Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tutulla yhden lapsen äidillä epärealistinen kuva isomman perheen arjesta.

Vierailija

Huokaisuttaa tuttu äiti, joka haaveilee monen lapsen katraasta. No ensimmäisen jälkeen ei ole lisää lapsia saanut, ja siitähän on luonnollisesti katkera. Ei siinä mitään outoa, kukapa ei olisi.



Mutta välillä tulee mieleen, että ei se ikinä selviäisikään useammasta lapsesta! Se yksikin on jatkuvasti hoidossa, ja tietty on hyväkin, että saa leikkiä muiden lasten kanssa. Tosin mummolla on eniten, eikä siellä ole muita lapsia.



Mutta jos silloin tällöin yritän tyrkyttää sinne lapsiani hoitoon, ja samalla saisi niidenkin lapsi leikkikavereita, niin eipä vaan niille käy. Kahdesti muistan meidän lasten olleen siellä, vaikka huomattavasti enemmän olen niitä sinne tarjonnut. Välillä sitten odottelen puoli vuotta, että he kutsuisivat meidän lapsia sinne leikkimään silloin, kun heille sopii. Yhden yhtä kertaa eivät ole kutsuneet. Samaan aikaan heidän lapsi on meillä kyllä n. kerran kuukaudessa leikkimässä.



Nyt taas kerran, kun meidän lasten ei kelvannut sinne mennä, niin tulipa kitkerästi mieleen, että jos siihen perheeseen olisi suotu useampi lapsi, niin miten ihmeessä he kuvittelevat niistä selviävänsä! Hoidattamalla useamman lapsensa muilla?



Suututtaa, kun kanssakäyminen on niin yksipuolista.

Kommentit (7)

Vierailija

En miltään muulta yrittänyt aloituksessani vaikuttaakaan.



Koen ehkä useammaltakin taholta tätä, että kun tarvitsisin lapsille satunnaishoitoa, niin lapset eivät olekaan tervetulleita. Otan muiden lapsia meille ehkä liiankin innokkaasti, ja sitten turhaan odotan, että saisin saman määrän vastapalvelusta.



Mutta tällä kertaa viimeisin torjunta tuli tuolta yhden lapsen äidiltä, ja olen usein miettinyt, että miksiköhän ei ota meidän lapsia sinne. Ja kun en ole mitään kovin järkevää selitystä keksinyt, niin olen päätellyt, että pelkää, ettei pärjää kaikkien kolmen kanssa. Tai sitten on laiska. Tai röyhkeä. Onhan noita vaihtoehtoja tietysti.



ap

Vierailija

Olen samaa mieltä siitä että työn määrässä kaksi pikkulasta on todella paljon enemmän kuin yksi, mutta ei todellakaan siitä minkä verran tykkää hoitaa muiden lapsia voi päätellä että kuinka hyvin oman kanssa menee.

Vierailija

Itselläni on kaksi lasta, he riittävät. Pidän kavereiden lapsista, mutta en tykkää pahemmin ottaa niitä hoitoon. Joskus otan, useimmiten en. Kavereille olen ihan suoraan sanonut, että en tykkää siitä. Syytä en tiedä, enkä ole sitä pahemmin edes pohtinut.

Jos ei tykkää hoitaa muiden lapsia, niin ei kai se nyt sitä merkitse, että omien kanssa ei pärjäisi.

Vierailija

Ehkä tosiaan yhdistän kaksi asiaa, jotka eivät mitenkään liity toisiinsa. Siis minulla ne liittyy kyllä, eli minä hoidan omia lapsia paljon itse, mutta hoidan myös mielelläni muiden lapsia. Mutta eihän se näin ole välttämättä kaikilla, kun joku sanoi, että hoitaa kyllä omia, mutta ei toisten.



Mutta miten te sitten näette vastavuoroisuusasian. Jos tää tuttu tuo lapsensa meille esim. noin kerran kuussa hoitoon puoleksi päiväksi, mikä siis ei ole paljon, niin eikö hän koe edes velvollisuudeksi ottaa meidän lapsia sinne edes kerran vuodessa samanlaiseksi puoleksi päiväksi? Miten se on mahdollista? Minä kun en kehtaa samalla tavalla kieltäytyä, jos omat lapset ovat päässeet hoitoon. Ja siksi koen tällaisessa tilanteessa itseni hyväksikäytetyksi.



ap

Vierailija

ja ikävä jos ei saa enempää lapsia, vaikka haluaisi.



Eikä kaikki halua kotiinsa muiden lapsia. En minäkään aina halua, siksi tapaillaakin lasten kavereita puistoissa. Enkä kyllä omia lapsiani kenellekään kehtaa tyrkyttää, onhan se jo epäkohteliastakin. Toinen asia onkin sitten, jos tarvitsee tilapäistä hoitopaikkaa lapsille, niin voin ystäviltäni sitä pyytää.

Vierailija

En mäkään hirveän usein tykkäisi ottaa paria kolmea lasta hoitoon omieni lisäksi, vaikka meillekin on kolmas tulossa. Toisen lapsista vastuussa oleminen on todella raskasta. Yhden lapsen äitinä se olisi ollut varmaan liian raskasta. Vieraiden lasten mieltymyksiä (ruuan yms suhteen) ei tunne, eikä niitä uskalla kauheasti komentaakaan, jos vaikka säikähtävät. :) Isompia lapsia tietty voisi ottaa kerralla enemmänkin hoitoon, kun ovat omatoimisempia, mutta ainakin viimeksi, kun meillä oli kaverin kiva, tuttu 5-vuotias yökylässä, mä olin aivan puhki!

Uusimmat

Suosituimmat