Helvetin historia

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Viikonloppuna selailin HS:n helmikuun kuukausiliitettä. Siinä oli lyhyt juttu jonkun teologian tohtori Kari Kuulan uudesta kirjasta, jossa hän käsittelee Raamatun kuvausta helvetistä.



Hänen mukaansa helvetistä piinauspaikkana ja kidutuksena puhutaan vain Matteuksen evankeliumissa ja Ilmestyskirjassa. Muuten missään tekstissä, lukuisilta eri kirjoittajilta, ei mainita mitään noinkin tärkeästä osasta kristillistä järjestelmää. Ei edes Paavalin kirjeissä, jotka muuten ovat aika tiukkaa ja tuomitsevaakin tekstiä. Onko Kylliäisen (vai mikä sen " Helvettiä ei ole" -kohupapin nimi olikaan) puheissa sittenkin järkeä?



Toinen mielenkiintoinen huomio (edelleen kirjan kirjoittajan mukaan) on se, ettei Vanhassa Testamentissa puhuta mitään helvetistä, eikä koko kuolemanjälkeisestä elämästä. Eli eikö juutalaisilla ole taivastakaan?



Ajatuksia?

Kommentit (3)

Vierailija

Muistaakseni Timo Eskolan kirjoissa puhuttiin asiasta ja yleensä muuallakin, missä olen lukenut juutalaisista.



Vanhassa Testamentissa on ainakin yksi kohta, missä puhutaan kuoleman jälkeisestä elämästä. Siinä käytetään alunperin sanaa Gehenna, mikä on ollut kuolleiden eläinten polttopaikka.



Tämä oli ihan muistista napsaistu tieto, mutta kaivelen vähän enemmän nettitietoa.

Vierailija

Wikipedia kertoo näin:



" Juutalaiskristillinen käsitys helvetistä on lähtöisin hepreankielisestä termistä Gehenna, joka kirjaimellisesti merkitsee kaatopaikkaalähde?. Varhaisjuutalaisen ajan kaatopaikat olivat erittäin epämiellyttäviä ja epäpuhtaita paikkoja. Ne oli täytetty mätänevillä jätteillä ja kausittain ne poltettiin maan tasalle. Yleensä ne kuitenkin olivat tässä vaiheessa jo valtavan kokoisia ja niiden palaminen kesti viikkoja tai jopa kuukausia. Toisin sanoen ne olivat valtavia palavia roskakasoja. Tällainen pitkään palava tuli on ollut esikuva helvetin sammumattomasta tulesta. Raamattu viittaa sanalla Gehenna yhteen tällaiseen kaatopaikkaan, Hinnomin laaksoon.



Helvetti sellaisena kuin se nykyään läntisessä ajattelussa käsitetään, saa juurensa kristinuskosta ja juutalaisuudesta. Juutalaisuudessa ainakin alun perin uskottiin tuonelaan (hepr. Sheol), varjomaiseen olemassaoloon, johon kaikki kuolleet lähetettiin teoistaan huolimatta. Vaikka juutalaisten pyhässä kirjassa Vanhassa testamentissa on mainintoja helvetistä (heprean Gehenna), ikuisesta rangaistuksesta (esimerkiksi Danielin kirja 12:1-3), juutalaisuudessa tuonpuoleinen on kuitenkin vähemmän tärkeä tekijä kuin nykyään suurimmalle osalle kristillisiä suuntauksia.



Toisinaan esitetään, ettei vanhan testamentin juutalaisuudessa uskottu kuolemanjälkeiseen elämään, koska tuonelassa olemista ei varsinaisesti tulkita elämiseksi (viitaten esimerkiksi Saarnaajan kirjassa annettuihin kuvauksiin), vaikka esimerkiksi Psalmien kirja korostaa kuolemanjälkeisen elämän todellisuutta. Uuden testamentin aikaan juutalaisten usko kuolemanjälkeiseen elämään oli jo selvästi vahvempi, ja Raamatussa Jeesus väittelee aiheesta saddukeuksiksi kutsuttujen oppineiden kanssa, jotka enää viimeisenä ryhmänä vastustavat näkökantaa, jonka mukaan kuolemanjälkeistä elämää ei olisi."

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat