Aamurumbasta ja päiväkotiin viennistä, mitä mieltä olette??

Vierailija

Siis kertokaapa nyt mitä mieltä olette tilanteesta ja perheemme aikatauluista?? Meille tulee näistä känää miehen kanssa koko ajan, ja jos ei nyt känää niin ainakin teatraalisia huokauksia ja kiukkuisia ilmeitä mieheltä. Tilanne siis seuraava: meillä on yksi lapsi 3v. joka on päiväkodissa. Minä normaalissa päivätyössä, mies tekee free lancer-töitä kotikonttorissa, työn laatu sellainen, että kellonajoilla tms. ei mitään väliä, eikä tarvitse olla juuri puhelimitse tavoitettavissa. Perheessä kaksi autoa, päiväkoti n. 4 km:n päästä kotoamme, ei työmatkani varrella.



Mun mielestä olisi ehdottomasti järkevintä, että mies huolehtisi aamuisin lapsen aamutoimista ja päiväkotiin viemisestä, koska hänellä ei ole kiire minnekään, voisi viedä lapsen päiväkotiin kelloon tuijottamatta, ja mä ehtisin vastaavasti aikaisemmin töihin ja pääsisin aikaisemmin poiskin, liukuva työaika kun on. Sitten hän voisi keskittyä töihinsä ja tehdä töitä vaikka viiteen-kuuteen asti ja mä huolehtisin lapsen päiväkodista hakemisesta, kaupassakäymisestä ja ruoanlaitosta. Mutta ehei. Mieheni on joka hemmetin aamu yhtä kärttyinen joutuessaan huolehtimaan aamurumbasta, osittain siksi että on tehnyt töitä aamuneljään eikä olisi millään jaksanut herätä.



Olen ihan h***tin kyllästynyt tilanteeseen. Aikuinen, kohta 7 v. naimisissa ollut mies ikäänkuin kuvittelee, että hän elää edelleen lapsetonta sinkkuelämää, jossa voi elää omien aikataulujensa mukaan ja että vaimo huolehtii kaikesta perheeseen ja lapseen liittyvästä oman päivätyönsä lisäksi. Argh!!

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

kerran kuitenkin aamulla jouduta lähtemään. Mutta vastaavasti miehen pitäisi hakea lapsi ajoissa iltapäivällä ja hoitaa kaupassakäynti sillä reissulla, kun hän kerran on siellä kotiseudulla. Samoin ainakin pyykinpesu kuuluu kokonaan miehelle: sehän ei paljon vie aikaa mutta vaatii että joku on kotona konetta vahtimassa. Jos mies tykkää tehdä töitä yöllä, sen kun, mutta sen pitää olla pois hänen unestaan, ei perheen ajasta.



Tehkää selkeä sopimus asiasta, niin ei tarvitse joka aamu erikseen kinata ja huokailla.

Vierailija

Itse myös työskentelen kotoa, ja eniten ärsyttää kun mies ajattelee vähän kaikessa, että etkö sä vois kun kuitenkin kotona oot... Sit aika menee vähän kaikkeen muuhun ku työntekoon..

Vierailija

Jos tilanne olisi toisinpäin, niin kyllä se olisi lähinnä itsestäänselvyys, että äiti hoitaa ainakin päiväkotikuljetukset ym., mikäli nyt ei millään saa järkättyä töitään niin, että voi pitää lapsen kotona. Miehen työhän on niin raskasta. Kyllä tämä on niin yleinen asenne, että turha väittää vastaan.

Vierailija

Totta, että on kohtuutonta, jos sinä YKSIN vastaat tuomisista ja viemisistä. Mutta sinuna en nyt olisi liian kategorinen tuon aamuviemisen suhteen, voisithan sinäkin sen tehdä ja mies puolestaan hakemisen ja kauppa-asiat.



Vierailija

Mä teen siis kotikonttorissa töitä ja mies lähtee työpaikalleen aamulla eli päinvastainen tilanne. Kyllä meillä n. 90-prosenttisesti mies lapset vie aamulla, koska hän lähtee joka tapauksessa liikkeelle. Minä taas aloitan työt koneen ääressä silloin vähän aikaisemmin ja käyn hakemassa lapset vastaavasti vähän aikaisemmin. Näin lasten päivä lyhenee ja kumpikin saa tehdä sopivan mittaisen päivän. Mieheni viipyy yleensä tosiaan kauemmin töissä iltapäivästä.



Ongelma taitaa olla teillä lähinnä tuo miehesi yövalvominen ja työajan aikatauluttomuus. Ehkä hänen kannattaisi miettiä asiaa juuri perheen päivärytmin toimivuuden eikä oman fiiliksen kannalta. Tsemppiä sulle tilanteen käsittelyyn.

Vierailija

Ymmärrän kyllä sekä sinun että miehesi näkemykset. Ne kun nyt saisi vaan kohtaamaan toisensa niin että kumpikin olisi tyytyväinen, vaatii molemmilta kompromisseja. Ymmärrän ettei miehesi innosta puhkuen halua hoitaa aamutoimia, lähteä autolla varta vasten sen takia liikenteeseen että vie lapsen hoitoon ja tulee sitten takaisin. Sinä taas haluaisit enemmän " omaa aikaa" siihen aamuun, jotta ehtisit töihin aikaisemmin jne. Kummallakin on syynsä. Ehkä syytä olisi jakaa homma vuoroviikoille. Vko 1 mies vie lapsen hoitoon ja sinä haet ja teet ruoat jne. Vko 2 sinä viet lapsen hoitoon ja mies hakee ja tekee ruoat jne. Miltäs tää kuulostaisi?

Vierailija

AP:n mieheltä ei vaadita muuta kuin että hän tekisi työtään samaan aikaan kun lapsi on hoidossa ja osallistuisi kodin hoitamiseen työn ulkopuolisella ajalla kuten palkkatyöläisetkin.



Vierailija:

Lainaus:


millaista on tehdä töitä kotona...



Minä olen ollut friikku 20 vuotta ja sitkeässä on käsitys, että en tee mitään. No tienaan saman kuin DI-mieheni ja teen paljon töitä, mutta kun olen " vain kotona" , helpostihan minä kipaisen naapurienkin asioilla ja mulle voi aina tuoda lapset siksi aikaa, kun piipahdetaan kaupassa jne.



Tosiasia on, että kotona työnteko vaatii tosi kovaa itsekuria ja keskittyminen on paljon vaikeampaa kuin normaalipäivätöissä.

Vierailija

tästä hoitoon viemisestä. Eli teemme siis näin:

Luemme lehden pikaisesti ja syömme aamupalan miehen kanssa kaksin. Mies vie pojan aamulla hoitoon, minä hoidan lapsen vaatteisiin, käytän pisulla ja pesen (kyseessä 2-vuotias). Mulla on parempi kärsivällisyys näissä aamutoimissa ja löydän paremmin pojan vaatteet tms. Mies saa tehdä omat aamutoimensa sillä aikaa, kun minä puuhailen pojan valmiiksi.



Kun ovat lähteneet, minä alan omiin aamutoimiin ja heti kun ehdin painun töihin. Mulla on liukuvat työaika, miehellä ei. Se hakee hoidosta kuka ehtii. Minä laitan yleensä arkisin ruuan, kaupassa käymme yhdessä, vain kaksi kertaa viikossa.

Vierailija

sä viet aamulla ja hän hakee klo 16, käy kaupassa ja tekee ruuat yms. Ja kun sekään ei ole hyvä idea (oletettavasti, jos kerran asenne on jo alkuun toi), pääsette varmaan pikaisesti sopuun siitä, että hän vie aamuisin ja sä haet:)



Eli pikkusen kyökkipsykologiaa peliin!

Vierailija

Mulla oli hiukan samantapainen tilanne - sanon että oli, koska mies ei sitten koskaan suostunut sopeutumaan tavalliseen perhe-elämään ja sen vastuiden jakamiseen.



Pitkäaikainen yli 10 vuoden liitto oli takana ennen lapsen syntymää. Niin vain kävi että ero tuli pääasiassa tuosta kaiken vastuun kaatamisesta minun niskoilleni.



Vieteri venyy määrättyyn pisteeseen saakka ja sitten se katkeaa. Tulin tulokseen että minun on helpompi elää yksin lapsen kanssa.

Vierailija

Jos tilanne olisi toisinpäin, eli nainen olisi kotona minkä tahansa syyn takia, olisi se sitten kotiäidin ammatti tai joku freelancer-juttu, niin kaikki olettaisivat automaattisesti että äiti huolehtii lapsen päiväkotiin.



Tai itse asiassa ehkä ei, sillä jos äiti olisi kotona melkein MINKÄ tahansa syyn takia, niin av-mammat huutaisivat miten HUONO äiti hän on; itse kotona ja lapsi päiväkodissa! Ja turha väittää vastaan ettei niin olisi, tällä palstalla huudetaan jos joku vie vanhemman lapsen päiväkodiin vaikka kotona olisi koliikkikaksoset, tai vaikka itse olisi 40 asteen kuumeessa. Lapsen paikka on kotona, jos äiti on kotona, jos taas isä on kotona niin ja tekee töitä kotoa niin tottakai lapsen voi viedä päiväkotiin.

Vierailija

vaan luovan freelancetyön ongelma.



Sitä on tosi raskasta tehdä kellon mukaan.



Ja minä siis olen nainen ja kuskaan lapset hoitoon ja teen kotitöitä oman työn lomassa jne.



Perusongelma on se, että se ajatus pulpahtaa aivoista silloin kun haluaa, ei silloin kun pitäisi. Ja joskus on hurja työvire päällä ja tuntuu suorastaan kuvottavalta jättää se käyttämättä. Ja vastaavasti joskus voi todellakin istua päivän siinä, eikä oikein tule mistään mitään.



13

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat