Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

miten pärjäätte kahden kanssa vuoden ikäerolla?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moikka, haluaisin vinkkejä ja tsemppaamista, kuinka pärjätä juuri syntyneen ja reilun vuoden ikäisen kanssa.Kokemuksia, miten ulkoilu ja nukutus käytännöt teillä ja kun vauva vaan itkee eikä viihdy muuaalla kujin sylissä kävellen? Välillä tuntuu aika hermoille käyvältä ja hankalalta kuin molempia huutajia pitäisi samaan aikaapitää sylissä tms. Ja onko kokemuksia milloin tilanne helpottaa?

Kommentit (8)

Vierailija

Mulla on neljä lasta, kahdella vanhimmalla on ikäeroa 11kk ja kahdella nuorimmalla 1v2kk =) Pojat ovat jo 12- ja 13-vuotiaita ja tytöt ovat nyt 2v3kk ja 1v1kk. Olen tyttöjen kanssa vielä kotona.



Aikamoista sumplimista arjen pyörittäminen kahden pienen kanssa on. Tosiasia on että isompi on joutunut jo aika pienenä astumaan ison tytön/pojan saappaisiin ja omatoimisuutta on tarvittu jo ihan pienenä... Mä olen " pakottanut" tytöt samaan rytmiin, samaan aikaan on nukuttu päiväunet, menty yöunille ja samaan aikaan on syöty. Muutenhan elämä olisi yhtä nukuttamista ja syöttämistä ;) Meillä on ollut pitkään sama päivärytmi. Tytöt heräävät seitsemän maissa. Yhdeksältä lähdetään ulos (nuorempi ei enää nuku pieniä aamu-unia kuten vielä viime syksynä), puolilta päivin syödään, yhdeltä tytöt menevät päiväunille, kolmelta syödään välipala ja mennään ehkä hetkeksi vielä ulos, viiden jälkeen on päivällisen vuoro, kahdeksalta iltapala ja yhdeksään mennessä mennään yöunille.



Suosittelen päivärytmin kehittelemistä! Sellaisen rytmin mikä sopii juuri teidän perheelle. Vastasyntyneellä on tietenkin ihan oma rytminsä mutta heti kun sitä pystyy muuttamaan niin sitten =) Mä olen huomannut että kun joka päivä toimitaan samassa rytmissä niin on paljon helpompaa. Tottakai joskus rytmi muuttuu jos on esim. neuvola-aikaa tai muuta mutta sitten taas palataan mahdollisimman pian takaisin rytmiin.



Kuopus nukkui viime kesänä/syksynä todella huonosti öisin ja päivisinkin oli itkuinen, halusi vain olla sylissä. Silloin meinasi keinot loppua kesken. Hommasin lopulta rintarepun jossa kuopus viihtyikin mainiosti. Kädet jäivät vapaaksi auttamaan kolmosta esim. puettaessa tai lukemaan kirjaa.



Välillä molemmat tytöt haluavat syliin samaan aikaan -silloin ollaan kolmistaan " kasassa" sohvalla =) Kyllä syliin kaksi lasta mahtuu vallan mainiosti samaan aikaan :) Ja myönnän että meillä on viihdyttäjänä toiminut aika usein TV ja Muumi-videot ;) Varsinkin kun imetin kuopusta ja isompi vaati huomiota niin eiku videot päälle ja katseltiin yhdessä Muumeja -minä imettäen vauvaa ja isompi vieressä istuen. Välillä on kyllä vaadittu todella pitkää pinnaa -ja sehän on vaan pidentynyt tässä vuosien varrella! Varsinkin noiden murkkuikäisten kanssa äiti joutuu välillä kovalle koetukselle ;)



Joskus kun laiskotuttaa, ollaan jääty suosiolla sisälle koko päiväksi -enkä ole suostunut potemaan siitä huonoa omaatuntoa! Keksitään kaikkea kivaa tekemistä sisällä. Silloin kun kuopus nukkui vielä aamu-unet niin sinä aikana keskityin täysin isosiskoon -piirrettiin, luettiin tai leikittiin yhdessä. Nyt on kiva kun tytöt viihtyvät hyvin yhdessä, osaavat jo leikkiä (ja tapellakin...) kaksistaan.



Tsemppiä sinulle! Vauva-aika menee niin kovin nopeasti ohi että pian helpottaa!

Tansku

Vierailija

Niin meillä onkin samanikäiset lapset. meillä poika 1v.4kk ja tyttä pian 1.5kk. Ajattelin jos haluat voitaisi vaihtaa välillä ajatuksia ja neuvoja, olisi mukava.

Vierailija

Iltasin kun vauva alkoi pienempänä huutelemaan ja esikoinen oli vielä hereillä laitoin vauvan gracon turvakaukaloon, jota pystyy lattialla ns. keinuttamaan ja samalla leikin esikoisen kanssa toisella kädellä. Keinutus liike rauhoitti vauvaa.

Vierailija

Eli esikoinen oli 1v5kk kun tuplat syntyi eli kolme pientä yhtäaikaa. Nyt tuplat jo 1.5v ja vähitellen helpottaa:-) Ja päiväkotielämäkin on juuri aloitettu.

Tasasen tappava rytmi ja rutiini piti meillä homman hanskassa (ja pitää edelleen) eli alkuun pienet nukkuivat kärryissä kun esikoisen kanssa ulkoiltiin ja ennenkuin täyttivät vuoden " pakotin" yksiin päikkäreihin sisällä. Ruokailut puolen tunnin sisään samaan aikaan aina jne. Tylsää mutta tehokasta!

Kaiken tarjotun avun otin vastaan (lähinnä isovanhemmat) ja oma aika jumpan merkeissä pari kertaa viikossa piti hermot kurissa.

Syliä olisin pojille suonut enemmän kuin pystyin tarjoamaan, mutta ihan kelpo kansalaisia noista taitaa kehittyä, sosiaalisia ja empaattisia tuntuvat olevan.

Tsemppiä sulle ja jaksamista!

Vierailija

Eli pienellä ikäerolla lapset täälläkin syntyneet. Paremmin ollaan ainakin tähän asti pärjätty kuin osasin odottaa.



Kantoliina on ollut mun pelastaja. Vauva vaan liinaan ja kotityöt tai esikoisen kanssa leikkiminen onnistuu. Suosittelen hankkimaan!! Mulla vaan parinviikon päästä loppuu liinailu, kun vauva saa kampurajalkansa hoitoon tankokengät, liinailu ei sen kanssa onnistu...



Välillä kun vaihdan vauvalle vaippaa esikoinen saa itkukohtauksen, se menee ohi selittämällä rauhallisesti että nyt on siskon vuoro saada puhtaat vaatteet ja vaippa ihan niin kuin sinäkin aikasemmin sait yms. tai sitten esikko hakee nukkensa ja vaihtaa sille vaipan ym.



Meillä on säkkituoli jossa usein istutaan kaikki kolme, vauva mun sylissä ja esikoinen siinä mun vieressä. Siinä voidaan molemmat seurustella ja suukotella vauvaa.



Mä saan hetken omaa aikaa kun esikoinen menee päikyille klo.12 ja vauva jatkaa ulkona aamupäiväuniaan. Torkahdan sohvalla tai surffaan netissä ja syön suklaata, eli tankaan itseäni =)



Tsemppiä ja jaksamista!

Vierailija

Pojillani on viikko vajaa 12kk ikäeroa, ovat nyt 6kk ja 1v 6kk. Nyt vasta on alannut helpottamaan - tosin jos kuopuksella on " mikään muu ei kelpaa kuin syli" päivä. Nyt jo on ihana katsoa kun pieni ryömii esikoisen lelujen kimppuun tai menee kävelytuolilla ottamaan tämän kädestä :D Tai kun he syövät yhtä aikaa ja välillä pitävät toisiaan kädestä kiinni tai kun esikoinen tulee ja pussaa pienempää tai... Niitä ilon aiheita kyllä löytyy tämän hulinan ja rumban ympärille :) Älä pode huonoa omaa tuntoa jos ette aina ehdi / jaksa mennä pihalle. Minä en ole stressannut semmoisesta, mennään kun on ehditty tai jaksettu - yleensä vasta iltapäivisin.



Alussa vauva nukkui kun halusi ja nyt olen saanut muotoutumaan rytmit samanlaisiksi. Samaan aikaan näin päivisin päikkärit - kuopus ottaa vielä illalla pienet unet. Yhtä aikaa syödään ja mennään nukkumaan... Kyllä se siitä - ajan kanssa! Meillä oli hyvä onni kun esikoinen oppi juuri ennen vauvan syntymää nukkumaan kokonaisia öitä ja kuopus on herännyt aina vain kerran aamuyöstä syömään - on äidin jaksaminen ollut ihan erinmoista.



Mutta nyt se pienempi jo tuolta heräilee. TSEMPPIÄ JA JAKSAMISIA!

Uusimmat

Suosituimmat