Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Syövän pelko vie 16-vuotiaalta yöunet

Vierailija

Eli tyttäreni on 16v ja pelkää että hänellä on imusolmuke syöpä niskassa. Räplää sitä niskaa koko ajan ja jokainen muhkura tai patti on mahdollista syöpää. Hänellä on todettu turvonneita imusolmukkeita niskassa ja kaulassa, mutta ei millään suostu uskomaan, että ovat vaarattomia. Olemme käyneet jo kahdesti yksityiselläkin, jossa toisella kerralla syöpätauteihin erikoistunut lääkäri sanoi niskaa tutkiessaan, että ovat imusolmukkeita. Tyttö oli tämän jälkeen viikon verran rauhallisin mielin, mutta nyt kun imusolmukkeita on tullut lisää, hän ei usko että ovat normaalia vaan pitäisi kuvata, pintapuolinen tutkiminen ei saa häntä rauhoittumaan. Eikä saa tämän pelon takia nukuttuakaan. Miten saisin hänet ymmärtämään, että ei tuossa iässä ole todennäköistä että on syöpää ja varsinkaan niskassa? Ja kun lukee itse tietoja netistä ja löytää kaikki mahdolliset oireet niin pelko ei kun pahenee.



Onko kellään kokemusta tälläisestä?

Kommentit (11)

Vierailija

menoa, mainittiin asiasta aikaa varattaessa ja asiasta oli puhetta myös vastaanoton aikana.



10, kiitos vastauksesta, ilmeisesti sairauden pelot eivät ole kovin harvinaisia ja se on " mukava" kuulla, tai ei tietysti mukavaa, mutta ymmärtänet mitä tarkoitan. Tyttö on ihan mielellään lähdössä juttelemaan asiasta " ammattilaisen" kanssa, sillä se häiritsee häntä itseäänkin sen verran. Nyt kuitenkin varasin ajan samalle syöpälääkärille missä viimeksi käytiin ja pyydän lähetteen ultraäänikuvaukseen, jotta saadaan varmuus imusolmukkeiden laadusta ja sitten katsotaan olisiko aihetta varata aika myös jollekin terapeutille, varmaan se lääkärikin voi ottaa kantaa asiaan. Tällä kertaa aion myös mennä itse mukaan lääkärille, viimeksi siellä oli mieheni tytön kanssa, mutta sain kyllä täyden referaatin molemmilta kun tulivat sieltä.

Vierailija

älä missään tapahuksessa valehtele! Tyttäresi on tarpeeksi vanha tajutakseen, ettei kukaan voi, minkään tutkimuksen jälkeenkään sanoa 100% varmuudella, ettei se ole syöpää tai ettei se voisi ensi viikolla muutua syöväksi.



Minä olin samanlainen 8-30 vuotiaana. Ja älä nyt hermostu, mutta tyttäresi on todellakin " hullu" , kuten minäkin olin. Ongelmaa kutsutaan pakko-oireiksi, eli Obscessive-Compulsory Disorderiksi. Tyttäresi ja minun taudinversio oli pakko-oireinen luulotauti. Itse olin ensin vuositolkulla varma, että minulla on leukemia, sitten rintasyöpä, sitten hiv, sitten hullunlehmän tauti. Mikään testi tai tieto ei saanut minua vakuuttuneeksi siitä, ettei tautia ollut. Pahinta on, että lääkärissäkäynti tosiaan auttaa vain viikon tai kaksi. Siihen saa tuhlattua omia ja yhteiskunnan varoja ihan turhaan.



Minulle kävi hyvin. Vaikka kulutin kaikkien läheisteni hermoja itekemällä yökausia ja tuhlasin omaa energiaani, jonka olisin voinut käyttää fiksummin esim koulunkäyntiin, sosiaalisiin suhteisiin (jotka olivat ihan retuperäällä tuon takia) tai työuraani, olin tarpeeksi lahjakas selvitäkseni kaikesta huolimatta kunnialla koulusta, yliopistosta ja työuran alkuvaiheista. Lopulta vain kasvoin siitä ohi, jotain naksahti päässäni ja eräänä yönä huomasin, että voin katkaista pelkojen kehän, jos niin päätän ja keskityn johonkin muuhun.



Mutta sinun tyttäresi voi päästä helpommalla. Hänen ei ehkä tarvitse räpiköidä opintojensa läpi eikä menettää kavereitaan pelkojensa takia, hänen ei ehkä tarvitse hävetä itseään kun ei uskalla pöpöpelossa koskea käsin ovenkahvoihin eikä hänen ehkä tarvitse itkeä pienen lapsensa vuoteen äärellä ajatusta siitä ettei lapsi ehkä koskaan muita kuollutta äitiään. (juu, ne ovat vahoja mielikuvia). HAE TYTTÄRELLESI HOITOA! OCD-oireisiin saa kuntoutusta jonka avulla niitä voi oppia kontrolloimaan. Hakeutukaa kouluterveydenhoitajan tai terveyskeskuksen kautta lasten/nuorisospykiatrian tutkimuksiin.



TYttäresi ei tule tunnustamaan, että on hullu, mutta hän suostuu hoitoon jos saat hänet ymmärtämään, että hän saa tätä kautta ennen pitkää paremman olon ja elämänlaadun ja kun sanot, ettei psykiatrinen kuntoutus tarkoita sitä, etteikö mahdollisen " oikean" sairauden ilmaantumiseen heti kiinnitettäisi myös huomiota.

Vierailija

Muistan, että pelko laantui pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa en muistanut räplätä " syöpäpaikkoja" päivittäin ja niin se sitten laantui...

Vierailija

Kyllä tuon ikäisellekin pieni valkoinen valhe voi joskus olla paikallaan. Tietysti tyttö löytää jo itsekin netistä tietoa, mutta älä sinä nyt ainakaan lisää pelkoa sanomalla, että koskaanhan ei voi ihan varma olla. Kyllä sinä nyt voit olla vaikka ihan 100-prosenttisen varma, jos se auttaa tytärtäsi säilyttämään mielenterveytensä.



Kyllä minulle aikuiselle ihmisellekin neuvolan terkkari sanoi, että mulle syntyy terve lapsi. Syynä pelkooni oli lähisukuun syntynyt vakavasti sairas. Ja niin vain terkka lupasi mulle terveen, vaikka ei sitä tietenkään voinut satavarmasti tietää, eihän mulle oltu tehty tavallisten neuvolakäyntien lisäksi kuin keskiraskauden ultra.



Jotenkin tuo terkan pieni valkoinen valhe laittoi miettimään sitä, että ehkä minä kuitenkin pelkäsin ihan turhaan. Eli kyllä pieni liioittelu oli ihan paikallaan.



Ja sitten toinen asia. Jos päädytte vielä menemään lääkäriin, niin laita lääkäri kertomaan itsestään ja työurastaan ja kokemuksestaan, jotta tyttö uskoo ja vakuuttuu, ettei lääkäri vain arvaile vaan oikeasti tietää.

Vierailija

harmittaa tavallaan kun joutuu kuitenkin taas menemään yksityiselle, kun ei meidän terveysasemalle ole pitkään aikaan meinannut saada aikoja akuuteissakaan sairauksissa kaksivuotiaankaan kanssa. Ollaan siksi jouduttu käymään tänä vuonna jo monesti yksityisellä muidenkin lasten takia ja alkaa kyllä käydä kalliiksi, mutta ei siinä vissiin muukaan auta. Toki terveys on ennen muuta, eikä raha ratkaise, mutta kun on melko selvää että syöpää ei ole. Pelko hänellä on kuitenkin ihan varmasti todellista sitä en väitä ja on kurjaa, että ei osaa sanoa mitään mikä poistaisi " turhan" pelon.



Hullu tyttäreni ei missään tapauksessa ole, mutta vastaajalla vissiin paha päivä?



Olen itsekin miettinyt myös sitä että olisiko pohjalla muuta ongelmaa, mutta mitään ei ole ilmennyt, olen siis jutellut tytön kanssa välillä öisin tuntitolkulla ja yrittänyt selvittää asiaa ja vakuutella ja rauhoitella kaikilla mahdollisilla tavoilla että kyse ei ole syövästä. En vaan voi sitä 100% varmasti luvata kuten ei kukaan ilman täydellisiä tutkimuksia ja niitähän ei tehdä ellei ole todella aihetta uskoa että on syöpä. Ja päivisin menee ihan hyvin, pelot alkavat aina iltaisin nukkumaanmenon aikaan.

Vierailija

Ihan vain siksi, että tyttö saisi rauhan. Ultraäänellä voi imusolmukkeet tutkia, niin minullekin tehtiin. Onhan tuo kauheaa tytöllekin, jos koko ajan saa pelätä.

Vierailija

sanonut, että 99%:n varmuudella on varmaa että syöpää ei ole ja yrittänyt vakuuttaa kaikilla mahdollisilla tiedoilla joita asiasta on.



Kertoihan se lääkäri miten todennäköistä on että tuon ikäisellä olisi syöpä, mutta sanoi sitten kuitenkin vielä, että niiden turvonneiden imusolmukkeiden pitäisi vähetä ja voi kestää jopa puoli vuotta vuoden ennenkuin häviävät, mutta antoi selkeästi ymmärtää että vähenevät mutta kun nyt ne on lisääntyneet, niin pelko palasi. Näyttää olevan niin, että kun pelko iskee, niin sitä osaa kaivaa lisäaiheita ellei lääkäri sulje totaalisesti kaikkia mahdollisuuksia pois. Tämä lääkäri oli ohimennen todennut, että jos ne lisääntyy on aihetta tutkia ja tietysti tytöstä nyt tuntuu että ne lisääntyy, enhän minä niitä tunne vaikka kuinka yritän. Tosin en tuntenut aiemminkaan mutta lääkäri kyllä löysi ne.



Olen tässä miettinyt että voisiko johtua siitä, että viime vuoden aikana neljä meidän perheen lähisukulaisia ja ystäviä kuoli, kaksi heistä syöpään ja kaksi muuta ihan yllättäen. Syöpään kuolleet olivat 82v peräsuolisyöpään ja 53v keuhkosyöpään. Meillä onkin ollut tähän asti hyvä tuuri, sillä kukaan tuttu ei ole kuollut 20 vuoteen ennen viime vuotta. Voihan se olla, että tämä olisi tavallaan laukaissut " kuolemanpelon" joka sitten oireilee noin?

Vierailija

veisin tyttösi uudelleen lääkäriin ultraan ja ohutneulanäytteen ottoon -> ei tunnu juuri miltään, mutta sillä saa " varmuuden" imusolmukkeiden laadusta. Onko lääkärille selvinnyt aikaisemmilla vastaanotolla kuinka isosta asiasta (tytöllesi) on kyse? Jos ei niin voisit pyytää soittoajan lääkärille ennen vastaanottoa ja kertoa mistä on kyse.



Jatkuva pelko on hyvin kuluttavaa ja itse asiassa melkeinpä " pahempaa" kuin itse sairaus. Olen itsekin ollut nuorena (mikä se sana on - sairauspelkoinen) ja se on raskasta. Tosin sittemmin on pelot joissain asioissa toteutuneetkin, valitettavasti (itselläni on kilpirauhassyöpä).

Uusimmat

Suosituimmat