Onko joku onnellisesti rinnakkaissuhteessa?

Vierailija

Voiko tällainen onnistua, olen sellaisesta kuullut kyllä...



Jos on niin miten olet onnistunut? Kovasti täällä on ollut puhetta puolesta ja vastaan, mutta onko joku ihan oikeasti saanut homman toimimaan?

Sivut

Kommentit (39)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


tai siitä, että ei kestä arkea, ole kysymys.



Arkea on " kestetty" yli 20 v oikein hyvin. Moni elää elämänsä onnellisena rakastumatta totaalisesti kertaakaan. Toisille kohdalle voi sattua useampikin tällainen tilanne. Minulle nyt esimerkiksi sattui siten, että rakastuin toiseen naiseen vaikka olen naimisissa. Rakastan edelleen vaimoani. Eli ei tähän mitenkään ole hakeuduttu eikä kyse ole mistään haihattelusta. Elämä on joskus vaikeaa, eikä kaikkien ratkaisut mahdu protestanttisen moraalin piiriin. Se ei tee näistä ratkaisuista kuitenkaan mitenkään huonompia kuin kivien heittelijät täällä esittävät. Nuorempana minäkin uskoin mustavalkoiseen maailmaan, jossa oli vain oikeita ja vääriä ratkaisuja ja mielipiteitä.



t. mään




Siinäpä: elämä ei ole koskaan vain mustaa tai valkoista. Luojan kiitos: siinä on monia muitakin sävyjä. Eikä rakkautta ole (luojan kiitos again) annettu ihmiselle rajoitettua määrää. Sitä riittää useampaan kohteeseen, " protestanttisesta moraalista huolimatta" .

Vierailija

Olen toista kertaa naimisissa ja kummankin liion aikana minulla on ollut samaja " rakastaja, ystävä, kolleega, uskottu" . Jos olosuhteet olisivat toiset, olisimme varmaankin keskenämme naimisissa. Mutta kun ei, niin pysymme yhdessä näin, kuten olemme pysyneet jo yli kymmenen vuotta.

Vierailija

tai siitä, että ei kestä arkea, ole kysymys.



Arkea on " kestetty" yli 20 v oikein hyvin. Moni elää elämänsä onnellisena rakastumatta totaalisesti kertaakaan. Toisille kohdalle voi sattua useampikin tällainen tilanne. Minulle nyt esimerkiksi sattui siten, että rakastuin toiseen naiseen vaikka olen naimisissa. Rakastan edelleen vaimoani. Eli ei tähän mitenkään ole hakeuduttu eikä kyse ole mistään haihattelusta. Elämä on joskus vaikeaa, eikä kaikkien ratkaisut mahdu protestanttisen moraalin piiriin. Se ei tee näistä ratkaisuista kuitenkaan mitenkään huonompia kuin kivien heittelijät täällä esittävät. Nuorempana minäkin uskoin mustavalkoiseen maailmaan, jossa oli vain oikeita ja vääriä ratkaisuja ja mielipiteitä.



t. mään

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


Ihmettelen vaan, mikä saa nämä " normaalit" noin pahasti pillastumaan, kun he kerran elävät niin turvallisessa ja läpirehellisessä parisuhteessa. Ei nämä salamyhkäiset kuviot heitä pitäisi heilauttaa - eihän?




Ja yleensä tilanne menee just niin, että alussa se jolla rinnakkaissuhde, on ihan päihtynyt ja onnellinen. Ja ehkä jopa tuntee, että se tilanne on ihana, kun on kaksi rakkautta. Jossain vaiheessa voi sitten homma alkaa levitä käsiin. Se rinnakkaissuhde alkaa vaatia lisää, itsellä omatunto kolkuttaa tai sitten oma puoliso alkaa vaistota juttuja ja tulee ahdistuneeksi.



Usein, jos ap liitossa on rakkautta, puoliso alkaa reagoida ennemmin tai myöhemmin. Tai puoliso vaistoaa tilanteen, mutta esittää ettei mitään tiedä (ja katkeroituu).



Jollain lailla se ilmapiiri noissa perheissä on usein lapsille tosi feikki. Ja jos ei ole, vaan on vain ahdistunut, kaikki kärsivät.



Ja jotenkin se vain vituttaa, kun ympärillä seuraa kun tää rinnakkaiskuvio romahtaa: joskus joku osapuolista selviää " voittajana" , mutta aina se jommallekummalle puolisolle on korvapuusti. Ja ihan joka tapauksessa se on lapsille sitä. Onnellista tilannetta en ole vielä tavannutkaan. On naivia ajatella, etteivätkö ainakin perheen lapset tajuaisi jo pitkään asioiden olevan pielessä, vaikka vanhemmat olisivatkin niin puusilmäisiä, etteivät tilannetta huomaisi.



Niin, en elä itse perhe-elämää, enkä ole kärsinyt rinnakkaissuhteista, joten vitutus johtuu ihan siitä, että olen usein toiminut ns. henkisenä tukena ihmisille, joiden elämä on romahtanut siksi, ettei olla voitu tehdä rehellisiä valintoja.

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


vaikka moraalisaarnaajia täällä piisaa, voin todeta, että omalla kohdalla homma on toiminut täydellisesti. rakastaja tuo mieletöntä lisäpotkua arkeen enkä ikinä lopettaisi suhdetta kuin pakon edessä. noh, kovin monella tuskin onkaan yhtä ihanaa rakastajaa kuin mulla :). me ollaan molemmat perheellisiä (tämäkin tiedoksi saarnaajille) ja ikionnellisia toisistamme (joskin myös perheistämme).



N30+ (joka just äsken vietti ihanan " lounashetken" kuumakallensa kanssa)

Vierailija

Miten se " toinen mies/nainen" suhtautuu asiaan? Erityisesti jos suhde on kestänyt kauan, etkö ajattele miltä hänestä tuntuu? Toivooko " kakkosesi" että eroaisit? Miltä itsestäsi tuntuisi, jos hänelläkin olisi joku toinen sinun lisäksesi (tai ehkä onkin?)? Entä mitä teet, jos rinnakkaissuhteesi tulee ilmi puolisollesi?



Kyselen vain siksi, että olen itse toinen nainen ja olen ollut sitä jo kauan. Kiinnostaa kuulla kommentteja tähän asiaan. Siitä olen samaa mieltä, että joskus voi joutua tai ajautua tekemään ratkaisuja, jotka eivät sovi yleisiin käsityksiin siitä miten elämä " pitää" elää.

Vierailija

Itselläni vain kävi klassisesti. Olin varattu kun aloin tapailemaan varattua miestä. Oma suhteeni voi jo silloin huonosti, joten rinnakkainen suhde oli seuraus tästä. Vaikka kaikki alkoi vain puhtaasta seksisuhteesta, aloin vastoin tahtoani rakastua vakipanooni. Sen seurauksena erosin miehestäni, mikä oli koko tarinan ainoa onnellinen seuraus. Aloin vaatia vakipanoltani munan lisäksi myös muuta laatuaikaa ja tunteitakin. Hän ei kuitenkaan halunnut jättää perheettään. Samalla hän ahdistui omiin pyrkimyksiini ja halusi lopettaa suhteeni minuun.



Nyt olen aivan masentunut ja yksin. Tästä ei voi kuin nousta, koska alemmas ei enää pääse. Uusiin suhteisiin en vielä ole valmis, mutta sekin aika vielä tulee. Omat sormet saavat kelvata sen aikaa.

Vierailija

Olin puoli vuotta jenkeissä opiskeluaikana. Mies oli Suomessa esikoisen kanssa. Tuosta puolesta vuodesta olin suhteessa toiseen mieheen 4 kuukautta.

Vierailija

Mäkin toivotan tsemppiä nrolle 12, vaikka paska juttu kieltämättä. Toivottavasti en itse joudu samaan liemeen vakipanoni kanssa... nyt jo tunteet kuumina, mutta onneksi vielä lähes pelkkää seksiä. Itse en kyllä miestäni jätä ihan tosta vaan, mutta vakipanostani ei voi sanoa samoin...



" Samassa sopassa"

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat