissan viikset! Nyt hissutellaan sitten tämän verenpaineen kanssa, miusta kun se raskausmyrkytys kuulostaa niin pelottavalta, että en haluais kokeilla. Ketuttaa ihan jonninverran, kun tämä taas meni näin! Mutta onpahan enemmän aikaa roikkua täällä palstoilla... Jos en sitten joudu sairaalaan makaamaan. YÄK!



Lenkkeilkää ja urheilkaa minunkin puolesta työ, ihanaa että jotkut edes siihen pystyy.



Paranemisia kipeille mammoille!



Raisa

Vierailija

Kyllä varmaan joudun hakeutumaan lääkäriin minäkin.Niin jomottaa päätä ja poskia että sen kyllä taas tietää...=/

Yöllä en saanut yskän vuoksi unta ja olinkin jo hereillä ennen viittä.Mieli olis tehnyt koneelle mutta kun on makuuhuoneessa,en raaskinut miestä herättää.Joka yskäsy supistaa!!!

Hrrrr,paleltaa...



Emmille tsemiä kelan tätien kanssa,on se sellainen laitos että!!



Pää tyhjä tahi täynnä räkää,jokatapauksessa, ajatus ei juokse kirkkaana,ehei!



Palaamisiin!Kenties!



Räkäpää kera viiden lapsen ja rv 34+

Vierailija

Nyt se on sitten tapahtunut! Ei, en mä siis synnyttänyt ole, mutta mun maha on pudonnut! Mies eilen katsoi ja sanoi, varovasti ¿Kulta.. Sun masu roikkuu.¿ Onneks tajusin heti mitä tarkotti, ettei tarvinnut antaa temperamentin laulaa. :D Siinä oli sitten kaikki lapsetkin katsomassa hetken päästä ja hokivat, että juu, roikkuu se eikä ollut vielä edellispäivänä sen näkönen. On kyllä sellasia kipuja ollut tuolla alavatsassa, että en ihmettele yhtään. Mut se on vaan merkki sitten siitä, että synnytys lähenee. Hih, jippii! 



Kamalaa tuo kaupassakäynti on itse kullakin tosiaan, mutta kun miepä en saakaan mennä kaupasta ostamaan mitään yksinäni niin ei ole tuota tarvinnut kokea. Paitsi ennen joulua kävin ja se oli sitten vika niitti ja mies saa raivarin, jos käyn kaupasta hakemassa kassillisen tavaraa ilman sitä. :D



Täällä hujahtaa aika kans ihan silmissä. Vajaa viisi viikkoa laskettuun aikaan ja voi hurja, että meillä ei enää kukaan pysy laskuissa mukana. Onneks se on niinkö yhden käden sormet niin oli helppo taas viikonloppuna luntata siitä, kun vieraat kyselivät kuinka pitkälti on vielä. ;)



Synttärit siis meni tosi hyvin ja kivaa oli. Kaikki lapsivieraat oli aivan ihastuneita, kun oli vähän pullonpyöritystä ja ongintaa. Tytär kutsui yhden ainoan pojan eskarista ja tämä onneksi pääsi tulemaan. Aikamoinen vilpertti tosiaan on.. Tämän isäkin ihmetteli, että miksi aina leikkii vaan tyttöjen kanssa niin mieluusti. Tytöt kyllä siitä nautti selvästi. 



Itse olin aivan katki kaksien synttäreiden jälkeen ja lauantai-iltana nousi lämpökin sitten eli se siitä illasta sitten. Eilen oli parempi olo, mutta kuitenkin iso väsy ja nenu tukossa. Kuten tänäänkin.. 



Yö meni aivan loistavasti. Nukuin 10h ja vaan kaks pissitaukoa. (Tuli sitten tavaraa sen mukaisesti, hyvä kun vessaan asti sai ajoissa juostua kaikilta naksahduksilta ja kolotuksilta!) Nyt sitten aamupalat puputettu ja pitäis pesulle lähtä ja pukea, että sais vietyä junnun eskariin.



Eilen tuli hurjan haikea mieli. Neiti kun täytti iltasella vasta 7v. niin sitä sitten kyseltiin, että onko hänellä jotenkin erilainen olo, kun on nyt ollut peräti kolme miinuttia vuoden vanhempi..? Ei kuulemma tunnu missään. :) Siinä lasta katselin ja ajattelin, että mitähän sitä tämän uuden tulokkaan kanssa enää osaakaan tehdä..



Nyt on meinaan tuntunut ihan helpolta ajatus kaikesta, siitä hoitamisesta ja siitä, että on kiinni 24/7 siinä lapsessa. Ja mä hymyilen, kun ajattelen tätä enkä malta odottaa millään! Oonko vähän outo? Ei siis pienintäkään sellasta stressiä ole. Sellainen oli kuitenkin aikoinaan..



Nyt lähtee tämä mamma, mutta palailen taas. :)



Papu ja Hermanni 35+jotain

Vierailija

Arvatkaa kuka EI mene tänään töihin? Eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä yliylihuomenna, eikä... ;-D. Nyt loppu ja alkoi vihdoinkin kauan kaivattu loma. Kyllä mä olinkin väsynyt ihan viime metreille saakka eli oli jo aikakin päästä kotiin! Esikko lähti vielä tänään hoitoon ja menee huomennakin eli mulla on pari ihan aitoa vapaapäivää, mitä nyt joutuu kotona hommia tekemään. Vaan ei haitta, intoa riitää nyt (muistuttakaa tästä fiiliksestä, kun olen ihan lahona enkä jaksa tehdä mitään ;-D).



Mä saan vielä öisin nukuttua, mutta on uni paljon kevyempää ja katkonaisempaa. Viime yönä kramppas pari kertaa, toisella kertaa pohkeesta ja toisella jostain kohdun kiinnikkeistä. Se tekee sitten äärettömän kipeetä! Kääntyminen on hankalaa, yllättäen, ja olen parina viimeisenä yönä löytänyt selälään nukkumisen lahjan...



viikonloppuna haettiin vauvan sänky ja hoitopöytä + pari vaatelaatikkoa taloon. Tuli aika liikuttava olo niistä järjettömän pienistä sukista ja muista vaatteista. Lähinnä kartoitin kestovaippavarastoja, kun jotain esikoiselle ostin vaikka niitä ei sitten käytettykään. Alkuun oli olo, että tälle vauvalle pitää hankkia vielä vaikka mitä, sitten tuli olo että kaikkihan meillä jo on, mutta todellisuudessa yhtä sun toista pientä pitää hankkia... Mutta eiköhän tässä ehdi.



Onko joku laskenut, kuinka monta maalista on jo poksahtanut? Olisi ihan mukava tietää :-)



Jatketaanpa taas.

telma ja masuvaavi 33+5

Vierailija

Oon vielä ihan puol unessa...kahvi vaikuttaa tänään erityisen hitaasti *silmät ristissä*



EMMI;

Meillä terkkari sano ettei nykyään enää kovin usein käännetäkään jos vauva on pt:ssa, kuulema kun eivät kerran pysy käännettyinä niin harvemmin kääntävät - toivottavasti teilläpäin on sama juttu. En minäkä suostuis.

Oooh, teidän lappalaista voi pitää ihan vapaana ulkona?! Herttileeri, ei meillä vaan, siis ei edes maalla anoppilassa - lähteepi naapuriin ennenkun ehtii kissaa sanoa. Ja kesäaikaan kun lehmät ja hiehot on ulkona niin tuo mokoma niitä paimentaa, ja kun se ei osaa, niin tekee vaan vahinkoa..eikä sitä oikein opetettuakaan saa kun ei se suostu kuuntelemaan mitään kun innostuu. Uskomaton jäärä. Mut se onki musta vaalein merkein..jos se parkiks maalaaminen yhtään auttas..



HANAN;

Selällään makailusta kyselit, niin pitkään SAA maata selällään kun hyvältä tuntuu. Iso masu alkaa jossain välissä painaa sun nivusten isoja valtimoita/laskimoita/muita suonia (?) ja se tekee sulle itselles huonon olon - sillon täytyy viimeistään ainaki kääntyä pois! Vaaraa lapselle ei selinmakuusta ole jos käännyt viimeistään kun tuntuu pahalta, sanovat että lapsen hapensaanti voi vaarantua jos nuo isot suonet on pitkään " tukossa" , mutta sun oma verenpaine ilmottaa kyllä hyvissä ajoin - nukkuessakin. Mä ainakin lojun selällään telkkaria kattoessa, ja pitkiä aikoja sängyssä luen selällään ja väliin nukunkin - ilman mitään tuntemuksia..toiset voi nukkua selällään pidempään, toiset ei hetkeäkään...riippuu ihmisestä, ja varmaan vauvan asennosta ja siitäkin onko laskeutunut vai ei.



TUKISUKKIS;

Mä oon niin kade!! *vihertää* Millä energialla sä jaksat? Mitä sä syöt?? Mulle riittää parin km:n hissuttelukävely, ja siinäki on joskus kilsa liikaa!!



SIN-NA;

Mitä jos pakkaisit ne vauvan vaatteet valmiiks..ja omat sairaala-kamppeet kans!! Ettei sit vaan tuu kauhee kiire :)



( . ) mä repäsin eilen ja tallasin kera potkukelkan 4kilsaa!! Vau, vähänkö loppumatkasta särki tota mikä_lie_häpyluuta, mut ei se mitää, se loppu sitte kun pääs lojumaan hetkeks. Oli niin kiva ilma ja kaikkee :)

Sitte illaks lähettii tietty anoppilaa, ja siellä hurjana päätin mennä navetalle apen puolesta..kivaa oli taas pitkästä aikaa. Jos ne olis mun leipätyötä niin olisin varmaan selvinny ä-loman alkuun asti töissä..mutta kun vieraissa paikoissa piti kiertää ni eihän siitä mitään tullu. Oli kuitenki kiva käydä ammuja hoitamassa pitkästä aikaa - vielä kun kykeni.

Sormet on turvoksissa - huomasin just - ja nyt sit puhelin keskeytti ja unohin kaiken.

ViimeyönäKIN - miks aina yöllä? - särki ihan hirveesti tonne ihan alas..mitä ihmettä se kakara siellä oikein tekee? Jos se laskeutua aikoo, niin miks se kuitenki aina aamusin tunkee peppua läpi tosta navan yläpuolelta..mihin se peppu sitte asettuu kun Puksu laskeutuu? Huomaako siinä eroa?



Nyt täytyy mennä kattoo mitä piskit huutaa ulkona..



Tappert ja Puksu 36+1

Vierailija

Limoista päätellen=)



Kyllä tämä loppuraskaus on tolkuttoman pitkä!Itsekkin joka kerta elänyt siinä toivossa että syntyis ajoissa,ettei ainakaan paljoa la:n jälkeen.

Saahan sitä toivoa kun ei kuitenkaan pysty siihen mitenkään vaikuttaa;)

Vauva tulee kun on valmis ja luulempa että miehelle se vaan on hauskaa kun vaimoa aloittaa testailemaan 3:a ässää ja varsinkin toivoo sen mukavimman ässän auttavan...

Meillä esikko lähti syntymään sen mukavan ässän jälkeen,mutta liekö sattumaa!

Muista, vaikka kuinka olis yritetty ,ei oo vaavit inahtaneetkaan!



Mulla ainakin tunnit ja päivät matelee ja lohduttomasti yritän keksiä miten ajan sais kulumaan.Nyt kun tän taudinkin lykkäs ja lapsetki kipeinä,ei pääse edes livahtamaan karkuun kotoa !



Ja ne rv:edelleen pienet 34+

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat