Kuinka työssäkäyvät usemman lapsen vanhemmat ehtivät " nauttia" elämästä ja lapsista?

Vierailija

Siis ihan hyvässä mielessä tämä kysymys.



Jos perhe herää esim. 6.00, pitää viedä lapset hoitoon, työmatkassa menee tunti, töissä 8.00. Teet päivän töitä niska limassa. Pääset töistä 16.00, lapsia hakemassa hoidosta 17.00. Minkä verran siinä illalla jää aikaa tehdä mitään? Teettekö vielä ruoankin koko perheelle? Varmaan lapsien pitää mennä aikaisin nukkumaan, kun kuudelta on taas herätys...



Missä ihmeen välissä ehditte vaan olla ja nauttia niistä lapsista? Eikö työpäivän jälkeen ole jo ihan poikki? Hattua vaan voi nostaa niille, jotka tuohon pystyvät...

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija

muuten yhtälö onkin liian raskas.



Tuotahan se on: alituista kiirettä ja huonoa omaatuntoa siitä, ettei ehdi olemaan enemmän lastensa kanssa.



Mutta valinnanvaihtoehtoja ei liiemmin ole, jos ei halua pudota kokonaan työelämästä. Hoitovapaa päättyy, kun nuorin on 3-vuotias.



Tärkeää on myös priorisointi. Turhat menot ja hommat kannattaa karsia pois.

Vierailija

Aamulla mies ja minä heräämme puoli 7. Käymme suihkussa ja syömme rauhassa aamupalan kahden. Lastenhoitaja tulee noin puoli 8 jolloin joku 4 lapsestamme voi alkaa jo konkoilemaan ylös, mutta usein jäävät kaikki nukkumaan kun lähdemme töihin.



Tulemme töistä noin puoli viisi ehkä ennenkin. (Täällä pohjoisessa 13 km työmatkalle ei mene kuin 15-20 min.) Hoitaja lähtee kotia ja me kokkailemme jotain nopeaa ruokaa, syömme ja vaihdamme päivän kuulumisia. Illan mittaan käymme kaupassa, joskus uimassa joskus luistelemassa tai vaikka mummoa moikkaamassa. Tai iskä tai äiti käy harrastamassa omia juttuja toisen vahemman ollessa lasten kanssa. Sitten iltapalalle alamme noin 8-9 aikoihin. Ja lapset nukkumaan noin puoli 10.



Hyvin keretään toimittaa asioitamme ja lapset pörräävät illat vanhempien kanssa.

Vierailija

Elämäähän se on työssäkäyminen, rahan ansaitseminen jotta saa leipää, vaatetta ja katon pään päälle jne. Lapset hoidossa, koulussa oppivat siellä vuorovaikutusta, yhteiskuntaa. Ollaan yhdessä se iltainen aika. Me ei ohjelmoida kaueheasti sitä ilta-aikaa lasten harrastuksilla ja omat menot toistaiseksi minimissä, riittävästi työtä saada jatkuva aikautaulutus ja kiire minimiin hoitoonviemisessä ym. ettei tulis sitä jatkuvaa stressiä.



Elämä on tässä ja nyt. Itse olen asennoitunut että yritän nauttia tästä päivästä ja työstä ja arjesta, sieltä se arjen kultahippu löytyy. EN elä elämää " sitten viikonloppuna" ja " sitten lomalla" . Elän nyt. Tällä asenteella potkii aika pitkälle. Työ ottaa välillä päähän ja työkaverien naamat ja kiire joskus *ituttaa mutta semmoista se on. En ole ainoa.



En oo siis mikää yltiöpositiivinen ällölässyttäjä. Elämä on opettanut ja pistänyt nöyrtymään, mitä tahansa voi sattua. Minä ainakin nautin tästä arkisesta harmaudesta :)



ps. yksi vinkki aikasiepon nitistämisestä: TV:n katselu minimiin tai kokonaa pois! Jo löytyy aikaa....:)

Vierailija

ja monta kertaa on miettinyt vaihtoehtoja mutta kun niitä ei ole!



Töissä on pakko käydä että saa asumisen ja elämisen maksettua, aikataulu meillä juuri tuo mitä ap luetteli. Aamu alkaa klo 6 ja kotona ollaan klo 17. Aina laitetaan itse ruokaa, eineksiä ehkä kerran viikossa. Eipä siinä yhteistä iltaa jää (tosin ruoka tehdään yhdessä) kuin parisen tuntia, nuorimmainen menee klo 20 nukkumaan. Sitten onkin itse niin väsynyt että kömpii pahnoille klo 21 ja hetken kuluttua on mieskin nukahtanut telkkarin eteen sohvalle.



Lomiakaan ei saa kunnolla pidettyä, max sen 2vkoa kerrallaan kun tulee töissä sanomista muuten. Ei siinäkään paljoa lataudu, mutta se aika vietetään ulkomailla mahdollisimman kaukana kotoa ja arjesta.



Tällaista se on lapsiperheen mukava huoleton arki Suomessa!!

Vierailija

Meillä on tosin " vasta" kaksi lasta, joista nuorempi on kotihoidossa mummin hoivissa ja vanhempi eskarissa. Minusta oli ihanaa päästä takaisin ihmisten ilmoille uusien haasteiden pariin työelämään, kun olin ollut kotona kahteen otteeseen! Ihanaa aikaa kotonaolokin oli, mutta nyt vasta koen eläväni täysillä :) Lapsetkin tuntuvat vähintään yhtä onnellisilta kuin 24/7-mallissa.



Oi, kunpa kaikilla olisikin mahdollisuus valita. Silloin taatusti elämästä nauttii, olipa se valinta sitten toisen vanhemman kotonaolo pidempään tai molempien vanhempien töihin palaaminen. Valitettavasti vain on paljon perheitä, joissa toinen on " pakon edessä" kotona, kun ei ole työ/opiskelupaikkaa, mihin palata. Ja vastaavasti niitä, joiden oikeasti on pakko palata töihin, vaikka ei nappaisi.



Mulla on mahdollisuus osittaiseen etätyöhön, ja teen muutenkin nyt vain 30-tuntista viikkoa. Uskon, että yhtälö toimisi kuitenkin myös kokopäivätyön kanssa - ainakin se toimi vielä yhden lapsen kanssa hyvin, kun molemmilla meillä on joustavat työajat eikä koskaan viikonloppuhommia.

Vierailija

herätään klo 07, esikoinen lähtee kouluun ja mies töihin klo 07:30. Minä vien keskimmäisen tarhaan klo 08:30 ja annan kuopuksen hoitajalle. Omat työt alotan klo 09 (teen töitä kotoa). Klo 15 lopetan, haen keskarin tarhasta. Esikoinen on tullut kotiin lastenhoitajan luo aikasemmin. Hoitaja loettaa työnsä ja minä olen lasten kanssa sitten puoli kuuteen jollon mies tulee töistä. Yleensä teen ruuan valmiiksi että päästään heti syömään. Klo 18 - 20 on sitten perheen yhteistä aikaa, sitten mies laittaa lapset nukkumaan ja minä teen mahdollisia jäljelle jääneitä hommia. Jos ei huvita, voin tehdä myös viikonloppuna useamman tunnin kun mies lähtee lasten kanssa johonkin.



Eli minusta meille jää tosi kivasti yhteistä perheaikaa. Tietysti oma äärimmäisen joustava työni helpottaa hurjasti.

Vierailija

Sanotaan sitten (varautuu teilauksiin...): aivan loistavasti! Minä ainakin suorastaan nautin työn ja perhe-elämän yhdistämisestä, en jaksanut olla pelkästään kotona yhdenkään mussukan kanssa kovin pitkään, niin ihania kuin nuo ovatkin. Me ihmiset vain ollaan erilaisia, äiditkin. Aika harva mies nauttisi " vain" kotonaolosta, miksi naistenkaan pitäisi aina kokea se niin?



Saan viettää lasteni kanssa edelleen paljon aikaa, juuri sopivasti sanoisin. Sekä lapsilla että vanhemmilla on oikeus myös omaan alueeseen elämässä, etenkin kun puhutaan vähän isommista lapsista. En siis osaa potea edes huonoa omaatuntoa, hyi minua! Varmaankin ajattelisin toisin, jos emme olisi löytäneet hyvää hoitopaikkaa. Nyt töissäolo on luksusta, samoin kotonaolo työpäivien jälkeen :o)

Vierailija

On vain piristävää saada välissä tehdä jotain muutakin, nautin vielä enempi lastenkin kanssa touhuilusta nyt :) Lapset saavat nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluavat, yleensä heräävät seitsemän jälkeen. Päiväkodissa syövät puuron kahdeksalta ja osallistuvat aamupäivän ohjattuun toimintaan ja ulkoiluun. Sitten heillä onkin vuorossa ruokailu, samoin mulla - mutta nyt kiireettömästi lehteä lukien tai työkavereiden kanssa jutellen... Päiväunia nukkuvat vielä molemmat, siinä en " missaa" mitään. Paitsi oman lepohetken, mutta enpä koskaan malttanut lepäillä kotonaollessanikaan... Välipalan jälkeen olenkin jo hakenut molemmat mussukat kotiin, eli iltapäivä ja ilta sujuu kotileikeissä ihan vanhaan malliin kanssani :)



Ainoa, minkä missaan, on aamuvellominen. Ja sitä en kyllä kovasti kaipaakaan, tykkään " ryhdikkäästä" touhusta enempi. Olen vähän sellainen on-off-tyyppi, jolle laiskottelu ei sovi. Jos lapsista olisi kurjaa lähteä päiväkotiin, ajattelisin arjestamme varmasti eritavalla. Mutta nyt ovat aina lähdössä aidosti innoissaan ja puhuvat päivän touhuista kotonakin iloisina :)

Vierailija

Sen huomaa taas tästäkin ap:n aloituksesta... Yleensä muiden toisenlaiset valinnat tuntuvat aivan käsittämättömiltä, jos joko



1) on elämäänsä tyytyväinen, mutta myös itseensä käpertynyt (kaikki uusi ja erilainen ahdistaa pelkästään ajatuksenkin tasolla) tai



2) on elämäänsä tyytymätön, mutta ei voi/uskalla sitä muuttaa (yrittää suggeroida oman valinnan olevan ainoa oikea, jotta kestäisi sitä).



Onneksi meitä ihmisiä on muunkinlaisia. Toisille sopii kotiäitys, toisille koti-isyys. Toiset nauttivat, kun saavat töissä " toteuttaa itseään" ja aikaa jää heidän mielestään ihan sopivasti kaikkeen muuhunkin (esim. valtaosa miehistä taitaa edelleen kuulua tähän ryhmään...). Toisten mielestä on ihanaa, kun voi vain olla ilman aikatauluja, toisille pelkkä viikonlopunkin mittainen epämääräinen lilluminen olisi ahdistavaa. Ja kaikissa näissä erilaisissa perheissä kasvaa onnellisia ihmisiä, mikäli perusasiat ovat kunnossa ja rakkautta riittää.



Itse olen testannut monenlaista: kotiäitinä 4 vuotta, etätyössä vuoden, apurahatutkijana vuoden, osa-aikatöissä kaksi vuotta (6h/pvä) ja nyt olen pitkästä aikaa ollut kokopäivätyössä puolisen vuotta. Kaikissa on ollut omat hyvät ja huonot puolensa, enimmäkseen olen keskittynyt nauttimaan niistä plussapuolista :) Suosittelen samaa! Siis en oleta, että kaikki voisivat kokeilla monenlaisia " arkimalleja" , vaan että kaikki osaisivat nähdä oman tilanteensa hyvät puolet ja keskittyä nauttimaan niistä. Ja ettei kauhisteltaisi muiden valintoja, joista itsellä ei ole edes mitään kokemusta.......

Vierailija

Ja aikataulu on suunnilleen niin, että nousen 6.45 ja kotoa lähdetään 7.30-8 maissa ja ajan päiväkodin ja/tai koulun kautta. Töissä olen klo 9 ja teen lyhennettyä päivää 5-6h päivässä + välillä viikonloppuja. Kotona olen n klo 16-17, sitten teen ruoan, laitan pyykkikoneen päälle ja tällaista.



Työmatkat ovat pahin aikasieppari sillä ne vievät helposti 2-2,5 h päivässä. Olen ollut lyhennettyyn päivään todella tyytyväinen, tuntuu että kaikki sujuu paremmin kun olen muutaman kuukauden sitä tehnyt.

Vierailija

vaikka käymmekin töissä ja useimpia lapsia. Ei elämän nautinnot ole niissä hienoissa harrastuksissa eikä ulkomaan matkoissa vaan täyteliäässä ja sisältörikkaassa elämässä.



Joutilaisuus on kaiken pahan alku ja juuri. Silloin sitä turhautuu ja masentuu.



Joskus joku kysyy minulta että milloin alan elämään omaa elämää. Siihen voi vastata kysymyksellä että kenen elämää minä nyt sitten elän. Tämä on sitä minun omaa elämää.



7

Vierailija

Meillä 4 lasta ja molemmat aikuiset ollaan töissä.

Iltaisin on vielä paljon lasten harrastuksia, mutta ei silti koeta, että tilanne olisi jotenkin epätoivoinen. Hoidetaan kotia ja lapsia vuorotellen ja yhtäaikaa tilanteen mukaan. Lapsetkin ovat rauhallisia ja iloisia, joten ei tää meidän elämä nyt ihan metsään ole mennyt :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat