Kuinka torua 2vuotiasta. Onko normaalia käytöstä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moi!

Kaksi vuotiaamme on aivan mahdoton esim.ruokapöydässä. Haluaaa vähintään kaikkea mitä pöydässä löytyy ja jos ei saa, alkaa aivan kauhea huuto ja rimpuilu. Sama on sotkemisen kanssa, tuntuu että sotkee uhallaan. Tämä alkaa käydä jo hermoille kun vieraitten kanssa ei voi jutella mistään kun koko ajan saa olla torumassa ja viemästä pois pöydästä.

Hän saa syödä niin kauan kun haluaa ja lähtee itse kiittäen pois, mutta tulee kohta takaisin ja vaatii kaikkia herkkuja uudelleen. Kun kiellän ja vien pois alkaa huuto ja rimpuilu, leikit eivät silloin kiinnosta.



Sitten vielä toinen asia jota olen miettinyt. Kuinka olisi viisainta torua kun lapsi lähtee ulkona juoksemaan eri suuntaan eikä usko kieltoa. Yleensä olen uhannut, että joutuu kyytiin jos ei usko. Kyytiin myös joutuu.



Kiellän lasta tiukasti, mutta tuntuu ettei hän ota sitä tosissaan. Miten saan hänet uskomaan? Kerhoissakin hän juoksee välillä kuin päätön kana eikä usko mitään. Sylissä ei suostu olemaan edes lauluhetken verran. Ainostaan kotona jaksaa istua sylissä. Onko tämä normaalia? Lapsi on muuten erittäin ihana persoona, eloisa ja kaikissa kotitöissä mukana. Nukkumaan menoissa ei ole ongelmia.



Kaikista vinkeistä/tuesta kiitollinen!

Kommentit (10)

Vierailija

Meidän 2,5vuotias kuuluu varmaan tähän samaan sakkiin.



Monta kertaa saa kieltää mutta meillä uhkailut tehoaa erittäin hyvin.

Jos sotkee ruoalla ruoka uhataan ottaa pois, heittlee leluja nekin uhataan ottaa pois niin loppuu heittely.

Sama koskee lumen heittämistä ja kaikkea muutakin mikä on keillettyä.



Joko asia otetaan pois tai joutuu tuhmuusnurkkaan.



Tähän on varmasti päästy sen vuoksi että aina joka kerta uhkaus on toteutunut.



Ruokapöydässä meillä ei ole mitään muuta kuin se ruoka mitä syödään lautaselta.

Maidot, leivät ja sun muut on kaapissa ja tarvittaessa haetaan.

Jos pöydässä olisi muutakin niin syömisestä ei tulisi mitään kun haluaisi aina jotain muuta kuin mitä omalla lautasella on.



Kannattaa siis testata sitäkin että ei pidä pöydällä mitään muuta.

Vierailija

On normaalia. Meillä 2 v on myös vilkas eikä usko mitään. Juoksee karkuun ulkona, potkii, läpsii, huutaa ja kirkuu eikä usko uhtään mitään, jatkaa vaan ja pahimmillaan nauraa ja jatkaa. Olen sanonut kauniisti aina muutaman kerran kolmannen kerran jälkeen joudun jo korottamaan ääntä. Toisinaan tämä autaa yleensä ei. Tämänjälkeen olen kokeillut jäähypenkkiä, paikalta poistamista, lelun ottamista pois (siis lelu kaappiin kunnes osaa käyttäytyä). Näkyviä tuloksia ei ole vielä ;/ Pitkää pinnaa kaivataan siis... Kaipa nämä lapsukaiset kaipaa rakkautta, rutineja ja selkeät pelisäännöt joista pidetään kiinni. Mie luotan että tyttö joskus oppii. Toki rikkeestä pitää tulla jokin rangaistus. Tilannetta meillä ei auta yhtään 1 1/2 kk vanha pikkuveli. Onneiski vauva ei saa suuremmin nenilleen...



Jaksamista ja pitkää pinnaa

Vierailija

Sinähän kerrot kuin meidän pienestä suloisesta 1v7kk tyttärestä jonka suosikki sanonta on " tää on mun" ;) Meillä käydään jokaikinen päivä samanlaisia taisteluita ruoka/kahvipöydässä käyttäytymisestä ja ihan oikeasti en vaada täydellisyyttä pieneltä lapselta, vaan pikkuisen malttia ja tolkkua toimissan. Nykyään meillä ei ole ruokaillessa salaatit yms. pöydässä vaan sivupöydällä josta otetaan lautaselle, jolloin pöydässä ei ole mitään ylimääräistä mitä voisi kitistä. Kahvipöydässä tilanne on hieman hankalampi, mutta laitan yleensä hänen suosikki pipareitaan muutaman kuppiin jonka hän saa itselleen ja siinä menee mukavasti puolisen tuntia niiden kanssa puuhastellessa.. Melkoista taiteilua päivät vahvatahtoisen lapsen kanssa on mutta olen ainakin oppinut että varoitan kerran ja sitten toteutan sen mitä olen sanonut.

Meidän tyttö harrastaa myös päätöntä sinkoilua kävelyllä ollessa sekä kerhossa. Minusta tuntuu että on niin paljon nähtävää etei yksinkertaisesti pysty hillitsemään itseäään. Ja miten ne kaikkien muiden lapset sitten istuvatkaan nätisti sylissä yms.. ;)

Tuosta torumisesta..en ole huomannut siitä olevan kovin paljoa mitään hyötyä, tietysti on tiettyjä asioita joita ei tehdä, mutta muuten yritän ohjata mielenkiinnon johonkin muuhun toimintaan välillä paremmalla ja välillä taas huonommalla menestyksellä..

Olikohan tästä mitää hyötyä sinulle ;)

Vierailija

Kuka teillä siivoaa jäljet jos ruualla tahallaan sotketaan, älkää nyt vaan sanoko että lapsi sotkee ja äiti siivoaa kiltisti jäljet :D. Kyllä se rätti kaksivuotiaan kädessä pysyy ja pienemmänkin jos vähän ' auttaa' .

Vierailija

Meidän tyttö 2v3kk ja on välillä tosi rasittava! Kaataa maitolasin pöydässä ym. tahallista sotkemista. Kirkuu, huutaa, tönii muita lapsia ja välillä on päiviä, että vain parkuu ja mikään ei käy. Eilen oli juuri sellainen päivä, mutta tänään olikin sitten lauhkea kuin lammas ja jäähypenkkiä ei tarvittu kertaakaan. Onneksi näitäkin päiviä on ja toivottavasti niitä tulee koko ajan lisää, kun 2v-uhma hellittää. Meilläkin pikkuveli 8kk. Ei ole helppoa olla pieni isosisko.

Vierailija

meillä paras keino reuhoajan rauhoittamiseen. Kunhan vaan pitää lasta sylissä tarpeeksi kauan. (Eli kunnes rauhoittuu kunnolla) Ja lapsen selkä itseä päin ilman katsekontaktia ja hiljaa ja rauhallisesti itse niin on tehokkainta. Lapsi voi huutaa useemman minuutin mut kyllä siitä rauhottuu ja tietää sitten että pitää uskoa kun sanotaan tai muuten on uusi " sylipakko" .

Vierailija

Joo-o....kuullostipa todella tutulle! Meidän tyty täyttää kuukauden päästä 2v ja meno on ihan samanlaista. Olenkin hieman ihmetellyt kun likkaa toruu niin hänestä se onkin hauskaa! Samoin hoitotäti kertoi että kun tyttö on " arestissa" niin sepä onkin hänestä kivaa. Heh.

Ja se ainainen ruoalla leikkiminen, hoh! Maidot kaadetaan usein tahallaan ja ruokaa lätsytetään käsillä jne. Silloin kun on tosi nälkä niin syö kyllä hyvin ja nätisti...

Että taitaa olla sittenkin normaalia :/

Vierailija

Meillä käytössä jäähy ja enemmän olen yrittänytkin kehua kaikesta mukavasta käytöksestä kuin torua huonotapaisuudesta. Siitä ei oikein meillä ole mitään hyötyä. Toivottavasti kehumisesta olisi enemmän .

Vierailija

kiva kun en ole yksin mietinnöissäni. Vertaistuki auttaa aina! Kavereitten lapset on niin rauhallisia, istuvat äidin sylissä kahvipöydässä sanomatta mitään. Eivät riehu vaan leikkivät erittäin nätisti ja hiljaa. Siksi näitä asioita olen miettinyt. Tiedän, ettei omaa lastaan kannata/saa verrata toisiin.



Pitkää pinnaa tosiaan tarvitaan ja kykyä pysyä itse rauhallisena. Lisää kokemuksia?



meilläkin löytyy perheestä pikkusisar 3kk.

Vierailija

...

Meidän poika riemastuu, kun pääsee itse siivoamaan. Naama aurinkoisena kaataa maidot tahallaan lattialle ja ilmoittaa HYVIN TYYTYVÄISENÄ:

" Nyt Mikko siivaa itse!" .

Ja huh, miltä sitten näyttääkään. Eli tykkää siivoamisesta niin paljon, että sotkee tahallaan.... Pahempi rangaistus hänelle on se, että joku muu " saa" siivota :)



Hermoja vaatii... Menee varmaan ohi kuitenkin tämäkin kausi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat