onnistuneet yöt perhepedissä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei, olen lukenut näitä ketjuja ja monella perheellä tuntuu olevan suurimmat ongelmat öiden kanssa kun vauva heräilee ja syö ja huutaa. Lähipiiristäkin näkee kun äidit ja isät ovat niin väsyneitä etteivät jaksa kunnolla nauttia vauvasta ja perhe-elämästä. Lääkkeenä sitten unikouluja ja ties mitä temppuja, jotka toimivat eri perheissä eri menestyksellä. Ajattelin lisätä rikan rokkaan ja kertoa omat kokemukseni. Meidän ainoa lapsemme on nyt melkein 6 kk ja olen ollut koko ajan tosi hyvin levännyt, keskimäärin paremmin kuin lapsettomana ja työelämässä.



Kun olin raskaana, ajattelin, että meillä ei sitten vauva määrää vaan heti omaan pinnasänkyyn ja sitten sisulla kestetään kun se opettelee olemaan itsekseen ja lopussa kiitos seisoo. Mutta kun tulin sairaalasta, olin niin hermona, etten halunnut päästää vauvaa silmistäni. Ja olin myös ihan väsynyt enkä jaksanut kytätä sen pinniksen vieressä. Joten otin sen viereen sänkyyn imemään ja makailemaan ja nukahdin ja nukuttiin makoisasti koko perhe. Vauva heräsi välillä ja imi, sitten taas nukuttiin.



Alkuun pelkäsin, että kierin vauvan päälle, ja laitoin pienen peittovuoren väliimme. Viime aikoina vauva on ollut vilkkaampi ja vie enemmän tilaa sängyssä, ja mies joutui evakkoon makkarista. On harmi, että vauva " syrjäytti" miehen, mutta meillä on parisuhteen kannalta parempi, että kaikki nukkuvat tarpeeksi. Jos olen väsynyt, olen niin pahalla päällä, että tulee aina riidat. Nyt jaksetaan olla kiltisti.



Vauva syö tosi monta kertaa yössä, en edes tiedä kuinka monta, koska olemme ihan puoliunessa kumpikin. Nukahdan yleensä saman tien syötön jälkeen. Kelloa en katso, mutta aamulla ei väsytä. Onnistuneen yön tae on se, että ulkoilen ja syön hyvin päivällä ja teen mukavia asioita, niin olen sitten yöllä rento ja sopivan väsynyt. Ja makkari on tuuletettu ja puhdas. Pidän myös vauvalla melko säänöllistä päivärytmiä yllä kärrykävelyiden avulla.



Tietysti on tullut monta kertaa mieleen, että olenko tyhmä kun totutan vauvan olemaan vieressä ja imemään niin paljon, mutta tämä pikkuvauva-aika on mennyt niin mukavasti että se on ollut ihan parasta aikaa elämässäni, että ei kai tämä ihan päin metsää ole voinut mennä.



Minulla on ohjenuorana, että teen mahdollisimman vähän ja rauhallisesti nukuttamisjuttuja, vauvan kanssa vain hämärään makkariin ja sänkyyn ja se saa siinä syödä itsensä uneen. Jos tulee itkua niin sitten tuudittelen sylissä. Kun tuntuu, että helposti tekee liikaakin, ja niillä toimenpiteillä ja rituaaleilla sun muilla iltahössötyksillä vain estää vauvaa nukahtamasta rauhallisesti. Jos on ollut ongelmia (tiheän imun kausia tms.) niin ratkaisu on aina ollut että äiti ja vauva lähemmäs toisiaan.



Olen yllättynyt, että tämä toimii näin, koska olen aina ollut huono nukkumaan miehenkin vieressä jos on ahdasta. Mutta tuntuu siltä, että luonto auttaa tässä jos sille antaa mahdollisuuden ja äiti ja lapsi löytävät oman rytminsä. En tietenkään väitä, että tämä toimii kaikissa perheissä ja voihan täälläkin tulla ongelmia kun vauva kasvaa tai sitten jos joskus on enemmän lapsia.



Joka tapauksessa nyt tuntuu siltä, että helpompi muuttaa omia tapoja kuin vauvan tapoja. Kun eikö vauvalle ole ihan " luonnollista" herätä ja syödä yöllä, niin miksi sitä kauheasti säätämään ja kouluttamaan? Onko kenelläkään muulla samoja ajatuksia vai miten?



Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat